VALOKUVAUKSEN PERUSTEET

Sommittele kuvasi paremmin

Valokuva joko seisoo tai kaatuu sommittelunsa varassa. Seuraavassa esitellään 10 tekniikkaa, jotka auttavat kuvaajaa luomaan kauniisti sommiteltuja kuvia, joista välittyy loistavasti tämän henkilökohtainen tyyli.
Veden pintaan heijastuu yksinäinen puu tyynessä vedessä oranssinväristä yötaivasta vasten.

Yksi valokuvauksen hienoja puolia on siihen liittyvä luovuus ja ilmaisun vapaus. Joten voi tuntua turhan rajoittavalta puhua valokuvauksen sommittelun sääntöjen noudattamisesta. Parin yksinkertaisen sommitteluperiaatteen tunteminen voi kuitenkin auttaa saamaan valitusta aiheesta kaiken irti ja kohtaukset eloon tavalla, jolla kuvaaja oikeasti haluaa niiden näkyvän.

Kun kuvaaja oppii otosten sommittelun ja järjestelyn perusteet, hän alkaa soveltaa niitä ajattelematta ja voi löytää oman tyylinsä – ja ehkä jopa rikkoa ”sääntöjä” silloin tällöin.

Tässä selostetaan 10 valokuvauksen sommittelutekniikkaa ja puhutaan siitä, kuinka kukin niistä auttaa tasapainottamaan kuvissa esiintyvien elementtien järjestystä ja antaa kuvaajalle mahdollisuuden ohjata katsojan katsetta kuvan alueella.

1. Kolmanneksen sääntö

Canon-kameran takaosan LCD-näytön ruudukkoviivat mäkisessä maisemassa olevan majan kuvan päällä.

Kolmannesten sääntö käytettynä niin, että ruoho, vuoret ja taivas vievät kukin kolmanneksen kuvasta. Kohde – puinen maja – sijoittuu myös kohtaan, jossa ruudukon viivat leikkaavat.

Nuori koira, jolla on valkoinen ja punertava turkki, katsoo korvat höröllä tarkasti oikealle.

Muotokuvia kuvattaessa parasta tehoa voidaan hakea sijoittamalla kohteen silmät noin ylimmän kolmannen rivin tasalle. Kikka toimii riippumatta siitä, missä asennossa kohde on pystysuunnassa. Tämä on hyvä peukalosääntö myös riippumatta siitä, missä kohde sijaitsee sivusuunnassa. Kohteen sijoittaminen pois keskustasta luo vähemmän staattisen vaikutelman. Kuva on otettu Canon EOS R50 -kameralla ja Canon RF 85mm F2 Macro IS STM -objektiivilla (1/800 s, f/2 ja ISO 100).

Joissain tilanteissa kohteen sijoittaminen kuva-alan keskelle voi olla tehokasta – yksinkertaiset kohteet, kuten muotokuvat, joissa vain kasvot on valaistu paljon tummempaa taustaa vasten, toimivat hyvin keskeissommittelua käyttäen. Epäsymmetrinen sommittelu saa kuvan tuntumaan kuitenkin elävämmältä ja dynaamisemmalta. Kolmanneksen säännön soveltaminen kuvaamiseen sijoittamalla kohde kuva-alan oikeaan tai vasempaan kolmannekseen saa yleensä kuvan näyttämään mielenkiintoisemmalta ja houkuttelevammalta.

Useissa kameroissa, mm. Canon EOS R -järjestelmän kameroissa, joita ovat esim. EOS R50, EOS R10 ja EOS R7, on mahdollisuus näyttää 3 x 3 -ruudukkoa joko etsimessä tai takaosan LCD-näytössä. Käyttökelpoinen sommittelutekniikka on sijoittaa kiinnostava kohde johonkin pisteeseen, jossa vaaka- ja pystyviivat leikkaavat.

2. Horisontin oikaiseminen

Sähköinen vesivaaka Canon-kameran näytössä tasoittaa rantakohtauksen horisontin.

Mikäli kameraa ei kallisteta luovan vaikutelman vuoksi, kannattaa ennen kuvan ottamista varmistaa, että horisontti on vaakasuorassa. Tämä koskee erityisesti järven tai meren kuvaamista, jolloin vinossa oleva horisontti saa kuvan näyttämään siltä, että vesi valuu ulos kuvasta.

Ruudukkoviivat tarjoavat myös kätevän tavan tarkistaa, että horisontti on vaakasuorassa. Monien kameroiden näyttöön voi saada elektronisen vesivaa’an, joka muuttuu punaisesta vihreäksi kameran ollessa suorassa. Joissakin Canon-kameroissa, joissa on sisäinen kuvanvakain (IBIS), esim. EOS R7, on myös automaattinen vesivaaka. Kun tämä on käytössä, toiminto säätää kennon asentoa automaattisesti huomioiden lievän kallistuksen, jolloin kuvat saadaan vaakasuoraan.

Matalassa vedessä otettu näkymä kallioiden yli kohti merellä olevaa kalliomuodostumaa. Kuvattu ilman kameran automaattista tasaustoimintoa, joten lopputulos on kallellaan.
Matalassa vedessä otettu näkymä kallioiden yli kohti meren kalliomuodostumaa. Kuvattu kameran automaattisella tasaustoiminnolla, joten horisontti on täysin vaakasuora.

Automaattinen tasaustoiminto pois käytöstä

Automaattinen tasaustoiminto käytössä

Myös EOS R50- ja EOS R7 -malleissa on Movie IS -tilassa Auto Level -toiminto, jolla kallellaan olevan videokuvan saa automaattisesti vaakasuoraan.

Kuvaaja voi luonnollisesti saada kiinnostavan sommittelun myös kiertämällä kameran kulmaa fyysisesti. Tätä tahallista kallistusta kutsutaan usein hollantilaiseksi tai saksalaiseksi kuvakulmaksi, ja sitä käytetään elokuvissa luomaan jännitystä tai häivyttämään käsitys suunnasta – käytä siis säästeliäästi ja käännä kameraa riittävän voimakkaasti niin, että lopputulos ei näytä vahingolta. Jos kuvaat yhden otoksen kallistaen kameraa vasemmalle, kallista kameraa seuraavassa otoksessa oikealle. Tätä voidaan käyttää välittämään jännitystä ja innostusta tutustuttaessa esimerkiksi uuteen kaupunkiin. Tämä on erinomainen tapa luoda kuviin lisää vaihtelua, ja tulostettuina ne näyttävät kerrassaan upeilta. Kuvaaja voi sekoittaa asioita entisestään myös muuttamalla kameran kuvasuhteen neliöiksi – jolloin päästäänkin kehystämiseen ja rajaamiseen.

3. Rajaaminen

Puut kaartuvat molemmilta puolilta metsäpolun ylle, ja kolme hahmoa seisoo kaukana auringonvalossa.

Luonnonympäristössä, kuten metsässä, kuva-alan kehystämiseen voidaan käyttää puita. Jos kohtaus on liian tumma, tasapainota varjoja ja kirkkaita kohtia säätämällä valotusasetuksia. Kuva on otettu Canon EOS R6 -kameralla ja Canon RF 24-105mm F4-7.1 IS STM -objektiivilla (105 mm, 1/80 s, f/7.1 ja ISO 1600).

Viehättävä vuoristomaisema matkailuauton avointen ovien kehystäminä. Etualalla näkyy makuuasennossa oleva jalkapari.

Kaikenlaisista kuvaelementeistä voidaan rakentaa luovia ja mielenkiintoisia rajauksia, kuten tämän matkailuauton takaovi. Kuva otettu Canon EOS R6 Mark II -kameralla ja Canon RF 15-35mm F2.8L IS USM -objektiivilla (18 mm, 1/1600 s, f/2.8 ja ISO 100). © Teddy Morellec

Kuvaa otettaessa kannattaa miettiä kohteen kehystämistä. Oviaukon tai ikkunan käyttö on hyvä valinta, sillä nämä tuovat kuvaan luontevat rajat ja auttavat kiinnittämään huomion niiden sisällä olevaan kohtaukseen. Kaupunkimaiseman kehyksinä voi käyttää vaikkapa hotellin tai asunnon oviaukkoa. Ikkuna tai ovi kannattaa avata niin, että kuvaan ei pääse lasista johtuvia heijastuksia.

Tehokas kehystys saadaan aikaan myös rajaamalla valokuva ja näin eristämällä sen elementit. Tähän voidaan käyttää Canon Camera Connect -sovellusta, jolla kuvat siirretään muokkaamista varten kamerasta puhelimeen. Editointi voidaan hoitaa myös tietokoneohjelmistolla, esim. Canonin Digital Photo Professionalilla. Rajaaminen onnistuu myös tulostamisen yhteydessä käyttämällä jotain Canonin tulostussovelluksista.

Kokeile rauhassa erilaisia rajauksia. Maisemakuvauksessa laaja kulma saadaan käyttämällä panoraamarajausta. Panoraamavaikutelma voidaan luoda myös asettamalla useita kuvia rinnakkain.

4. Johdattelevat linjat

Penkereinen polku laskeutuu vehreyden läpi alas taustalla näkyvälle siniselle merelle.

Korkeasta kuvakulmasta otettu kiemurteleva polku ohjaa katsojan alas rinnettä puiden luota veteen. Kuva on otettu Canon EOS R50 -kameralla ja Canon RF-S 18-45mm F4.5-6.3 IS STM -objektiivilla (18 mm, 1/125 s, f/11 ja ISO 100).

Nainen keltaisessa mekossaan seisoo koristellussa holvikäytävässä pitkän, kapean altaan edessä. Vedessä näkyy naisen heijastus.

Altaan kirkkaanväriset ja yhtyvät reunat ohjaavat huomion keltaisessa mekossa olevaan hahmoon, jota kehystävät myös taustalla näkyvän rakennuksen kaaret. Kuva on otettu Canon EOS R10 -kameralla ja Canon RF-S 18-150mm F3.5-6.3 IS STM -objektiivilla (35 mm, 1/2000 s, f/5.6 ja ISO 12800).

Linjat ovat todella tehokas sommittelutyökalu siksi, että ihmiset haluavat vaistomaisesti tietää, mihin ne johtavat. Ulkona linjoja on kaikkialla – polkuja, jokia, seiniä, aitoja, junaratoja tai tiemerkintöjä, jotka kaikki voidaan sisällyttää osaksi otettavia kuvia.

Fyysisten linjojen käyttäminen sommitteluelementteinä, jotka johdattavat katseen kohtauksen läpi kohti keskipistettä, on luultavasti tehokkain tapa ohjata katsetta. Kuvakulmaa hyödyntäen kuvaan saadaan lisää vaikuttavuutta kuvaamalla ylä- tai alaviistosta. Epätavallisista kulmista kuvattaessa kamera, jossa on täysin portaattomasti kääntyvä säätyväkulmainen LCD-näyttö, auttaa kuvan rajaamisessa.

Kannattaa myös miettiä, mihin suuntaan linjat kulkevat ja mitä halutaan saada aikaan. Yhdistyvät linjat ovat tehokas väline etäisyyden ja mittakaavan välittämiseen. Vaakaviivat myötäilevät horisonttia, joten niillä voi olla rauhoittava vaikutus, kun taas pystyviivoilla saadaan aikaan jännitystä. Diagonaaliviivat, mielellään alavasemmalta yläoikeaan, kuljettavat silmän kohtauksen poikki, sillä useimpien länsimaiden kulttuureissa tämä vastaa totuttua lukusuuntaa. Ota mahdollisuuksien mukaan käyttöön kameran 3 x 3 -ruudukko ja diagonaalinäyttö, jotka auttavat kohdistamaan lävistäjäviivoja ja ohjaamaan katsojan silmää kuva-alan läpi.

Katsetta ohjaavat linjat löytyvät usein kuvattaessa ulkona niin luonnossa kuin rakennetussa ympäristössäkin, joten kaupunkimaisemien suhteen ne ovat yksi parhaista sommitteluvinkeistä.

5. Kuvaaminen eri kulmista

Ylöspäin otettu kuva japanilaisen Rokko-Shidare-observatorion verkkokupolista, joka koostuu kuusikulmaisista muodoista.

Kuvausreissuilla kannattaa etsiä mielenkiintoisia kuvakulmia. Kuva on otettu Canon EOS R10 -kameralla ja Canon RF-S 18-45mm F4.5-6.3 IS STM -objektiivilla (18 mm, 1/400 s, f/4.5 ja ISO 100).

Valokuvia otetaan aivan liian usein silmien korkeudelta, vaikka luovempi kulma saadaan aikaan vain asettamalla kamera joko alemmas tai ylemmäs. Lasten ottamissa kuvissa asiat näyttäytyvät eri näkökulmasta. Rakennukset, puut, kasvit ja ihmiset näyttävät alhaalta katsottuina paljon suuremmilta. Epätavallista perspektiiviä haettaessa kuvaamista helpottaa, jos kamerassa on kääntyvä näyttö tai se voi muodostaa yhteyden älypuhelimeen Wi-Fi-yhteyden kautta. Näin kameran voi laittaa vaikka maahan.

Kaupungin korkeita rakennuksia voidaan kuvata laajakulmaobjektiivilla alhaalta ylöspäin. Valitse aukon esivalintatilasta (Av) aukoksi f/8 tai f/11. Suuntaa kamera sitten ylöspäin ja sommittele kuva niin, että rakennusten linjat suuntautuvat samaa pistettä kohti. Koska tällaisissa kuvissa on usein paljon varjoja ja vaaleita kohtia, kuvaaja voi joutua säätämään kirkkautta valotuksen korjauksella tai kokeilemalla erilaisia mittaustapoja – etualaa voidaan valottaa vaikkapa käyttämällä pistemittausta tai hakea tasapainoa käyttämällä arvioivaa mittausta. Myös kameran HDR-toiminnosta voi olla hyötyä.

Vastaavasti korkeampi näkökulma rakennuksen katolta tai pään yläpuolelta toimii myös hyvin ja antaa kohtauksesta tai tilanteesta paremman yleiskuvan.

6. Kolmiot

Sillan yläosan teräspalkit yhtyvät kaukaisuudessa.

Kuvan toistuvat kolmiot, jotka muodostuvat tien kaukaisuuteen yhtyvästä reunasta sekä sillan tuista ja yläpalkeista, luovat tasapainoisen ja vakaan tunnelman. Kuva on otettu Canon PowerShot SX740 HS -kameralla (1/125 s, f/8 ja ISO 100).

Pimennetyssä huoneessa valkoisiin röyhelöihin ja mustiin käsineisiin pukeutunut nainen nojaa oikealla olevaan pöytään muodostaen kolmion.

Muotokuvakuvauksessa kolmiot auttavat jakamaan kuva-alan, ohjaamaan katsojan silmää ja luomaan dynaamisia sommitelmia. Kuva on otettu Canon EOS R6 -kameralla ja Canon RF 50mm F1.8 STM -objektiivilla (1/200 s, f/2.2 ja ISO 800). © Ejiro Dafé

Kohtausten sommitteleminen kolmioiden avulla voi luoda visuaalisesti kiinnostavampia kuvia. Kokeile kuvata kaukaisuuteen katoavia katuja, jolloin kuva-alan sivuille muodostuu kolmion muotoiset osat.

Kahden vinoviivan ja yhden vaakaviivan muodostama kolmio voi tuoda muotokuvaan visuaalista liikettä. Vaikka kyseessä olisi suhteellisen staattinen muotokuva pöydän ääressä istuvasta henkilöstä, luo kolmio pyytämällä kuvattavaa siirtämään käsiään niin, että kyynärpäät ovat levällään ja kädet tukevat leukaa. Tällöin kuvasta tulee esteettisesti miellyttävämpi.

7. Kultainen leikkaus

Lähikuva vihreästä romanescu-kukkakaalista, jossa Fibonaccin spiraali ilmenee luonnossa.

Kultainen leikkaus esiintyy yleisesti kaikkialla luonnossa, vaikkapa romanescu-kukkakaalin pään kierrekuvioissa. Kuva on otettu Canon EOS R10 -kameralla ja Canon RF-S 18-150mm F3.5-6.3 IS STM -objektiivilla (35 mm, 1/200 s, f/10 ja ISO 400).

Ylöspäin otettu kuva betonisista kierreportaista, jotka muodostavat kiemurtelevan, kuorimaisen kuvion. Portaissa seisova mies katsoo kameralla ylöspäin.

Portaat voivat perustua Fibonaccin sarjan liikeradalle. Kierreportaiden kaarteita voidaan korostaa laajakulmaobjektiivilla.

Kultaista leikkausta (eli Fibonaccin spiraalia) käytetään laajalti taiteessa, arkkitehtuurissa ja suunnittelussa esteettisesti miellyttävien mittasuhteiden ja sommittelujen luomiseen. Leikkaus on nimetty italialaisen matemaatikon, joka tunnetaan myös nimellä Leonardo Bonacci, mukaan, joka noin vuonna 1200 jaa tunnisti nousevien lukujen sarjan, jonka suhde esiintyy laajalti luonnossa. Se löytyy mm. simpukankuorten spiraalikuvioista, kasvien kasvustoista ja ihmiskehon mittasuhteista.

Ajatuksena on, että sommittelu on vaikuttavampi ja enemmän silmää miellyttävä, jos kuvassa on linja, joka johdattaa katseen spiraalimaisesti pääkohteeseen. Yritä sijoittaa spiraalin alku kuva-alan nurkkaan ja ota mukaan mahdollisimman suuri osa käyrästä niin, että silmä seuraa sitä ympäri koko kuvan. Periaate toimii monissa erilaisissa otoksissa muotokuvista maisemakuviin. Laajakulmaobjektiivilla saadaan talteen suuria arkkitehtonisia elementtejä, kuten portaikkoja, kun taas makro-objektiivilla päästään luonnon pieniin spiraalimuotoihin.

8. Minimalismi ja negatiivinen tila

Kallionkielekkeestä roikkuva henkilö, huipulla näkyy lumivuohen kuva. Kaukana taustalla on purppuransävyinen vuorijono.

Kohteen sijoittaminen suoraan kuva-alan keskelle toimii tehokkaasti vain joissain kuvissa. Tässä epäsymmetrinen sommittelu ja avoin tila korostavat kiipeilijän vaarallista tilannetta. Kuva otettu Canon EOS R5 -kameralla ja Canon RF 70-200mm F2.8L IS USM -objektiivilla (124 mm, 1/500 s, f/7.1 ja ISO 1600) © Ulla Lohmann.

Kuva-alan oikealle puolelle sijoitettu haarahaukka siivet ojennettuina veden yläpuolella.

Kohteen sijoittaminen pois kuvan keskustasta ja lento- tai törmäystilan jättäminen sille korostaa kulkusuuntaa ja lisää liikkeen – tai toiminnan ennakoinnin – vaikutelmaa. Kuva on otettu Canon EOS R5 -kameralla ja Canon RF 100-500mm F4.5.-7.1 IS STM -objektiivilla (300 mm, 1/4000 s, f/5.6 ja ISO 48000). © Robert Marc Lehmann

Saattaa tuntua intuition vastaiselta, mutta kuvan teho on mahdollista maksimoida minimaalisella sommittelulla. Minimaaliset sommittelut perustavat yksinkertaisuuteen, niissä on vain vähän elementtejä, mistä huolimatta kuvista tulee syviä ja ajatuksia herättäviä, koska tarpeettomat yksityiskohdat jätetään pois ja katsojan huomio kiinnitetään valittuun kuva-alan osaan.

Minimaalisen yksinkertaisen sommittelun luominen voi kuulostaa helpolta, vaikka saattaa olla vaikeampaa kuin enemmän elementtejä sisältävä sommittelu, sillä kuvaajan on löydettävä keino poistaa ei-toivotut elementit ja visuaaliset häiriötekijät tekemättä kuvasta tylsää.

Erinomainen tapa aloittaa minimaalinen sommittelu on sijoittaa kohteet ”negatiiviseen” tai ”tyhjään” tilaan. Esimerkiksi rantamajan kuvaaminen sekä taivasta että rantaa vasten käyttäisi visuaalista kontrastia, jonka avulla rakennus näkyisi kahta negatiivista avointa tilaa – rantaa ja taivasta – vasten ja johtaisi katseen rantamajaan. Muotokuvan epätarkka tausta – luotu käyttämällä suurta aukkoa (pientä f-lukua) tai kuvaamalla teleobjektiivilla tai molemmilla – saa aikaan myös negatiivisen tilan, joka auttaa erottamaan kohteen muusta.

Toinen tapa saada aikaan minimaalinen sommittelu on keskittyä muotoihin. Tunnista kuva-alasta yksi tai kaksi muotoa tai geometrista kuviota ja yritä eristää ne käyttämällä vaikkapa negatiivista tilaa.

Tyhjä tila voi tuoda kuvaan myös liikkeen tunnun. Jos kohteen edessä on tilaa, näyttää siltä kuin kohde olisi siirtymässä kyseiseen tilaan tai aikeissa tehdä niin. Takana olevalla tilalla voidaan luoda vaikutelma, että kohde liikkuu niin nopeasti, että se syöksyy ulos kuvasta.

9. Katseen johdattelu

Käsipari pitelee Canon EOS R10 -kameraa pystysuorassa kohdistaen sen hedelmäkojun mansikkalaatikkoon.

Mm. EOS R10- ja EOS R50 -kamerat tukevat pystysuuntaista videokuvausta – ehdoton ominaisuus sosiaalisen median sisällön tuottamisessa. Canon EOS R50 tunnistaa automaattisesti, kuvaatko pysty- vai vaakasuunnassa, ja tallentaa kyseisessä muodossa.

Canon-kameran LCD-näyttö, jossa näkyvät kuvasuhdemerkit, rajaa lähikuvaa otoksen keskustassa olevasta lumen peittämästä oksasta.

Joissakin kameroissa voidaan videota kuvattaessa näyttää kuvasuhdemerkit, mikä auttaa pitämään tärkeät elementit sen kuva-alan sisällä, johon kuva myöhemmin rajataan.

On tärkeää miettiä tapaa, jolla kuvat ja videot asetetaan näytteille. Kuvattaessa esimerkiksi joillekin sosiaalisen median alustoille on lopullisen kuvan oltava vaikka pystysuuntainen 4:5 tai 9:16 alustasta riippuen. Kuvattaessa videota YouTubea varten on parasta käyttää elokuvamaista 16:9-vaakakuvaa.

Osassa Canon EOS R -järjestelmän kameroista – esim. malleissa EOS R6 Mark II, EOS R50 ja EOS R8 – voidaan näyttää kuvasuhteen merkit, jotka auttavat rajaamaan kohtaukset oikein. Koko kuva-ala on edelleen näkyvissä, mutta ohjausmerkit näyttävät, mistä kuva leikkautuu, joten kuvaaja voi varmistaa, että halutut elementit ovat mukana niin vaaka- kuin pystysuunnassakin.

10. Sääntöjen rikkominen

Punaiseen yläosaan pukeutunut juoksija, joka näkyy kuva-alan keskustan vasemmalla puolella ja lähempänä kameraa, juoksee avoimella kentällä kohti kameraa. Takana on rivi puita.

Saman kuvan kaksi erilaista rajausta. Välittyykö molemmista sama liikkeen vaikutelma? Näyttääkö juoksija toiseen kuvaan verrattuna nopeammalta tai dynaamisemmalta? Erilainen sommittelu voi merkittävästi muuttaa valokuvan tunnelmaa. Kuva on otettu Canon EOS R50 -kameralla ja Canon RF-S 55-210mm F5-7.1 IS STM -objektiivilla (77 mm, 1/500 s, f/7.1 ja ISO 100).

Punaiseen yläosaan pukeutunut juoksija, joka näkyy kuva-alan vasemmassa puoliskossa ja lähempänä kameraa, juoksee avoimella kentällä kohti kameraa. Takana on rivi puita.

Monet kuvaajat pyrkivät saamaan rajauksen (ja kaikki muutkin kuvan osa-alueet) kohdalleen heti kuvausvaiheessa, mutta rajauksen ja sommittelun muunnelmia on hauskaa kokeilla editointiohjelmistolla jälkikäteen, mikä auttaa kehittämään sommittelusilmää.

Säännöt on tehty rikottaviksi, joten kun kuvaaja on saanut otteen edellä esitellyistä sommittelutekniikoista, on aika ryhtyä kokeilemaan. Kun kuvataan esimerkiksi juoksijaa, niin tavanomainen sommittelusääntö olisi jättää tilaa juoksijan eteen. Jättämällä kuitenkin tilaa juoksijan taakse voidaan luoda vaikka vaikutelma, että juoksija pakenee jotain sen sijaan, että juoksisi jotakin kohti. Kohteen sijoittaminen kuva-alan eri osiin voi muuttaa tarinaa, jonka kuvaaja kuvallaan välittää.

Pidä silmällä valokuvia, joissa on epätavallinen sommittelu, vaikkapa pystysuuntainen kaupunkimaisema, ja mieti, miksi ne toimivat. Kokeile tekemällä omia muunnelmia. Tämä auttaa kehittämään omaa persoonallista tyyliä ja saavuttamaan halutun luovan vaikutelman. Sen lisäksi siis, että tämä on tosi hauskaa!

Teksti: Peter Wolinski

Vastaavat tuotteet

Aiheeseen liittyvät artikkelit

  • Chicagon siluetti kultaisella hetkellä veden äärellä. Koko näkymää sävyttää taivaanrannan oranssi hehku.

    KAUPUNKIKUVAUS

    Sommitteluvinkkejä kaupunkikuvaukseen

    Paula Stopkan opas rakennusten ja kaupunkimaisemien kuvaamiseen.

  • Näkymä ylhäältä: kuvaa upeita flat lay -kuvia

    LUOVA VALOKUVAUS

    Flat lay -kuvaaminen someen

    Lue tuote- ja lifestyle-valokuvaaja Chris Priestleyn kuusi asiantuntijavinkkiä upeiden ylhäältä alaspäin kuvattavien kuvien kuvaamiseen.

  • Kuvaaminen sen hetkisessä valaistuksessa

    VALAISTUSTEKNIIKOITA

    Kuvaaminen sen hetkisessä valaistuksessa

    Opi etsimään ja vangitsemaan paras valaistus, jolla kuviesi laatu paranee.

  • Henkilö pitelee Canon EOS R100 -kameraa kuvaten kahta takaapäin näkyvää perheenjäsentä.

    VALOKUVAUKSEN PERUSTEET

    Valokuvauksen aloittaminen

    Haluatko siirtyä älypuhelimesta kameraan? Aloittelevien valokuvaajien oppaassamme on kaikki, mitä tarvitset aloittamiseen.