HDR-kuvaus

Täydellisen tasapainon saavuttaminen valon ja pimeyden välillä on yksi valokuvauksen vanhimmista haasteista. Auringonlaskun, taustavalaistun muotokuvan tai iltahämärän kaupungin siluetti luo usein erilaisia kontrasteja, joita valokuvaajat voivat halutessaan joko ylivalottaa tai muuttaa hämäriksi varjoiksi. Laajan dynaamisen alueen eli HDR:n avulla valoon saadaan tuotua lisää yksityiskohtia koko kirkkausalueella. Canonin uusimmissa kameroissa käytettävä HDR on kehittynyt siitä, mitä aiemmin tunnettiin mutkikkaana jalustatekniikkana, ja on nyt jotain, mitä kuka tahansa voi kokeilla suoraan kameralla.

”HDR on ollut osa Canonin kameroita yli kymmenen vuotta”, toteaa Canon Europen tuotepäällikkö Tibor Szövetes. Kun se ensimmäisen kerran tuli käyttöön EOS 5D Mark III -kamerassa, suuri edistysaskel oli se, että kamera pystyi yhdistämään useita valotuksia automaattisesti, mikä vapautti käyttäjät manuaalisesta käsittelystä. Nyt laajan dynaamisen alueen havaintokvantisoinnin eli HDR PQ:n ja HEIF-tiedostomuodon ansiosta kaikki, mitä JPEG-kuvista tiedettiin, on laajentunut joka suuntaan – tiedostot ovat pienempiä, värejä ja yksityiskohtia on enemmän, minkä lisäksi dynaaminen alue on laajempi.

Vuonna 2012 Canon esitteli EOS-kamerasarjansa myötä ensimmäisen varta vasten tarkoitukseen suunnitellun kameran sisäisen HDR-tilan. Tuolloin lanseerattiin EOS 5D Mark III, joka pystyi yhdistämään kolme valotusta yhdeksi JPEG-tiedostoksi, jonka huippuvalot ja varjot sisälsivät aikaisempaa enemmän yksityiskohtia. Uusi virstanpylväs saavutettiin kahdeksan vuotta myöhemmin Canon EOS-1D X Mark III -kameran myötä. Tämä oli ensimmäinen Canon-kamera, joka otti havaintokvantisoituja HDR PQ (Perceptual Quantisation) -kuvia ja pystyi saamaan saman laajan dynaamisen alueen yhteen 10-bittiseen HEIF-kuvaan.

Nykyään lähes kaikista EOS R -sarjan kameroista löytyy jokin HDR-toiminto – valotuksen automaattisesta haarukoinnista (AEB) rungonsisäiseen pinontaan ja HDR PQ -yksittäisvalotukseen.

Perinteinen HDR-kuvaus tarkoittaa usean eri valotuksen – tavallisesti yhden alasävyisen, yhden normaalin tai oikean valotuksen ja yhden ylivalotetun – tallentamista ja yhdistämistä yhdeksi kuvaksi, jossa varjojen ja huippuvalojen yksityiskohdat ovat tallella. Canonin AEB-järjestelmä automatisoi tämän prosessin ja helpottaa haarukoitujen kuvien ottamista. Prosessin jälkeen kuvat voidaan yhdistää Canonin Digital Photo Professional (DPP) -ohjelmistolla tai muulla ohjelmistolla.

Rungonsisäinen HDR-pinoaminen vie tämän prosessin askelta pidemmälle poistamalla tarpeen käyttää ohjelmistoa ja yhdistämällä useita valotuksia, jolloin valmis ja jaettavaksi tarkoitettu JPEG-tiedosto syntyy suoraan kamerassa. Menetelmä sopii erityisesti paikallaan pysyville kohteille, kuten maisemille, sisätiloille tai arkkitehtuurille, joissa tavoitteena on mahdollisimman hyvä sävyjen hallinta.

Perinteinen HDR on edelleen paras valinta, kun halutaan mahdollisimman laaja dynaaminen alue, sillä laajin mahdollinen dynaaminen alue, jonka kameran kenno pystyy tuottamaan, saadaan aikaan yhdistämällä useita RAW-kuvia.

Tiborin mukaan ”Jos halutaan saada talteen kaikki yksityiskohdat syvimmistä varjoista kirkkaimpiin kohtiin, perinteinen HDR-pinonta tarjoaa edelleen eniten joustavuutta ja laajimman dynaamisen alueen."

Pitkien valotusten tapauksessa jalusta on edelleen hyvä ratkaisu, kun kuvataan staattista maisemaa (haamukuvaongelma esiintyy edelleen liikkuvien kohteiden suhteen, kuten alla olevasta kuvasta näkyy), mutta kameran rungon sisäisen kuvanvakaimen (IBIS) ja vakautettujen objektiivien yleistyessä käsivaralta otettu HDR-kuvaus on helpottunut huomattavasti.

”Myös perinteinen HDR on nyt helpompaa”, Tibor sanoo. ”Aiemmin jalusta oli todella tarpeen niin, että kaikki saatiin kohdalleen, mutta koska IBIS ja optinen kuvanvakautus toimivat yhdessä, nyt kuvia, joiden valottaminen kestää sekunnin, kaksi, jopa kolme, voidaan ottaa käsivaralta. Edellyttäen, että kuvassa ei ole liikkuvia kohteita, nykyään voidaan tehdä paljon enemmän käsivaralta eikä olla niin sidottuja jalustaan.

Perinteisessä HDR:ssä yhdistetään useita valotuksia, mutta HDR PQ -tekniikalla sama voidaan toteuttaa yhdellä kuvalla. Kamera tallentaa huippuvalo- ja varjotiedot 10-bittiseen HEIF-tiedostoon, mikä mahdollistaa pehmeämmän sävyntoiston, luonnollisemmat sävyt ja näkyvästi laajemman dynaamisen alueen. Ja koska tähän tarvitaan vain yksi valotus, HDR PQ poistaa liike-epäterävyyden ja haamukuvat, mikä on suuri etu kuvattaessa liikkuvia kohteita.

”HDR PQ:n avulla laajempi dynaaminen alue saadaan yhdellä kuvalla,” Tibor selittää. ”Tämä on ehdoton apu kaikenlaisen liikkeen, kuten lemmikkien, lapsien ja vaikka kävelevien ihmisten, kuvaamisessa. Ei enää haamukuvia eikä jalustan tarvetta, ja tiedostojen koko on pienempi, joten muistikortillekin mahtuu enemmän kuvia.

HEIF-tiedostoja voidaan katsella suoraan HDR-tuetuilla näytöillä tai moderneilla televisioilla (käyttämällä suoraan kameraan liitettyä tavallista HDMI-kaapelia), jolloin koko sävyasteikko saadaan näkyviin ilman lisäsäätöjä. Helpompaa jakamista varten niitä voi myös muuntaa JPEG- tai TIFF-muotoon kamerassa tai DPP-ohjelmalla.

Korkeasta laadustaan huolimatta HEIF-tiedostot ovat kooltaan pienempiä kuin RAW-, TIFF- ja jopa JPEG-tiedostot sovittamalla yhteen tehokkaasti yksityiskohdat ja tallennustilan. Niiden luonnollinen, elävän näköinen toisto tarkoittaa, että värit näkyvät pehmeämpinä ja vähemmän keinotekoisina, hienovaraiset siirtymät vastaavat tarkasti ihmisen silmän havaintoa.

Molemmilla HDR-menetelmillä on omat vahvuutensa, ja paras valinta määräytyy sen mukaan, mitä kuvataan ja paljonko hallintaa halutaan lopullisen kuvan suhteen. Perinteinen HDR tarjoaa täyden joustavuuden ja on hyvä valinta, jos kuvaa halutaan muokata tai siihen halutaan tietty tunnelma. HDR PQ puolestaan on tarkoitettu niille, jotka haluavat yksinkertaisuutta ja realismia. Sen avulla sama laajennettu sävyalue saadaan yhdellä otoksella, joten kohtaus voidaan tallentaa juuri sellaisena kuin miltä se näytti käyttämättä aikaa jälkikäsittelyyn.

”HDR PQ on tarkoitettu niille, jotka haluavat erinomaisia tuloksia suoraan kamerasta,” Tibor selittää. Haarukointia tai yhdistämistä ei tarvitse miettiä – dynaaminen alue on jo olemassa yhdessä kuvassa. Mutta jos kuvalla halutaan kokeilla tai työstää sitä luovasti, perinteisellä HDR-pinonnalla on yhä paikkansa.

Seuraavaksi katsotaan, miten eri tiedostotyypit pärjäävät dynaamisen alueen suhteen.

Dynaaminen alue mittaa sitä, paljonko yksityiskohtia kamera pystyy tallentamaan pimeimpien varjojen ja kirkkaimpien kohtien välillä. Mitä laajempi alue, sitä enemmän tietoa kamera tallentaa molemmissa ääripäissä, mikä tarkoittaa, että hienovaraisia yksityiskohtia voidaan nähdä esimerkiksi kirkkaissa pilvissä ilman, että varjossa olevat alueet menettävät tekstuuriaan.

Tätä aluetta kuvataan usein valotusaskelina. Yksi valotusaskel tarkoittaa valon kaksinkertaistumista tai puolittumista, joten jos kirkkaimpien kohtien tai varjojen yksityiskohdat halutaan säilyttää, kahden tai kolmen valotusaskeleen ero voi olla merkittävä.

Yksinkertaistaen 18 valotusaskeleen dynaamisella alueella otettu kuva sisältää paljon enemmän sävyinformaatioita kuin 11 askeleen kuva, mikä kuvan muokkaamisen yhteydessä tarkoittaa realistisempaa syvyyttä, sulavampia sävyvaihtoja ja parempaa hallittavuutta.

Tämä vertailu osoittaa eron HDR PQ- ja SDR-sävytoiston välillä: HDR-versio (vasemmalla) säilyttää enemmän huippuvaloalueen yksityiskohtia ja pehmeämmät värit, kun taas SDR-versio (oikealla) pakkaa dynaamista aluetta tavallisia näyttöjä varten.

Luvut ovat suuntaa antavia, mutta ne näyttävät, paljonko HDR PQ kaventaa eroa yksittäisen otoksen ja monesta kuvasta koostuvan HDR-työnkulun välillä. Mitä enemmän valotusaskelia, sitä enemmän pelivaraa kuvaajalla on kirkkaiden kohtien ja varjojen säilyttämisen suhteen kuvia myöhemmin käsiteltäessä.

Useimmissa Canonin nykyisistä peilittömissä kameroissa on jokin HDR-toiminto. EOS R10-, R50-, R6 Mark II- ja R8-kamerat tukevat sekä HDR-pinoamista että HDR PQ -stillkuvausta, kun taas huippuluokan malleissa, kuten EOS R5-, R5 Mark II- ja R3-malleissa on ammattikäyttöön tarkoitetut HDR-video- ja still-ominaisuudet. Myös lähtötason mallit kuten EOS R100 tarjoavat HDR-tyylisiä kuvaustiloja, joissa vastavaloon kuvatut kohteet tasapainotetaan automaattisesti.

Puoliammattilaistason Canon EOS R6 Mark III tukee sekä HDR-valokuvia että HDR-videoita luomalla oikean HDR-videoesityksen hyödyntäen yhtä valotusta. Kamera sijoittuu Canonin harrastaja- ja ammattilaismallistojen väliin niin, että siinä on pitkälle kehitetyt HDR-ominaisuudet pienikokoisessa ja monipuolisessa rungossa.

(Ensimmäinen kameran sisäinen HDR: Canon EOS 5D Mark III – 2012; ensimmäinen HDR PQ: Canon EOS-1D X Mark III – 2020)

HDR-kuvaamisen aloittaminen on luultua helpompaa. Olitpa kuvaamassa maisemia, sisätiloja tai nopealiikkeisiä kohteita ulkona, pari yksinkertaista tekniikkaa auttaa hyödyntämään kameran HDR-ominaisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla. Seuraavassa on muutamia vinkkejä, joilla pääsee alkuun.

• Ota käyttöön ensisijainen huippuvalotoisto (D+): tämä lisää huippuvalojen yksityiskohtia ylikyllästämättä värejä. Tämä on hyvä tapa suojella taivaita ja kirkkaita alueita sekä säilyttää samalla luonnollinen kontrasti.
• Käytä IBIS- ja IS-objektiiveja: yhdistämällä kameran rungon ja objektiivin vakaimet saadaan terävämpiä kuvia käsivaralta sekä HDR- että HDR PQ -tiloissa. Tämä on erityisen käyttökelpoista hämärässä tai kuvattaessa ilman jalustaa.
• Kokeile DPP- tai DPP Express -ohjelmistoja: Canonin ohjelmistojen avulla on helppo yhdistellä valotuksia, muokata HDR-pinoja tai hienosäätää HEIF-tiedostoja niin, että pääset kokeilemaan sävyalueen muunnoksia ja löytämään näin halutun vaikutelman (huomautus: DPP Express on tilauspohjainen).
• Tarkista lopputulos HDR-näytöltä: suurin osa nykyisistä televisioista ja näytöistä on HDR-yhteensopivia ja pystyy näyttämään HDR PQ -kuvia natiivisti, joten koko väri- ja kontrastivalikoima päästään hyödyntämään saman tien suoraan kamerassa.
• Muuta HEIF-tiedostot JPEG- tai TIFF-muotoon: kun haluat jakaa kuvia sosiaalisessa mediassa tai katsella niitä tavallisilla näytöillä, tee muunnos kamerassa tai DPP-ohjelmistolla ja säilytä samalla kuvien upea HDR‑dynamiikka.
• Tarkkana valotuksen suhteen: HDR-kuvaa otettaessa on usein parempi hieman alivalottaa kuin ottaa riski, että kirkkaat kohdat leikkaantuvat, mikä tapahtuu usein erityisesti kirkkaissa taivaissa.

Viime kädessä HDR tarkoittaa sitä, että valokuvat näkyvät samalla tavalla kuin silmä näkee maailman. Canonin uusimmilla EOS-kameroilla tämä on helpompaa ja joustavampaa kuin koskaan, halusitpa sitten täyttä luovaa hallintaa perinteisen pinoamisen avulla tai elävän, välittömän HDR PQ -tuloksen. Voit kuvata käsivaralta, laittaa kuvat välittömästi jakoon ja toistaa otetut HDR-kuvat jo käytössä olevilla laitteilla.

”HDR-valokuvaaminen auttaa tallentamaan koko kohtauksen tavalla, jolla se koettiin,” Tibor sanoo. ”Mutta jos on jo käyttänyt perinteistä HDR-pinontaa, HDR PQ on seuraava askel, sillä se on nopeampi, siistimpi ja rakennettu sisään Canonin uusimpiin kameroihin. Sillä saa upeita tuloksia ilman turhaa vaivaa.”

Canonin uusimman peilittömän EOS R -malliston myötä HDR-valokuvaaminen ei ole koskaan ollut helpompaa ja palkitsevampaa.

Teksti Jeff Meyer