MAKROKUVAUS

Uskomattomien makrokuvien ottaminen mehiläisistä

Kolme ammattimaista hyönteisvalokuvaajaa jakaa vinkkejään – otetaan lähikuvia mehiläisistä järjestämällä puutarhan olot niiden kannalta otollisiksi.
Lähikuva violeteilla rypälehyasintin kukilla ruokailevasta mehiläisestä, kuvannut luontokuvajournalisti Christian Ziegler Canon EOS-1D X Mark III -kameralla.

Mehiläiset ovat uskomattomia olentoja. Ne ovat söpöjä ja kauniita, minkä lisäksi ne ovat tärkeitä myös planeetan biologisen monimuotoisuuden kannalta. Kasveja pölyttäessään mehiläiset pölyttävät myös viljelykasveja ja pitävät näin yllä ihmisiä ja villieläimiä. Mutta valitettavasti ne ovat uhattuna.

”Kuluneiden 20 vuoden aikana useat mehiläislajit ovat ajautuneet sukupuuton partaalle”, sanoo luontokuvajournalisti ja Canon-lähettiläs Christian Ziegler, jonka mielestä hänen itsensä ja muiden harjoittama mehiläisten kuvaaminen on niiden kauneuden ja merkityksen korostamisen kannalta erittäin tärkeää. Samalla lisätään tietoisuutta mehiläislajeista ja niiden ahdingosta.

Mutta kuinka mehiläisiä voi kuvata itse? Tämä on mahdollista, joskaan ei helppoa, mutta asianmukaisilla ohjeilla myös aloittelija pääsee hyviin tuloksiin. Tässä Christian sekä luontoon keskittyvät makrokuvaajat Matt Doogue ja Ingo Arndt antavat vinkkejä hyönteisystävällisen ympäristön luomiseen ja upeiden lähikuvien ottamiseen mehiläisistä.

1. Mehiläisystävällisen puutarhan luominen

Lähikuva mehiläisestä orapihlajan kukalla, ottanut luontokuvajournalisti Christian Ziegler Canon EOS-1D X Mark III -kameralla.

Valitse ruukkuihin ja reunuksille kotoperäisiä kasveja, sillä pitkällä tähtäimellä niillä luodaan parhaat mahdollisuudet mehiläisten houkuttelemiseen. ”Kotoperäiset kasvit leviävät ja kasvavat oikeissa paikoissa, ja ne ovat vahvempia kuin vieraskasvit”, sanoo luontokuvaaja Ingo Arndt. Kuva on otettu Canon EOS-1D X Mark III -kameralla ja Canon EF 100mm f/2.8L Macro IS USM -objektiivilla (1/200 s, f/10 ja ISO 1250). © Christian Ziegler

Mehiläishotelli, joka on tehty poraamalla reikiä tikkuihin ja puuhun, kuvannut luontokuvajournalisti Christian Ziegler Canon EF 24-105 mm f/4L IS II USM -objektiivilla.

Yksinäisiä mehiläisiä, jotka eivät asu mehiläispesissä, voidaan houkutella pystyttämällä ”mehiläishotelli” – tähän riittää puulaatikko, johon järjestetään reikiä, jotka jäljittelevät mehiläisten itselleen tekemiä pesiä. © Christian Ziegler

Mehiläisten kuvaamista voi harrastaa missä tahansa. Tekemällä puutarhasta mahdollisimman mehiläisystävällinen ne tulevat kuvaajan luo, jolloin upeiden valokuvien ottamiseen saadaan paljon mahdollisuuksia. Mikä parasta, mehiläisten houkuttelemiseen tähtäävät toimet auttavat niitä myös menestymään.

”Oma mehiläisystävällisen puutarhan luomisvinkkini on kasvattaa paikallisia kasveja, joissa on paljon siitepölyä ja mettä”, Christian sanoo. ”Laventelin ja salvian tapaiset kasvit houkuttelevat mehiläisiä, koska ne kukkivat pidempään. Eikä nurmikkoa kannata leikata – pienikin umpeenkasvanut alue tarjoaa mehiläisille upean elinympäristön.”

Mattin mukaan kotoperäiset kukat ovat ruokkineet mehiläisiä pitkään. ”Tutustu asiaan”, hän jatkaa. ”Ota selvää, mitä kohteesi haluaa syödä, missä se haluaa olla, millä kasveilla se pariutuu.”

”Mehiläishotellit ovat aivan loistavia”, hän lisää. ”Niitä voi ostaa kaupoista tai tehdä itse poraamalla reikiä vaikka puuhun.”

2. Etäisyyden säilyttäminen

Muista turvallisuus. Kuvattaessa mehiläisiä niiden luonnollisessa elinympäristössä on tärkeää kunnioittaa niitä ja pitää niihin etäisyyttä, koska ne voivat pistää. ”Kuvaajan tullessa liian lähelle mehiläiset lentävät pois, mutta mehiläispesän lähellä kuvaaminen voi olla vaarallista”, Ingo selittää.

Helpoin tapa pitää etäisyyttä on käyttää teleobjektiivia. Menemättä liian lähelle mehiläisiä voidaan kuvata polttoväliltään pidemmillä objektiiveilla, esimerkkinä Canon RF 85mm F2 MACRO IS STM, tai telealueelle ulottuvilla zoom-objektiiveilla, joita ovat mm. Canon RF-S 18-150mm F3.5-6.3 IS STM ja Canon RF-S 55-210mm F5-7.1 IS STM.

Myös Canon Camera Connect -sovellus on käyttökelpoinen, sillä sen avulla kuvaaja pääsee ohjaamaan kameraa etäältä.

Lisätietoja parhaasta makrokuvaukseen sopivasta aloituspakkauksesta saa Canonin ostajan oppaasta.

3. Kuvaamisen oikea ajoittaminen

Lähikuva keltaisella kukalla olevasta mehiläisestä, jonka päätä peittää siitepöly, kuvannut makrokuvaaja Matt Doogue Canon EOS 6D -kameralla.

Kuumalla ilmalla mehiläisten kuvaaminen onnistuu heikommin, koska tällöin ne liikkuvat nopeammin, mikä vaikeuttaa kuvaamista. Kuvattu Canon EOS 6D -kameralla (vastaava nykyinen malli on Canon EOS 6D Mark II) ja Canon MP-E 65mm f/2.8 1-5x Macro Photo -objektiivilla (1/125 s, f/9 ja ISO 160). © Matt Doogue

Kultainen hetki eli heti auringonnousun jälkeen ja juuri ennen auringonlaskua, jolloin matalalla olevan auringon kaunis lämmin valo luo pitkiä varjoja, on täydellinen mehiläisten kuvaamiseen. Tämä on myös hetki, jolloin mehiläiset ovat hitaampia ja rauhallisempia, mistä syystä niitä on helpompi kuvata. ”Mehiläiset ovat aktiivisimmillaan, kun on lämmintä”, Ingo selittää. "Keskipäivän ongelmia ovat myös erittäin kova valo ja kontrasti, jotka eivät yleensä ole valokuvauksen kannalta suotuisia asioita. Omat suosikkihetkeni ovat tunti auringonnousun jälkeen ja tunti ennen auringonlaskua.”

Jos lähdet liikkeelle aikaisemmin, mehiläiset voivat vielä nukkua. ”Jotkut mehiläiset nukkuvat kasveilla”, Matt sanoo. ”Ne pureutuvat kasvin päähän eivätkä liiku, joten tilanne tarjoaa loistavan mahdollisuuden harjoitteluun ja tarkennuksen pinoamiseen [katso alla]. Esimerkiksi villakosta löytyy usein kimalaisia aikaisin aamulla. Ne vielä lämmittelevät eivätkä liiku paljon, joten tämä on täydellinen hetki kokeilla kuvaamista makrolla.”

4. Värien ja pintarakenteiden korostaminen

Lähikuva punaisen kukan heteen ympärille kiertyvästä mehiläisestä, kuvannut makrokuvaaja Matt Doogue Canon EOS 6D -kameralla.

”Laajempia kuvia otettaessa on hyvä yrittää ottaa mukaan hieman ympäristöä niin, että katsoja saa käsityksen siitä, missä kuva on otettu – metsässä vai kukkapenkissä”, Matt sanoo. Kuva on otettu Canon EOS 6D -kameralla ja Canon MP-E 65mm f/2.8 1-5x Macro Photo -objektiivilla (1/160 s, f/9 ja ISO 320). © Matt Doogue

Lähikuva päätään hunajakennoon työntävästä mehiläisestä, kuvannut makrokuvaaja Matt Doogue Canon EOS 6D -kameralla.

Hunajakennon muoto ja rakenne toimii mielenkiintoisena taustana mehiläisten kuvaamisessa työssään. Kuva on otettu Canon EOS 6D -kameralla ja Canon MP-E 65mm f/2.8 1-5x Macro Photo -objektiivilla (1/40 s, f/10 ja ISO 320). © Matt Doogue

Kuten minkä tahansa tyylilajin valokuvauksessa, kuvaaja hakee ja punnitsee elementtejä, jotka saavat kuvat erottumaan massasta. Kasvien pintarakenteet ja hyönteisten silmien geometriset muodot ovat tähän täydellisiä. Lisäksi Matt neuvoo etsimään kirkkaita värejä, kuten punaisia, violetteja ja sinisiä. Mieti kukkien väriä, kun päätät, mitä mehiläisystävällisiä kasveja alat kasvattaa, tai helpota hyönteisten kuvaamista käyttämällä puutarhassa tai parvekkeella värillistä taustaa.

Christian puolestaan hakee mielenkiintoisia kuvioita, tekstuureja ja valoa. ”Mutta minua vetää hyönteisten käyttäytyminen”, hän lisää.

”Käyttäytymisen kuvaaminen on hienoa”, myöntää Matt. "Se on asia, joka tekee kuvasta valokuvan. Muurahaisesta voi ottaa hienon muotokuvan tai sen voi kuvata kantamassa toista kuollutta muurahaista tai tuomassa ruokaa takaisin kekoon, mikä muuttaa valokuvan täysin. Se muuttaa katsojan tapaa nähdä, mikä lisää kiinnostusta.”

5. Mehiläisten kuvaaminen lennossa

Lähikuva orkideamehiläisestä, joka lentää kohti keltaista orkidean kukkaa, kuvannut luontokuvajournalisti Christian Ziegler Canon EF 16-35mm f/2.8L USM -objektiivilla.

Mehiläistä seurattaessa ja käsivaralta kuvattaessa kuvat saadaan pysymään vakaina käyttämällä kuvanvakaimella varustettuja objektiiveja. Kuva on otettu Canon EOS 5D -kameralla (seuraajamalli on Canon EOS 5D Mark IV) ja Canon EF 16-35mm f/2.8L USM -objektiivilla (jonka seuraaja on Canon EF 16-35mm f/2.8L III USM) (1/80 s, f/16 ja ISO 400). © Christian Ziegler

Osa näyttävimmistä mehiläiskuvista esittää hyönteisiä lennossa, mutta tämän kuvaaminen voi olla hankalaa, koska ne liikkuvat nopeasti. ”On oltava nopea ja pysäytettävä liike käyttämällä erittäin lyhyitä suljinaikoja”, Ingo selittää.

Sekä Ingo että Matt kehottavat tarkentamaan kohteeseen, josta mehiläinen on todennäköisesti kiinnostunut, kuten kukkaan. ”Tarkenna alueeseen etukäteen käsintarkennuksella (MF) ja odota”, Matt sanoo.

Mehiläisten kuvaamiseksi lennossa ilman salamaa Christian ehdottaa suljinajan esivalintatilan (Tv) käyttöä ja nopeuden asettamista vähintään 1/500 sekuntiin. Manuaalitilassa (M) kuvattaessa hän neuvoo myös asettamaan valotusajan lyhyeksi ja tasapainottamaan tämän jälkeen valotuksen säätämällä ISO-herkkyyttä. ”Kun salamaa ei haluta käyttää, ratkaisu on ISO-herkkyys”, hän sanoo. ”Ilman salamaa voidaan mennä herkkyyteen ISO 8 000. Olen käyttänyt jopa ISO 25 600:ta, ja se toimii hyvin.”

6. Kokeileminen käsintarkennuksella

Luontokuvajournalisti Christian Zieglerin ottama lähikuva lentävästä mehiläisestä keltaisella taustalla.

Ingo ehdottaa visuaalisen kiinnostuksen luomista kokeilemalla. ”Leikittelemällä saadaan ajoittain mukavia tuloksia, etenkin opetteluvaiheessa”, hän sanoo. ”Kaiken pysäyttämisen sijaan voidaan kokeilla pitkää valotusaikaa tai yrittää seurata lentävää hyönteistä pidentämällä suljinaikaa.” Kuvattu Canon EOS R3 -kameralla ja Canon MP-E 65mm f/2.8 1-5x Macro Photo -objektiivilla (1/200 s, f/16 ja ISO 1 000). © Christian Ziegler

Lähikuva mehiläisistä mehiläispesän kennojen välissä. Kuva on otettu Canon EF 100mm f/2.8L Macro IS USM -objektiivilla. Valokuvaaja: Ingo Arndt.

Canon EF 100mm f/2.8L Macro IS USM -objektiivin todellinen suurennussuhde on 1:1, eli kohde piirtyy kameran kennolle luonnollisen kokoisena. RF-yhteensopiva RF 100mm F2.8L MACRO IS USM -objektiivi tarjoaa jopa 1,4-kertaisen suurennuksen. Kuva on otettu Canon EOS 5DS R -kameralla (jonka seuraaja on Canon EOS 5D Mark IV) ja Canon EF 100mm f/2.8L Macro IS USM -objektiivilla (1/200 s, f/16 ja ISO 250). © Ingo Arndt

Matt, Christian ja Ingo kehottavat kaikki kokeilemaan manuaalisella tarkennuksella. ”On parempi päättää tismalleen, mikä kohta hyönteisestä halutaan tarkaksi”, neuvoo Ingo, joka suosittelee käyttämään manuaalista tarkennusta, koska tällöin kuvaaja pystyy reagoimaan nopeammin hyönteisen liikkeisiin. ”Suurimman osan ajasta kuvaajan on oltava erittäin nopea”, hän jatkaa. ”Säädän tarkennuksen etukäteen, löydän oikean etäisyyden ja siirryn sitten mehiläisten luo ja tarkennan liikuttamalla päätä eteen- ja taaksepäin. Objektiivilla tarkentamisen sijaan liikutan aina itseäni tai kameraa. Tämä on paljon nopeampaa.”

Kuvaaja voi tarkistaa tarkennuksen käyttämällä tarkennuksen osoitusta, joka näyttää tarkennetun alueen värillä korostettuna. Live-näkymän avulla kuvaa voidaan myös zoomata, ja tarkennus voidaan tarkistaa sommittelun aikana. ”On aivan ehdoton juttu, että kohteen tarkennuksen voi varmistaa”, Matt sanoo. ”Aina kannattaa tarkistaa, varsinkin kun kuvataan käsitarkennuksella.”

Canon Camera Connect -sovelluksella objektiivin manuaalista tarkennusta voidaan säätää älypuhelimella.

7. Valaiseminen pehmennetyllä salamalla

Lähikuva puupöydällä olevasta mehiläisestä, joka heijastuu vedestä, kuvannut luontokuvajournalisti Christian Ziegler Canon RF 100mm F2.8L Macro IS USM -objektiivilla.

Hyönteisten silmien heijastusten kuvaamiseen Ingo suosittelee perinteisiä Speedlite-salamalaitteita, joiden valo pehmennetään tasovalolla. ”Kehäsalamaa voidaan käyttää, mutta hyönteisten suuret silmät näyttävät luonnottomilta, kun niistä heijastuu rengas”, hän selittää. ”Auringon heijastus olisi vain pieni piste.” Christian käyttää kuvaamisessaan myös tätä taktiikkaa. Kuva on otettu Canon EOS R3 -kameralla ja Canon RF 100mm F2.8 MACRO IS USM -objektiivilla (1/320 s, f/4 ja ISO 4 000). © Christian Ziegler

Suurella suurennuksella on hankalaa saada riittävää syväterävyyttä niin, että hyönteisen koko silmä saataisiin täydellisesti talteen. Tällöin parasta on käyttää salaman tapaista keinovalaistusta, jonka avulla kohdetta voidaan valottaa riittävästi pienellä aukolla. Näin saadaan syvä terävyysalue, riittävän nopea valotusaika, joka pitää kuvan tarkkana, ja matala ISO-herkkyys niin, että kuva on mahdollisimman puhdas.

Salama vaikuttaa myös valokuvien väreihin ja tehoon. ”Luonnonvalon sijaan hyönteisten silmien kuvaamiseen on paljon parempi käyttää keinovaloa”, Ingo selittää. ”Joskus ne ovat kiiltäviä, tai niissä näkyy sateenkaaren värit. Käyttämällä salamaa saadaan enemmän värejä.”

Lisäksi Ingo neuvoo asettamaan salaman ylös, jolloin se jäljittelee auringosta saapuvaa valoa. ”Maisemassa kuvattaessa salama kannattaa pitää kamerassa. Kun otat muotokuvan, pidä salama kädessä kohteen yläpuolella”, hän sanoo.

Salama voidaan sijoittaa myös sivulle, jolloin kohteille sivusuunnassa lankeavat varjot saavat aikaan luovan vaikutelman. Asetuksista riippumatta Matt suosittelee salaman pehmentämistä. ”Muuten valosta tulee kovaa”, hän sanoo. ”Haluamme valon olevan laadukasta. Pehmentäminen häivyttää valon ja varjojen välisen kovan rajan.”

Monissa Canon Speedlite -salamalaitteissa on valmiiksi valoa pehmentävät hajottimet, mutta oman hajottimen saa asettamalla salaman eteen valkoisen paperiarkin.

8. Kokeileminen tarkennuksen pinoamisella

Terävyysalueeltaan kapea lähikuva mehiläisestä, joka istuu vaaleanpunaisella kukalla ja katsoo suoraan kameraan. Kuvannut makrokuvaaja Matt Doogue.

Terävyysalueen avulla voidaan valita, kuinka suuri osa kuvasta on tarkka ja kuinka paljon on sumeaa. Tämä on yksi valokuvaajien tärkeimmistä luovista työkaluista erityisesti makrokuvauksessa. Kuvattu Canon EOS 6D -kameralla ja Canon MP-E 65mm f/2.8 1-5x Macro Photo -objektiivilla (1/180 s, f/4 ja ISO 100). © Matt Doogue

Syväterävyyttä voidaan hallita myös käyttämällä tarkennusten pinoamista, vaikka tätä voidaan käyttää vain liikkumattomien kohteiden, kuten nukkuvien mehiläisten, tapauksessa.

”Valon puutetta voidaan torjua avaamalla aukkoa ja pinoamalla kuvia”, Matt selittää. Tarkennuksen pinoaminen tarkoittaa, että kamera ottaa sarjan kuvia ja siirtää kunkin kuvan polttopistettä niin, että lopullinen kuva muodostetaan tarkoista osista. Näin voidaan käyttää nopeaa valotusaikaa sekä suurta aukkoa ja saada silti laaja polttotaso ilman salamaa tai suurta ISO-herkkyyttä.

Canonin EOS R10-, EOS R8- ja EOS R7 -kameroissa on tarkennuksen pinoamistoiminto ja syvyyssommittelu, joka koostaa tarkennuspinotut kuvat yhteen niin, että lopullinen kuva luodaan kokonaan kameran sisällä.

Lähikuva mehiläisestä hunajakennolla, kuvannut makrokuvaaja Matt Doogue Canon EOS 6D -kameralla.

Huippumakrokuvien ottaminen edellyttää vuosien harjoittelua, taitoa ja omistautumista. Esimerkiksi Mattilla on yli vuosikymmenen kokemus alalta, ja hän käyttää nyt alustaansa tietoisuuden lisäämiseen ja ympäristöasioiden tukemiseen. Kuva on otettu Canon EOS 6D -kameralla ja Canon MP-E 65mm f/2.8 1-5x Macro Photo -objektiivilla (1/40 s, f/11 ja ISO 320). © Matt Doogue

Ei kannata olla liian ankara itselleen, jos valokuvat eivät heti näytä yhtä vaikuttavilta kuin tässä artikkelissa. Muista, että minkä tahansa tyypin valokuvauksen hallitseminen vie aikaa. Tärkeintä on olla luova, kehittää omia taitoja ja ottaa kuvia, joihin on tyytyväinen.

”Varsinkin sosiaalisten median osalta on hankalaa olla vertaamatta omia kuvia muiden mahtaviin otoksiin”, Matt myöntää. ”Mutta upeita kuvia saadaan olemalla sinnikäs, jatkamalla harjoittelua ja haastamalla itsensä.”



Teksti: Peter Wolinski

Vastaavat tuotteet

Aiheeseen liittyvät artikkelit