APS-C-kenno vai täysikokoinen kenno

Aivan kuten Canonin digitaalisissa järjestelmäkameroissa, EOS R -järjestelmän peilittömissä kameroissa on nyt sekä APS-C-kennolla varustettuja että täyden kennokoon kameroita: APS-C-mallit EOS R10 ja EOS R7 sekä täyden kennokoon malleina esimerkiksi EOS RP, EOS R6, EOS R5 ja EOS R3.

Tärkein ero APS-C-kennolla varustetun ja täyden kennokoon kameran välillä on kuvakennon fyysinen koko – täysikokoiset kennot ovat suurempia kuin APS-C-kennot – ja näiden kahden kameratyypin muut erot johtuvat tästä. Kuten useimmissa asioissa, tässäkään koko ei välttämättä ratkaise, ja kummallakin mallilla on etunsa.

Canonin APS-C-koon kuvakennojen aktiivisen alueen koko on 22,2 x 14,8 mm, joka on lähellä APS-C-koon valokuvausfilmin ruudun kokoa.

APS (Advanced Photo System) esiteltiin alun perin vuonna 1996 uudentyyppisenä filmikasettina. Useimmissa tuon aikakauden filmikameroissa oli myös mahdollista valita kuvaamisen aikana eri kuvasuhteita, kuten C (Classic), jossa oli sama kuvasuhde 3:2 kuin perinteisissä 35 mm:n filmikameroissa, H (High definition), jossa oli laajakuvan kuvasuhde 16 x 9, ja P (Panoramic) kuvasuhteella 3:1.

APS-C vastaa myös Super 35 -videomuotoa, ja siitä tuli suosittu digitaalisten Canon EOS -järjestelmäkameroiden ja EOS M -sarjan peilittömien kameroiden kuvakennon koko.

Canonin täysikokoisissa kuvakennoissa on 36 x 24 mm aktiivista pinta-alaa eli saman verran kuin 35 mm:n filmin ruudussa.

35 mm:n filmikoko on peräisin vuodelta 1889, jolloin se oli elokuvafilmin vakioleveys. Siitä tuli pian stillkuvauksen normi, joka siirtyi täyden kennokoon digitaalikameroihin, kuten Canonin EOS-järjestelmäkameroihin ja EOS R -järjestelmän peilittömiin kameroihin.

Sekä APS-C-kennot että täysikokoiset kennot tuottavat kuvia, joissa on vakiokuvasuhde 3:2, ja APS-C-kennoissa voi olla sama määrä megapikseleitä kuin täysikokoisissa kennoissa. Täysikokoinen kuvakenno on kuitenkin fyysisesti noin 63 % tai 1,6 kertaa suurempi kuin APS-C-koon kuvakenno.

Tämä kahden kennotyypin fyysisen koon ero määrittää, mitä kamera ”näkee”. Kaikki objektiivit tuottavat pyöreän kuvan, mikä tarkoittaa, että täyden kennokoon kanssa yhteensopivassa objektiivissa on oltava riittävän suuri ympärysmitta, jotta kuva peittää suorakulman muotoisen täysikokoisen kuvakennon kulmat. Jos käytät samaa objektiivia APS-C-kennokoon kamerassa, pienempi kuvakenno käyttää vain pienempää aluetta saman kuvaympyrän keskeltä. Kuvaa siis rajataan täysikokoisen kennon kuvaan verrattuna.

Koska Canonin kameroiden APS-C-kennot ovat 1,6 kertaa pienempiä kuin Canonin täyden kennokoon kameroiden kennot, ”rajauskerroin” on 1,6. Tämä tarkoittaa, että kun kuvaat 50 mm:n vakio-objektiivilla ja APS-C-kameralla, saat saman kuva-alan kuin kuvaamalla 80 mm:n teleobjektiivilla ja täyden kennokoon kameralla (50 x 1,6 = 80). Samoin käyttämällä täyden kennokoon 100 mm:n objektiivia APS-C-kamerassa saat saman kuva-alan kuin käyttämällä 160 mm:n objektiivia täyden kennokoon kamerassa. Tästä syystä rajauskertoimesta käytetään joskus myös nimitystä ”polttovälin kerroin”, joka kertoo käyttämäsi objektiivin tehollisen polttovälin.

Jos haluat saada tämän selville, kun käytät RF-, EF-, RF-S-, EF-S- tai EF-M-objektiivia APS-C-kamerassa, voit käyttää maksuttoman Canon Photo Companion -sovelluksen tehollisen polttovälin laskuria.

Rajauskerroin koskee kaikkia täyden kennokoon objektiiveja, joita käytetään APS-C-koon kameroissa, myös EF- ja RF-objektiiveja. EF-objektiiveja voi käyttää EOS R7- ja EOS R10 -kameroissa minkä tahansa EF-EOS R -kiinnityssovittimen kanssa.

Koska APS-C-kennot ovat pienempiä, saadaan pienikokoisempia ja kevyempiä kameroita, jotka sopivat erinomaisesti kaupunki- ja matkakuvaukseen. Koska APS-C-kameroille suunnitellulta objektiivilta tarvitaan pienempi kuvaympyrä, objektiivi voi olla pienempi ja kevyempi, ja samalla edullisempi.

APS-C-kennon rajauskerroin saa pienemmät tai kauempana olevat kohteet näyttämään kuvassa suuremmilta, mikä käytännössä kasvattaa kaikkien objektiivien tehollisen polttovälin 1,6-kertaiseksi. Tästä voi olla paljon hyötyä esimerkiksi luontokuvauksessa sekä toiminta- ja urheilukuvauksessa. Kun APS-C-kamerassa käytetään tehokasta mutta edullista objektiivia, kuten Canon EF 70-300mm f/4-5.6 IS II USM -objektivia, saadaan 112–480 mm:n tehollinen zoomausalue, joka vastaa superteleobjektiivia. Hinnaltaan vastaavalla RF 100-400mm F5.6-8 IS USM -objektiivilla ja APS-C-kameralla saadaan 160–640 mm:n tehollinen polttoväli. Tarvitsisit isomman, painavamman ja kalliimman objektiivin, jotta saisit saman ulottuvuuden täyden kennokoon kameralla.

Saman tuloksen saisit rajaamalla täyden kennokoon kameralla otettuja kuvia, mutta megapikselien määrä vähenisi, joten kuvat olisivat pienempiä ja näin ollen vähemmän teräviä suurennettaessa. APS-C-kennokoon kameralla kuvaaminen myös vähentää tarvetta rajata kuvia manuaalisesti muokkausvaiheessa.

Koska täysikokoisessa kennossa on laajempi kuva-ala, täyden kennokoon kamera sopii erinomaisesti laajoihin maisemiin, ultralaajakulmaisiin sisätilojen arkkitehtuurikuviin ja tähtitaivaan kuvaamiseen sekä luoviin tehosteisiin, kun haluat liioitella etualan ja taustan välistä perspektiiviä.

Yleensä täyden kennokoon kamerat voivat tuottaa erityisesti suuremmilla aukoilla (pienemmillä f-luvuilla) kapeamman terävyysalueen kuin APS-C-kamerat, mikä tarkoittaa, että pienempi osa kuvasta näkyy terävänä ja suurempi osa taustasta sumeana. Tämä sopii usein erinomaisesti asetelmiin ja muotokuvaukseen sekä muihin kuvaustilanteisiin, joissa haluat erottaa pääkohteen sumentamalla taustan.

Yksi täysikokoisen kennon etu liittyy suoraan sen suurempaan kokoon. Kun muissa ominaisuuksissa ei ole eroja, täysikokoisen kuvakennon yksittäiset pikselialkiot eli valovastaanottimet ovat fyysisesti suurempia kuin saman megapikselimäärän APS-C-kennolla. Siksi ne voivat kerätä enemmän valoa ja tallentaa enemmän tietoa ilman kohinaa tai rakeisuutta, erityisesti suurilla ISO-herkkyyksillä heikossa valaistuksessa. Tämä on huomattava etu sisätiloissa otettavissa muotokuvissa ja hääkuvauksessa, kuvattaessa käsivaralta hämärässä, öisissä kaupunkimaisemissa ja aina kun valotusaika on pidettävä riittävän lyhyenä, jotta voidaan pysäyttää liike heikossa valaistuksessa.

Täyden kennokoon kameroita pidetään joskus ”ammattimaisempina” kuin APS-C-kameroita, ja ne ovatkin yleensä kookkaampia ja sopivat näin ollen paremmin käytettäviksi isojen teleobjektiivien kanssa. APS-C-kameran paremman ulottuvuuden ansiosta et kuitenkaan välttämättä edes tarvitse niin isoa teleobjektiivia. APS-C voi edelleen olla paras vaihtoehto matkakuvaajille sekä urheilu- ja luontokuvaajille, jotka tarvitsevat sekä tehokkaan teleobjektiivin ulottuvuuden että vapauden liikkua.

Luontokuvaaja Dani Connor totesi näin kuvattuaan ensi kertaa Canon EOS R7 -kameralla: ”Sen avulla pääsen lähemmäs kohdetta ilman, että minun on käytettävä isoa ja painavaa objektiivia. Se on täydellinen kamera lintukuvaajalle, koska linnut ovat usein melko pieniä ja melko kaukana.”

Täyden kennokoon kamerat voivat sopia laajojen maisemien kuvaamiseen, mutta toisaalta täyden kennokoon kameran kapeamman terävyysalueen takia APS-C-kameralla voikin olla helpompi saada terävyyttä maisemakuvan koko kuva-alalle. Vaikka täyden kennokoon kamerat tuottavat yleensä kapeamman syväterävyysalueen ja voivat siksi saada muotokuvan kohteen erottumaan kauniisti sumennetulta taustalta, tähän vaikuttavat myös muut tekijät, kuten valovoima – APS-C-kamerat EOS R10 ja EOS R7 sopivat hyvin muotokuviin, kun niihin yhdistetään esimerkiksi pienikokoinen Canon RF 50mm F1.8 STM -objektiivi, jossa on ihanteellinen 80 mm:n tehollinen polttoväli ja suuri valovoima f/1,8.

Kaikki Canonin EOS R -järjestelmän kamerat, olivatpa ne täyden kennokoon tai APS-C-kennokoon kameroita, ovat peilittömiä kameroita, joissa on sama edistyksellinen RF-objektiivikiinnitys. Jos valintasi on EOS R7 tai EOS R10, voit siis hyödyntää erinomaisten RF-objektiivien koko valikoimaa. Sen lisäksi, että objektiiveissa on uraauurtavat tarkennustekniikat ja optinen laatu, RF-kiinnitys tuo objektiivin ja kameran välille merkittävästi paremman tiedonsiirtonopeuden ja kaistanleveyden, joiden avulla voi käyttää tekoälyä hyödyntävää automaattitarkennusta ja seurantaa uskomattoman nopeasti ja tarkasti, uudenlaista kuvanvakautusta, reaaliaikaista objektiivin optimointia ja monia muita parannettuja toimintoja.

EOS R7- ja EOS R10 -kameroiden myötä saadaan uudet RF-S-objektiivit, jotka on suunniteltu erityisesti RF-kiinnityksellä varustettuihin kameroihin, joissa on APS-C-kennot. RF-S 18-45mm F4.5-6.3 IS STM -vakiozoom, jossa on 35 mm:n filmiä vastaava 29–72 mm:n tehollinen polttoväli, on melko pienikokoinen sisäänvetäytyvä malli, joka painaa vain 130 g, ja RF-S 18-150mm F3.5-6.3 IS STM tarjoaa vieläkin laajemman zoomausalueen – 35 mm:n filmiä vastaavan 29–240 mm:n tehollisen polttovälin – ja painaa silti vain 310 g, joten se on erittäin monipuolinen yleisobjektiivi jokapäiväiseen käyttöön ja matkakuvaukseen.

Muita pienikokoisia, kevyitä ja edullisia täyden kennokoon kameroiden kanssa käytettäviä suosittuja RF-objektiiveja ovat Canon RF 16mm F2.8 STM, jolla saa EOS R7- tai EOS R10 -kameraan yhdistettynä hyvin laajan kuva-alan, joka vastaa 25,6 mm:n objektiivia täyden kennokoon rungossa. Canon RF 35mm F1.8 MACRO IS STM toimii upeasti kiinteäpolttovälisenä objektiivina, jossa on 56 mm:n tehollinen polttoväli EOS R7- tai EOS R10 -kamerassa, sekä optinen kuvanvakain ja makrokuvia varten 0,5-kertainen suurennuskerroin. Canonin RF 50mm F1.8 STM on erinomainen muotokuvaobjektiivi, jonka 80 mm:n tehollinen polttoväli APS-C-kamerassa sekä suuri valovoima f/1,8 tuottavat kapean syväterävyysalueen.

Voit käyttää myös EF- ja EF-S-objektiivien laajaa valikoimaa EOS R7- ja EOS R10 -kameroissa laadusta tai toiminnoista tinkimättä EF-EOS R -kiinnityssovitinten avulla.


Teksti: Matthew Richards