Tähtitaivaan kuvaaminen: vinkkejä yötaivaan ja tähtien kuvaamiseen

Öisessä tähtitaivaassa on aivan omanlaistaan taikaa. Kameroiden teknisen kehityksen ansiosta yötaivaan ihmeiden vangitseminen kuviin on nyt helpompaa kuin koskaan.

Seuraavassa kerromme tähtikuvauksen ominaisuuksista, yökuvauksessa tarvittavista välineistä, intervallikuvauksesta ja tähtijuovien kuvaamisesta sekä yökuvauksen parhaista tekniikoista ja kameran asetuksista.

Muista tarkistaa säätiedotus ennen kuin lähdet kuvaamaan. Parhaat kuvat saat tähtitaivaan ollessa pilvetön. Toisaalta pilvet voivat myös tuoda kuviin omanlaistaan tunnelmaa, joten käytä sääolosuhteita luovasti hyödyksesi. Tarkkaile tuulta. Jos pilvet pysyvät kutakuinkin paikoillaan, ne eivät näytä kuvissa epätarkoilta, kun käytät pitkää valotusta.

Ota mukaan vara-akkuja ja muistikortteja, otsalamppu ja lämpimiä vaatteita. Muista pitää akut tai paristot taskussa, sillä ne tyhjenevät nopeammin kylmässä.

Jos haluat parhaat kuvat yötaivaasta, lähde luontoon, kauas valosaasteesta. Valokuvaukseen sopivien alueiden tunnistamiseen voidaan käyttää erilaisia verkkoresursseja, kuten valosaastekarttoja ja Bortle-asteikkoa. Etsi hiljainen paikka, jossa ei ole keinovalaistusta. Kaupungin valot vaimentavat tähtien loisteen, mutta sama vaikutus on täysikuulla tai jopa puolikuulla. Tarkista siis kuukalenterista, milloin kannattaa lähteä valokuvaamaan tähtiä.

Paras ajankohta Linnunradan kuvaamiseen pohjoisella pallonpuoliskolla on maalis-syyskuussa, kun Linnunrata on taivaalla korkeimmillaan. Valokuvaaminen kannattaa ajoittaa puolenyön ja aamuviiden välille, mieluimmin uudenkuun aikaan. Eteläisellä pallonpuoliskolla Linnunradan kuvaussesonki kestää kauemmin, helmikuusta lokakuun lopulle. Tarkista tähtitieteellisten tapahtumien tarkat ajat verkkosivustoilta ja sovelluksista niin, että pystyt suunnittelemaan kuvaamisen ajan ja paikan.

Tähtitaivaan kuvaamiseen tarvitaan kameran käsisäätöjä, joten ota kameran käsisäätöinen kuvaustila käyttöön ja kokeile seuraavia asetuksia.

• Valotusaika: Tähdet liikkuvat maapallon pyöriessä. Jos haluat kuvaan tarkkoja valopisteitä, käytä valotusaikaa, joka on kuuden ja 20 sekunnin välillä. Jos käytät pitempää valotusaikaa, kuvissa näkyy tähtien liikettä.
• Aukko: On myös käytettävä suurempaa aukkoa (mielellään mikä tahansa f/1.4:stä f/2.8:aan, mutta f/4 riittää, jos valovoimaista objektiivia ei ole käytettävissä). Näin kameraan pääsee mahdollisimman paljon valoa kohtalaisen lyhyelläkin valotusajalla. Muista, että suurella aukolla terävyysalue on kapea, jolloin etualalla olevat kohteet näkyvät epäterävinä.
• ISO-herkkyys: ISO-herkkyys on kolmas asetus, joka vaikuttaa kuvien valotukseen. Mitä suurempaa ISO-herkkyyttä käytät, sitä herkemmin kameran kenno reagoi objektiivin aukon läpi tulevaan valoon. Älä kuitenkaan mene liiallisuuksiin, jotta kuvat eivät ala näyttää rakeisilta. Kun olet löytänyt sopivan aukon ja valotusajan arvon, ryhdy kokeilemaan erilaisia ISO-herkkyysasetuksia. Valitse ISO-herkkyyden arvoksi ensin 1 600 ja säädä arvoa asteittain, niin näet, miten se vaikuttaa lopputulokseen.

Yötaivaan kuvaaminen voi olla haaste minkä tahansa kameran automaattitarkennukselle. Sinun kannattaa ehkä ottaa käsitarkennus käyttöön Canon-objektiivin varressa olevalla AF/MF-kytkimellä. Jos objektiivissa ei ole kyseistä kytkintä, valitse sen sijaan kameran valikosta MF. Peilittömissä kameroissa (esimerkiksi Canon EOS R6 Mark III ja EOS R8) on suuren koon esikatselu sekä elektronisessa etsimessä että takanäytössä, joten manuaalinen tarkentaminen onnistuu todella tarkasti. Lisäbonuksena kamera lisää etsimen kuvan kirkkautta automaattisesti.

Kamerat, joissa on suuri määrä megapikseleitä, kuten Canon EOS R5 Mark II, sopivat yötaivaan kuvaamiseen loistavasti, sillä ne tallentavat tähtitaivaan pienimmätkin yksityiskohdat viimeistä piirtoa myöten. Pienet ja himmeät tähdet erottuvat selvästi, kun muilla kameroilla ne saattavat kadota näkyvistä kokonaan. Yksityiskohdat ovat erityisen tärkeitä, jos haluat tulostaa tähtitaivaskuviasi*.

Objektiivit, joissa on nopea aukko, ovat aina suositeltava valinta tähtikuvaukseen, eivätkä ne välttämättä maksa omaisuuksia. Esimerkiksi Canon RF 35mm F1.8 Macro IS STM on loistava objektiivi tähtitaivaan kuvaamiseen. Sen kohtalaisen laaja kuva-ala ottaa mukaan ison osan tähtitaivasta, suuri aukko päästää läpi paljon valoa ja optinen kuvanvakain mahdollistaa kuvaamisen käsivaralla. Linnunradan vieläkin laajempia näkymiä varten Canon RF 16mm F2.8 STM, Canon RF 24mm F1.8 MACRO IS STM ja erittäin lyhyt Canon RF 28mm F2.8 STM ovat osuvia valintoja – ne ovat laajan kuvakulman, valovoimaisen aukon ja kompaktin rakenteen yhdistelmiä.

Jos pidät enemmän zoom-objektiivin joustavuudesta, Canon RF 24-105mm F4-7.1 IS STM venyy anteliaan laajasta kuva-alasta teleobjektiivin polttoväliin, joten se sopii sekä muotokuvien ottamiseen että luontokuvaukseen. Siinä on myös kuvanvakain, joten voit pidentää valotusaikaa käsivaralla kuvatessasi. Jos haluat vielä parempaa laatua tällä polttovälillä, Canon RF 24-105mm F4L IS USM tarjoaa ammattilaistason L-Series-optiikan ja täydellisen sääsuojauksen.

Canon RF 28-70mm F2L USM on huipputason vakiozoom-objektiivi tähtikuvaukseen äärimmäisen nopeine f/2-aukkoineen. Jos haluat lisää laajuutta leveämpään päähän, jossa muutamallakin millimetrillä on iso merkitys, kokeile Canon RF 24-70mm F2.8L IS USM -objektiivia.

Canon RF 15-35mm F2.8L IS USM on ultralaajakulmainen zoom-objektiivi, jolla saat ikuistettua suuria osia yötaivaasta, mutta voit silti hyödyntää nopeaa aukkoa ja joustavaa zoomausaluetta. Hyviä vaihtoehtoja ovat entistäkin kevyemmin mukana kulkevat Canon RF 10–20mm F4L IS STM- ja Canon RF 14–35mm F4L IS USM -objektiivit – kumpikin on vain aukkoa pienempi, mutta tarjoaa laajemman kuvakulman – minkä lisäksi Canon RF 16–28mm F2.8 IS STM tarjoaa valovoimaisen ja kevyen vaihtoehdon.

Mahdollisesti paras Canon-objektiivi tähtikuvaukseen on Canon RF 14MM F1.4L VCM, joka yhdistää laajan kuvakulman erittäin valovoimaiseen aukkoon, mikä helpottaa tähtien liikkeen pysäyttämistä. Muiden valovoimaisten, laajakulmaisten RF-hybridiobjektiivien tapaan se hyödyntää Canonin pitkälle kehitettyjä optisia teknologioita, jotka helpottavat kauniiden ja terävien yötaivaskuvien ottamista, minkä lisäksi se on yllättävän kevyt ollakseen näin ominaisuuksiltaan näinkin vaikuttava. Lisätietoja RF-objektiivien loisto-ominaisuuksista yötaivaan kuvaamisessa on oppaassamme, jossa käsitellään parhaita Canon-tuotteita heikossa valaistuksessa kuvaamiseen*.

Niille, jotka etsivät kevyttä ja edullista zoomia peilittömälle APS‑C-kameralle, esim. Canon EOS R100 tai EOS R50, Canon RF-S 10–18mm f/4.5–6.3 IS STM tarjoaa ultralaajan kuvakulman, joka toimii erinomaisesti näyttävissä yötaivaskuvissa – ja painaa vain 150 grammaa.

Nosta yövalokuvaus uudelle tasolle ottamalla mukaan visuaalisesti mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esimerkiksi rakennukset, puut, vuoret tai heijastava järven pinta ovat hyviä vaihtoehtoja. Pelkästään tähtiä esittävät valokuvat voivat joskus olla latteita ja persoonattomia, joten etsi aina jokin ainutlaatuinen yksityiskohta, joka tuo kuvaan oman lisänsä.

Perinteinen keino pitää koko näkymä etualasta taustaan terävänä on tarkentaa objektiivi sen hyperfokaalietäisyyteen. Saatavilla on useita älypuhelinsovelluksia, jotka pystyvät laskemaan kyseisen etäisyyden kuvaajan puolesta. Monissa uudemmissa objektiiveissa ei ole enää rungosta luettavaa tarkennuksen etäisyysasteikkoa. Sen sijaan RF‑objektiiveilla kuvattaessa useimmat Canon EOS R ‑järjestelmän kamerat pystyvät näyttämään tarkennusetäisyyden etsimessä.

Eri alueiden tarkasteleminen kameran takanäytön esikatselukuvasta auttaa käsitarkennuksessa, mutta kapeaa terävyysaluetta ja suurta aukkoa ajatellen koko maisemaan tarkentaminen voi olla mahdotonta. Yksi vaihtoehto on ottaa vähintään kaksi kuvaa eri tarkennus- ja valotusasetuksilla, jotka on räätälöity erikseen etualaa ja kaukaista tähtitaivasta varten, ja yhdistää kuvat sitten kuvanmuokkausohjelmalla, jossa on käytettävissä tasomaskeja, kuten Adobe Photoshopilla¹.

Jos kaikki halutaan saada kerralla samaan kuvaan, mutta etualalla on erittäin tummia alueita, valoa kannattaa lisätä salamalaitteella, joka pitkää valotusta käytettäessä antaa yhden tai useamman valopulssin. Tällainen on esimerkiksi Canon Speedlite EL-10. Voit myös kokeilla luovasti valaisemalla tiettyjä etualalla olevia kohteita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia vaikkapa taskulampulla tai auton ajovaloilla, kun käytät pitkää valotusta.

Tähtien liikkeitä esittävien upeiden valojuovien kuvaaminen on haaste, mutta tekniikan oppii kyllä hallitsemaan noudattamalla muutamaa helppoa vaihetta. Etsi ensin pohjoinen taivaannapa. Se onnistuu helposti älypuhelimen tähtikarttasovelluksella. Kun käytät pohjoista (tai eteläistä, jos olet eteläisellä pallonpuoliskolla) taivaannapaa kuvan keskipisteenä ja kuvaat pitkällä valotusajalla, tähdet muodostavat keskipisteen ympärille ympyränmuotoisen kuvion. Muista, että pitkän valotusajan kanssa on tärkeää käyttää jalustaa, jotta liike ei sumene.

Tähdet eivät tuota paljon valoa, joten käytä ISO-herkkyyttä 800, 1 600 tai suurempaa, jotta liike näkyy kuvassa selvästi. Kokeile erilaisia asetuksia, ennen kuin kokeilet pitkää valotusaikaa. Mitä suurempaa ISO-herkkyyttä käytät, sitä todennäköisemmin kuvassa näkyy kohinaa.

Tähdet tekevät täyden kierroksen taivaalla 24 tunnissa, mutta täyden ympyränmuotoisen liikekuvion voi kuvata käyttämällä pitkää, noin 60–90 minuutin valotusaikaa. Jos kuvaat pohjoisella pallonpuoliskolla, etsi yötaivaalta Pohjantähti. Saat siitä kiintopisteen, jota tähdet näyttävät kiertävän.

Useimmissa kameroissa pisin valotusaika on 30 sekuntia, joten sinun on käytettävä kameran käsisäätöisen (M) kuvaustilan aikavalotusta. Aikavalotusta käyttämällä voit pitää sulkimen auki niin pitkään kuin haluat. Tarkenna äärettömyyteen, ja kun olet valmis, kokeile noin 30 minuutin valotusaikaa. Katso sitten ottamaasi kuvaa. Haluamasi lopputuloksen saamiseen voi kulua useampiakin yrityksiä ja jonkin verran kärsivällisyyttä.

Toinen vaihtoehto on ikuistaa yötaivaasta video intervallikuvauksella. Tämän voi tehdä käsin ottamalla sarja still‑kuvia ja koostamalla niistä myöhemmin video, mutta monissa Canonin kameroissa – mm. Canon EOS R6 Mark III-, EOS R8- ja EOS R50 -malleissa – nopeutettu time-lapse‑videokuvaustila on jo valmiina. Tämä hyödyntää kameran sisäistä intervallikuvaustoimintoa, joka ottaa kuvat automaattisesti ja yhdistää ne suoraan yhdeksi valmiiksi jaettavaksi videotiedostoksi.

Kiinnitä kamera jalustalle ja ota videotilassa käyttöön käsisäätöinen valotus. Aseta ensin suljinaika enintään noin 20 sekuntiin ja tämän jälkeen valotus kohdalleen säätämällä aukkoa ja ISO-herkkyyttä (f/4 ja ISO 640 on usein hyvä lähtökohta). Ota testikuva ja tarkista lopputulos. Tee valotusasetuksiin tarvittavat muutokset.

Valitse seuraavaksi valikosta nopeutetun videon kuvaaminen ja aseta intervallimittari ottamaan peräkkäisiä kuvia noin muutaman minuutin välein. Kuvasarjan ottamiseen kuluva aika riippuu videon halutusta pituudesta sekä käytettävästä kuvataajuudesta. Esimerkiksi 60 kuvan sarjalla, jonka kuvataajuus on 30 kuvaa/s, saadaan kahden sekunnin mittainen intervallivideo.

Onnistunut tähtivideo voi olla uskomattoman upea – taivas näyttää kieppuvan hitaasti silmien edessä. Jos sinulla on onnea tai olet ajoittanut kuvauksen meteoriparven yhteyteen, tähdenlennot syöksyvät kuvan poikki ja tekevät siitä entistä vaikuttavamman. Lisätietoja siitä, miten ammattilaiset ikuistavat upeita tähtitaivaan ilmiöitä, on oppaassamme, jossa käsitellään meteoriparvien valokuvausta*.


Teksti: Matthew Richards ja Marcus Hawkins


<sup>*Saatavilla vain tietyillä kielillä.
1. Adobe ja Photoshop ovat Adoben tavaramerkkejä tai rekisteröityjä tavaramerkkejä Yhdysvalloissa ja/tai muissa maissa.</sup>