Parhaat vinkit ainutlaatuisiin katukuviin ja -videoihin

Katukuvausta on ollut olemassa siitä lähtien, kun kameroista tuli riittävän kannettavia niin, että ne on voinut ottaa helposti mukaan. Kyseessä on tyylilaji, joka koostuu laajasta valikoimasta tyylejä, mutta joka määritellään laveasti julkisilla paikoilla otetuiksi lavastamattomiksi kuviksi. Useimmat ihmiset pitävät New Yorkin 1960–1980-lukujen tyyliä katuvalokuvauksen perusmuotona – nopeatempoisia kuvia, jotka on ajoittain otettu suoraan ihmisten kasvoista. Sekin on kuitenkin muiden valokuvauksen alalajien tapaan kehittynyt.

Aikana, jona kaikilla on älypuhelin taskussaan, asiaansa vakavasti suhtautuvat katuvalokuvaajat erottuvat toisistaan kameroillaan ottamisensa kuvien laadulla ja luovuudella. He voivat noudattaa yllä esiteltyä tyyliä, mutta harjoittavat katuvalokuvausta omalla tavallaan.

Esimerkkinä toimii Andres McNeill. Hän työskentelee Glasgow'ssa Isossa-Britanniassa ja on herättänyt sosiaalisessa mediassa huomiota kyseisestä Skotlannin kaupungista ottamillaan dramaattisilla ja arkkitehtuurivetoisilla kuvilla. Andresille rakennukset ovat ensisijaisia, ihmiset tulevat niiden jälkeen.

Hän jakaa parhaita vinkkejään kuvien ottamiseen kadulla.

• Tarkkaile maailmaa
• Löydä itseäsi innostava tyyli
• Kunnioita paikkaa, johon menet
• Videokuvaaminen kadulla
• Kuvaaminen someen
• Katukuvauksessa tarvittava kuvauslaukku
• Viisi vinkkiä luovaan katukuvaukseen

Lähtiessään päivän kuvausreissulle Andres välttää tietoisesti miettimästä liikaa sitä, minne on menossa. Sen sijaan etenee näkymien houkuttelemana. Tästä huolimatta hänellä on tunne siitä, mitä etsii. ”Sanoisin, että eroan monista katuvalokuvaajista hieman siinä, että otan kaupunkiarkkitehtuurin huomioon”, hän selittää. ”Olen kiinnostunut näyttämään mittakaavan. Tykkään asetelmasta, jossa on massiivinen rakennus ja sen edessä ihmisiä luomassa kontrastia.”

Andres vaeltelee ympäriinsä, kunnes löytää paikan, josta uskoo saavansa aikaan voimakkaan sommitelman, minkä jälkeen hän laittaa kameran valmiiksi ja odottaa. ”Taustaksi valitsen mielestäni kivan rakennuksen, ja sen edessä kävelevä henkilö on melkein toissijainen”, hän sanoo. Se, mikä tekee kohteesta osuvan, perustuu usein visuaaliseen toistoon tai sattumaan – ”vihreään toppiin pukeutunut henkilö seisoo sellaisen mainostaulun vieressä, jossa on kuva henkilöstä, jolla on vihreä toppi, tuollaisia juttuja”.

Ihmisten kuvaamisessa on tärkeää valita kohta, johon keskitytään – tämä voi olla vaikka pääkuvauskohteen silmät, ryhmästä parhaiten erottuvan ihmisen kasvot tai joku kadulla kiirehtivä henkilö.

Elokuva on tärkeä kosketuspiste Andresille, joka rakentaa kuvan ”kuin ottaisi yleiskuvaa, joka määrittelee kohtauksen tapahtumapaikan”.

Hän korostaa, että katukuvauksessa ei ole nykyään ”yhtä oikeaa”. Andresin silmään pistävät eniten rakennusten muodot ja kuviot, olipa kyseessä 1800-luvun viktoriaaniset julkisivut tai Glasgow'n kaduilta löytyvät satunnaiset brutalistiset rakenteet. Hän sanoo: ”Tykkään kovasti katseen ohjaamisesta niin, että rakennuksen linjat johdattelevat katsojan aiheeseen. Joskus otan kuvan niin, että kuva-alan molemmilla puolin on rakennus, joiden keskellä on henkilö tai vaikka taksi, joka tulee kohti.

”Eri lähestymistapoja on todella paljon”, Andres lisää. ”Ennen tapana oli käyttää aina 35 mm:n optiikkaa, joskus kuvattiin lonkalta, kun taas nykyään käytössä on eri polttovälejä. Jos haluaa pitää etäisyyttä, voi käyttää 85 mm:n tai 200 mm:n optiikkaa ja saada kuvattua kadun toiselta puolelta hetki, joka 35 mm:n optiikalla luultavasti menisi ohi.”

Katukuvaamisen oikeudellinen puoli kannattaa aina tarkistaa kuvauspaikan suhteen – mutta yleisesti ottaen useimmat maat sallivat valokuvaamisen julkisilla paikoilla, ellei toisin mainita. Tähän sisältyy jalankulkijoiden valokuvaaminen kadulla ja ihmisten valokuvaaminen julkisilla paikoilla, kuten puistoissa.

Vieraiden valokuvaaminen voi tästä huolimatta olla pelottavaa. ”Ole vain rehellinen sen suhteen, mitä teet, ja anna innostuksesi tulla ilmi”, neuvoo Andres, joka yleensä ottaa ensin kuvan ja menee sitten – mahdollisuuksien mukaan – juttelemaan kohteen kanssa ja näyttää kuvan tälle kameransa takanäytöstä. Voit myös tarjoutua antamaan hänelle kuvat tai kertoa kohteelle, miten sinut löytää sosiaalisesta mediasta niin, että he pääsevät näkemään kuvat verkossa.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, mutta Andres kyllä poistaa kuvan, jos kohde niin pyytää.

Ei siis yllätä, että Andresin suosima elokuvamainen ilme on saanut hänet kuvaamaan ajatuksia herättäviä videoita katuvalokuvien lisäksi. Hän käyttää usein Canonin EOS R5 -kameraa (jonka seuraaja on nykyinen EOS R5 Mark II), kun hän haluaa ottaa sekä valokuvia että videoita, mutta siirtyy käyttämään EOS C70 -elokuvakameraa, kun keskittyy pelkästään videoon, koska siinä on mullistavat sisäiset ND-suotimet valotuksen hallintaan.

Mitä tulee videokuvaamiseen kadulla, Andres neuvoo olemaan tarkempi kuvan rajaamisessa. ”Katuvalokuvaus antaa enemmän anteeksi. Kuvat on silti rajattava huolellisesti, mutta rajausta voi muuttaa myöhemmin. Videon kohdalla jokin, joka ei näytä hyvältä tai on tiellä, on vaikeampi korjata, tosin Canonin 8K-kameralla kuvan voi rajata 4K- tai Full HD -muotoon.”

Hän kehottaa myös suhtautumaan kuvaamiseen enemmän luontokuvaajan tavoin ja olemaan kärsivällinen katunäkymän suhteen. ”Kun tuntuu, että mitään ei tapahdu, ja olet juuri lähdössä toiseen paikkaan, jää vielä kuvaamaan 10 sekunniksi. Silloin tapahtuu aina jotakin!”

Hän sanoo, että hänen lähestymistapansa videoiden kuvaamiseen on ”hyvin samanlainen, mutta myös hyvin erilainen” kuin valokuvien ottamiseen. ”Tiedän, että se on paradoksi! Pidän nopeatahtisista dokumenttityyppisistä videoista, jotka muistuttavat katuvalokuvausta, koska siinäkin ollaan vain tarkkailemassa hetkeä. Ne ovat kuitenkin eri aloja. Katuvalokuvauksessa keskitytään ihmisiin, jotka tulevat kuvaan, mutta kun kadulla kuvataan videota, ovat ihmiset oikeastaan toissijaisia. Siinä on kyse enemmänkin valosta ja rakennuksista, ja siinä maalataan koko näkymä.”

Tämä maalauksellinen lähestymistapa kattaa myös jälkikäsittelyn. ”Minusta on hienoa nähdä lopputuloksen muodostuminen, kun muuttelen värejä ja kokeilen, miten hulluja kuvia voin saada aikaan. Pidän esimerkiksi Blade Runnerista, jossa väreistä on tehty joskus todella epärealistisia.”

Otosten yhdistämisestä sosiaalista mediaa varten Andres toteaa näin: ”Haen hyvää sommittelua arkkitehtuurin kanssa, ja haluan rajata näkymän niin, että ihmiset kävelevät näkymään ja siitä pois, tai joskus ihmisjoukon kanssa niin, että huomio on rakennuksessa. Minusta on myös hauskaa panoroida kävelijöihin tai pyöräilijöihin, jotta saan mukaan vähän liikettä.”

Katukuvien ja -videoiden jakaminen sosiaalisissa kanavissa on hyvä keino tavoittaa uusia ja laajempia yleisöjä. Andres sanoo sosiaalisen median olleen keskeisen tärkeä hänelle alkuaikoina. ”Se oli kaikki kaikessa, koska en tiedä mitään verkkosivustoista ja hakukoneoptimoinnista.”

Hänen mukaansa videosta on tulossa ensisijainen sosiaalisessa mediassa, ja hän kuvaa nyt videoita erikseen kanaviaan varten. ”Puristi luultavasti sanoisi, että kaikki on kuvattava vaakasuunnassa, mutta se ei sovi sosiaaliseen mediaan, ellei kyseessä ole YouTube. Siksi kuvaan joskus katunäkymiä tarkoituksella pystysuunnassa. Se kyllä kannattaa, koska saan TikTokissa enemmän huomiota, kun kuvaan pystysuunnassa.” Ensisijaisesti videokuvaukseen suunnitellussa Canonin EOS R50 V -kamerassa on pystysuuntainen jalustaliitäntä, joka auttaa ottamaan kaiken irti pystykuvausmahdollisuuksista.

Pystysuuntainen sommittelu sopii usein hyvin arkkitehtuuria painottavaan katukuvaukseen, mutta Andres kuvaa mielellään vaakasuunnassa. ”Instagramissa voi esimerkiksi pinota kolme vaakasuuntaista kuvaa päällekkäin 4 x 5 -ruutuun. Tällä tavalla voi myös joskus kertoa tarinan visuaalisesti.”

Kun on kyse sosiaaliseen mediaan julkaistavien kuvien valitsemisesta, Andres suosittelee tekemään valinnat vain omien mieltymysten eikä muiden mielipiteiden perusteella. ”Olen oppinut, ettei kannata kuvata muita ihmisiä varten, ja yritän kuvata vain sitä, mikä kiinnostaa minua itseäni.”

Vaikka sosiaalisen median maailma muuttuu koko ajan, Andresilla on hyväksi todettu vinkki, jolla voi kasvattaa katukuvauksen seuraajista koostuvaa yleisöä ja pitää sen kiinnostuneena: interaktiivisuus. ”En ole sellainen sisällöntuottaja, joka vain julkaisee jotakin ja ohittaa viestit. Minulla on hyvä vakioyleisö, jonka kanssa pidämme yhteyttä joka päivä, ja vaikka minulla ei ole valtavaa määrää seuraajia, käytän silti aikaa siihen, että vastaan kaikkiin kommentteihin ja keskustelen kaikkien niiden kanssa, jotka haluavat osallistua. Jos seuraajia on miljoona, sitä ei tietenkään voi tehdä, mutta minusta sosiaalisen median on toimittava kumpaankin suuntaan.”

Canonin peilittömien EOS R -järjestelmän kameroiden kompakti koko ja erinomainen toimivuus heikossa valaistuksessa täyden kennokoon EOS R8:sta ja EOS R6 Mark II:sta APS-C-kennolla varustettuihin EOS R10:een ja EOS R50:een tekevät niistä loistovalinnan katukuvaukseen. Jos haluat paremmin taskuun mahtuvan mallin, valitse kompaktikamera, kuten Canon PowerShot V1, jossa yhdistyvät korkea kuvanlaatu ja edistyneet valo- ja videokuvaustoiminnot sisällöntuottajille.

Tavallisesti Andres kuvaa lyhyillä suljinnopeuksilla sarjakuvaustilassa. ”Haluan pysäyttää liikkeen enkä halua missata otoksia”, hän selittää.

Perinteisesti katukuvaajat käyttivät 35 mm:n tai 50 mm:n objektiiveja, koska ne ovat lähimpänä tapaa, jolla ihmissilmä näkee maailman, ja luovat siten luonnollisen perspektiivin. Canon RF 50mm F1.8 STM ja RF 35mm F1.8 MACRO IS STM saavat molemmat aikaan kauniin ja tasaisen taustan pehmennyksen, ja niiden laajojen aukkojen avulla voi myös luoda elokuvamaisen vaikutelman, eristää kohteen ja pitää taustan samalla epätarkkana.

Jos kuvan tausta on kuitenkin yhtä tärkeä kuin kohde, laajakulmaobjektiivi voi olla parempi vaihtoehto. Erittäin pienikokoisessa Canon RF 28mm F2.8 STM -objektiivissa on taustan pehmennyskokeiluja varten sekä monipuolinen polttoväli että suuri aukko, joten se on aivan ehdoton objektiivi katukuvaukseen. Monikäyttöisessä Canon RF 28-70mm F2.8 IS STM -objektiivissa on optinen kuvanvakain, joka minimoi kameran tärähtelyt ja tarjoaa kuvaajalle myös laajat mahdollisuudet ottaa sekä laajakulmaisia kaupunkimaisemia että intiimimpiä katumuotokuvia. ”Joskus tykkään siitä, että pystyn zoomaamaan ja luomaan erilaisia näkökulmia”, Andres sanoo.

Teleobjektiivilla kuvaaminen tarkoittaa, että kuvaaja pystyy pitämään jonkin verran etäisyyttä itsensä ja kohteen välillä, jolloin kuvaajan ei tarvitse loukata kenenkään yksityisyyttä. Canon RF 24-240mm F4-6.3 IS USM on erittäin monipuolinen 10x-zoom-objektiivi, joka on lyömätön, jos kuvaaja haluaa yhden objektiivin, jonka polttoväli kattaa kaikki skenaariot.

Joukosta erottuvia kuvia kannattaa kuvata epätavallisesta kuvakulmasta. Asia, josta Andres pitää Glasgow'ssa, ovat erilaiset näkökulmat ja kerrostumat, joita voi tuoda kuvaan, koska seutu on niin mäkistä. Korkealta saa kuvattua myös loistavia auringonlaskuja.

Toinen käyttökelpoinen tapa on kuvata heijastuksia ikkunoista ja muista kiiltävistä pinnoista. Ikkunoiden lisäksi kiinnostavien sommitelmien luomisessa voi hyödyntää vesilätäköitä tai vaikka joen pintaa.

Jos otat katukuvia, mieti, mikä omassa kaupungissasi on ainutlaatuista ja tee kuvistasi mielenkiintoisia ja yksilöllisiä hyödyntämällä sitä.

Valokuvaajat haluavat tavallisesti välttää kameran tärinää, mutta tahallisella liikkeellä valotuksen aikana voidaan luoda mahtavan abstrakteja katukuvia. Lisäksi se on hieno tapa viestiä paikan tuntua.

Keskeistä on valita valotusaika, joka on riittävän pitkä sumennusta varten, mutta riittävän lyhyt, jotta ihmisistä ja muodoista saa selvää. Kokeile asettaa kamera valotusajan esivalinta (Tv) -tilaan ja asettaa valotusajaksi 1/15 sekuntia. Aseta kameran valoherkkyydeksi aluksi ISO 100 ja säädä sitä ympäröivän valon mukaan, kunnes olet tyytyväinen valotukseen. Liikauta kameraa lyhyesti ja terävästi painaessasi laukaisinta. Pystysuuntainen liike toimii hyvin tilanteissa, joissa on ihmisiä, koska se säilyttää hahmojen muodon, mutta voit kokeilla myös esimerkiksi vaakasuuntaista liikettä, terävää kiertoa tai nopeaa zoomausta.

Valotusajan esivalintatilassa (Tv) voit myös valita useimmissa kameroissa valittavissa olevan automaattisen ISO-asetuksen, jotta voit keskittyä täysin valotusaikaan.

Valokuvaajat välttävät usein kuvaamista päivän aikana suorassa auringonvalossa, koska se luo jyrkkiä kontrasteja ja syviä varjoja. Katukuvauksessa tämän kontrastin avulla voi taas yksinkertaistaa vauhdikkaita tilanteita ja muuttaa niitä vaikuttaviksi abstrakteiksi muodoiksi. Kun käytät alivalotusta, kuvien varjoista tulee lähes mustia, ja niistä muodostuu muotoja, joissa ei näy yksityiskohtia.

Helpoin tapa on käyttää valotuksen korjausta. Vähennä valotusta askel tai pari, jotta kuva tummenee, varjot syvenevät ja kirkkaat aurinkoiset kohdat pysyvät voimakkaina.

Kaksoisvalotuksessa, jonka suosio alkoi jo 1800-luvulla, sijoitetaan kuva toisen päälle, ja tulos voi olla todella upea. Canonin EOS R8- ja EOS R7 -kameroissa ja muissa uusissa kameroissa on erillinen päällekkäisvalotustila, jossa tämä onnistuu suoraan kuvattaessa. Ota vain tila käyttöön, määritä haluamasi kuvien määrä ja ala kuvata. Näet esikatselukuvan tuloksesta kätevästi näytössä ottaessasi toista kuvaa (tai kolmatta tai neljättä – enimmäismäärä tilassa on yhdeksän kuvaa), jotta voit säätää kuvaan haluamasi ilmeen.

Kun etsit kohteita ja paikkoja kaksoisvalotusta varten, muista että vaaleat alueet pysyvät lopputuloksessakin vaaleina tai jopa vaalenevat, eivät koskaan tummene. Siten voit saada todella voimakkaita kuvia, kun kuvaat tummia rakennuksia ja muotoja taivasta tai muuta vaaleaa taustaa vasten.

Yksi katukuvauksen parhaista puolista on kiinnostavien yksityiskohtien määrä. Kohteissa on runsaasti niin abstrakteja arkkitehtonisia linjoja, värikkäitä merkkejä, pintakuvioita, tekstejä kuin heijastuksiakin. Parhaissa abstrakteissa kuvissa on usein käytetty yksinkertaista sommittelua. Keskittymällä yhteen tai kahteen yksityiskohtaan ja jättämällä pois kaiken muun saat kauniita kuvia, joissa näkyy vihjeitä ympäristöstä. Tämäntyyppiset kuvat näyttävät upeilta myös seinillä, joten mikset kokeilisi tulostaa suosikkikuviasi?

Valokuvauksen lajeista katuvalokuvaus on kaikkein helpoin. Aloittamiseen ei tarvita monimutkaisia, kalliita laitteita. Ei tarvitse matkustaa ulkomaille, vaeltaa vuorille tai istua viikkoja piilossa, kunnes harvinainen otus ilmestyy paikalle. Otat vain kuvauslaukun mukaan, suuntaat omalle lähikaduille ja aloitat kuvaamisen. Ja kyseessä on taito, joka paranee harjoittelun myötä. ”Ennen silmän harjaantumista kuvaaja ei ymmärrä, että uskomattomia hetkiä on koko ajan”, Andres sanoo. ”Pitää vain olla kärsivällinen.”

Kiehtovat aiheita on heti oven takana. Joten lähde ulos, ole valmis ja paina suljinta.



Teksti: Rachel Segal Hamilton, James Paterson ja Marcus Hawkins