Sisään muotikuvaukseen

Muotikuvaaminen on eloisa ja energinen ala, mutta töiden saaminen on usein koettu vaikeaksi. Kaksi nuorta kuvaajaa kertoo omasta polustaan, luovasta prosessistaan ja muotikuvaamisen kehityksestä.

Nina Zimolong asuu ja työskentelee Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa. Hänen rakkautensa valokuvaamista kohtaan kumpusi halusta ikuistaa afrikkalaisia naisia, ja hän saa paljon innoitusta luonnosta. Lontoossa asuva Ian Hippolyte oli uransa alussa kiinnostunut elokuvista, ja pian hän huomasi, että häntä kiehtoi niissä nimenomaan estetiikka ja elokuvaus. Muotikuvaamiseen pariin hänet vei ajatus, johon myös Nina yhtyy: tarinankerronta on muotikuvaamisen tärkeä osa.

”Muoti on yleisesti ottaen aika tehokas tarinankerron työkalu”, Ian selittää. Nina on samaa mieltä: ”Muotikuvaamisessa tarinaa syventävät lukuisat eri elementit: asu, mallin liikkeet, poseeraus, kuvauspaikka, valaistus – kaikki mahdollinen.”

Ianin töissä näkyy edelleen videon vaikutus. Hän sisällyttää kuviinsa valoa ja liikettä, jotka herättävät kuvat eloon. Tämä voi näkyä ”hiusten tai vaatteiden liikkeissä tai valon hienovaraisena sumentamisena, mikä tuo kuvaan liikkeen ja energian tuntua."

Hänen tavoitteenaan on luoda kuvia, jotka ”tuntuvat siltä kuin ne vangitsisivat liikkeen” ja johdattelevat mukaan suurempaan tarinaan.

Ninalla ja Ianilla on muutakin yhteistä: molemmat ammentavat inspiraatiota omasta kotikaupungistaan.

Lontoon monimuotoisuus ruokkii Ianin luovuutta. Kaupungin yhdistelmä kulttuurihistoriaa ja nykyaikaa tarjoaa hänen kuvilleen loputtomasti taustamaisemia aina vanhoista tiilitaloista lasisiin kerrostaloihin. Tämä monimuotoisuus näkyy myös hänen kuvissaan. Eräissä äskettäin olleissa kuvauksissa mallilla oli räätälöity designer-puku ja päässä pitkä punainen durag-huivi.

”Kuvaus yhdisteli ranskalaisen muotitalon tyyliä ja mustien kulttuuria”, Ian kommentoi. ”Juuri siitä minä Lontoossa pidän – monimuotoisuudesta."

Nina puolestaan saa innoitusta Kapkaupungin henkeäsalpaavasta luonnonkauneudesta. ”Tarjolla on esimerkiksi hiekkadyynejä, vuoristoa ja rantoja, jotka tuovat mieleen Malediivit. Kapkaupungin monipuolisuus on todella vaikuttavaa”, hän sanoo.

Muotialalle on perinteisesti ollut vaikea päästä. Ianin kokemuksen mukaan alalla riittää ”portinvartijoita”. Sosiaalinen media auttaa kuitenkin avaamaan ovia. TikTokin ja Instagramin kaltaisten alustojen kautta nousevat valokuvaajat voivat esitellä töitään, jakaa sisältöä kulissien takaa ja tavoittaa yleisöt ympäri maailman. ”Somen kautta on mahdollista nähdä töitä ihmisiltä, joiden kuvia ei julkaista lehdissä”, Ian toteaa.

Nina sanoo erityisesti TikTokin edistäneen tervettä kilpailua. ”Jos kilpailua ei ole, samat vanhat ammattilaiset ottavat samat vanhat tylsät kuvat eikä ihmisten tarvitse huolehtia asemastaan”, Nina sanoo. ”Uudenlaiset ja ainutlaatuiset työt uusilta ihmisiltä on hyvä asia."

Sekä Ian että Nina toivovat, että ala toivottaa jatkossakin tervetulleeksi monenlaiset näkökulmat ja uudenlaiset tavat ilmaista luovuutta. ”Toivon, että ala avautuu seuraavien 5–10 vuoden aikana hieman enemmän”, Ian sanoo.

Ianin neuvo niille, jotka toivovat pääsevänsä sisään muotikuvausalalle, on olla oma itsensä. ”Se on keino, jolla erotut muista, joten löydä oma tyylisi ja äänesi, pidä niistä kiinni ja kehitä niitä.”

Tämä saattaa edellyttää omatoimisuutta ja rajallisilla resursseilla pärjäämistä – ainakin aluksi. Ian paljastaa, että kun hän aloitteli omaa uraansa, hän teki kokeiluja ystäviensä kanssa itse rakentamassaan studiossa. ”Teimme töitä olohuoneessa, ja meillä oli pari eBaysta hankittua halpaa valoa”, hän muistelee. Myös Nina kannustaa tällaiseen kekseliäisyyteen. Maison Schiaparellin kaltaiset brändit ovat innoittaneet häntä hulluilla asuilla eikä hän ajattele, että huippumuodin rajallinen saatavuus Etelä-Afrikassa saisi rajoittaa hänen työskentelyään. ”Jos minulla ei ole jotakin juttua käytettävissäni, se ei tarkoita, etten silti voisi saada haluamaani kuvaa. Miksi en valmistaisi tarvitsemaani itse?”, hän sanoo itsevarmasti.

Samaan aikaan Ian sanoo, että on tärkeää oppia työskentelemään muiden kanssa. Muotikuvauksessa on mukana stilistejä, meikkitaiteilijoita ja monia muita, joten kyky tehdä yhteistyötä on olennaisen tärkeää.

Ian sanoo myös, että ”tee sellaisia töitä, joihin haluat ihmisten palkkaavan sinut. Jos tiedät haluavasi kuvata mustavalkoisia muotokuvia, keskity niihin ja opettele ottamaan huippuhyviä kuvia. Mahdolliset asiakkaat tunnistavat sinut tyylistäsi ja tulevat luoksesi, kun haluavat kyseistä tyyliä.”

Ninan neuvo on samankaltainen: ”Ala kuvata epäröimättä. Katso kuvaa ja pohdi, miten voit luoda sen uudelleen käyttäen sitä mitä sinulla on. Vaikka useimmat vihaisivat sitä, jonkun mielestä se on upea.”

Muotikuvaaminen on haastava mutta palkitseva ala. Oikeiden työkalujen, vahvan vision ja onnen hippusen avulla alalta on mahdollista löytää oma nurkka. Ianin, Ninan ja monien muiden tavoitteena on ”demokratisoida” muotiala eli tehdä siitä ala, jolla kaikenlaisista taustoista tulevat valokuvaajat voivat kertoa oman tarinansa kuviensa avulla.

Lue lisää:

• Emmanuel Oyeleke: luova matka
• Kalustovinkit muotikuvaamiseen

Teksti: Mabinty Taylor-Kamara