Virtuaalitodellisuus tuo riutan ympärillesi – ja sisimpääsi.

Tutkijoita kehotetaan välttämään liiallista tunteellisuutta, koska työmme perustuu numeroihin. Mutta koralliriutan tutkijalle se on lähes mahdotonta.” Ja kenties joskus tunteellisuus on juuri sitä, mitä tarvitaan muutoksen aikaansaamiseksi. Koska Madeline St Clair on myös elokuvaaja, näiden tunteiden kanavoiminen omaan työhön on hänelle välttämätöntä. Hänen tavoitteenaan on valloittaa niiden ihmisten sydämet ja mielet, jotka näkevät koralliriuttojen menetyksen vain muualla tapahtuvana asiana.

Hän tietää kuitenkin, että on aivan eri asia nähdä niiden laajat, kauniit maisemat ruudulla kuin kokea niiden värit, liike ja elämä omin silmin. On yhtä vaikeaa, ellei jopa vaikeampaa, välittää syvä shokin ja menetyksen tunne, kun kohtaa ensimmäistä kertaa tuhoutuneen, rappeutuneen riutan. ”On uskomattoman vaikeaa viedä ihmiset pois kodeistaan tähän vedenalaiseen maailmaan ja saada heidät tuntemaan sekä tämän ekosysteemin kauneus että sen menettämisen uhkan aiheuttama kiireellisyys”, hän sanoo. ”Siksi tartuin innolla tilaisuuteen kuvata Seychellien koralliriuttoja virtuaalitodellisuudessa.”

Mutta paljon piti tapahtua jo ennen kuin ensimmäistäkään kuvaa otettiin. ”Meidän piti löytää rappeutunut riutta ja terve riutta, jotta voisimme näyttää niiden välisen eron”, Madeline selittää. ”Teimme yhteistyötä Nature Seychellesin kanssa tätä varten ja löysimme pienen mutta uskomattoman kauniin korallialueen – ehjän ja monilajisen.” Mutta tällä täydellisyydellä oli hintansa. ”Siellä aallot velloivat valtavasti puolelta toiselle”, hän selittää. ”Usein aallot liikkuvat edestakaisin rantaa vasten, ja se on erinomainen asia korallille – siksi se oli niin hyväkuntoista – mutta ei kuvaamiselle, varsinkaan virtuaalitodellisuudessa, joka vaatii vakautta.” Niinpä etsittiin toista paikkaa, jossa olisi tervettä korallia mutta vähemmän veden liikettä.

Sellaista ei löytynyt.

”Rappeutuneiden kohteiden löytäminen oli helppoa, niitä oli kaikkialla. Osa oli levien valtaamia – koralliriuttaekosysteemin kuoleman seuraava vaihe – ja osa oli hajonnut raunioiksi. Se oli hyvin vaikeaa, hyvin tunteikasta.” Joten he palasivat alkuperäiselle paikalle. Se oli heidän ainoa mahdollisuutensa. 

Kuten Coral Spawning Internationalin Kate Craggs huomasi aloittaessaan fotogrammetrian Seychellien koralliriutoilla, vedenalainen työskentely kameran kanssa on haastavaa. Ensinnäkin se vaatii paljon valmistautumista. Jatkuvat varusteiden tarkistukset varmistavat, että kamera on 100 % vesitiivis (jopa pieni vuoto vedenalaisessa kotelossa voi aiheuttaa katastrofin). Toiseksi, kameran täytyy olla tasapainossa vedessä. ”Et todellakaan halua, että se uppoaa hieman tai on liian kelluva, vaan haluat sen olevan mukavasti ja neutraalisti vedessä niin, ettei se vedä sinua ylös eikä alas”, Madeline selittää. Kaikki tämä tehdään altaassa, hyvissä ajoin ennen merelle lähtöä.

Sitten keskitytään asetteluun. ”Virtuaalitodellisuudessa yleisperiaatteena on, että kuvaus tapahtuu pään korkeudelta. Mutta sukeltaminen tapahtuu vaakasuorassa asennossa, joten tämä ei toimi”, hän sanoo. Muutama päivä kului testaten huolellisesti jokaista mahdollista asentoa veden alla: kameran vedenkestävä kotelo irrotettiin toistuvasti, laitettiin takaisin päälle ja paineistettiin pumpulla, jotta kuvamateriaali voitiin tarkistaa joka kerta. Kun tähän lisätään Madelinen ja hänen turvasukeltajansa Sophien toistuva varusteiden pukeminen ja riisuminen, jokainen testi vei tunteja. ”Meidän piti löytää paras mahdollinen paikka, jotta kokemus korallista olisi mahdollisimman immersiivinen, mutta samalla olla tarpeeksi kaukana, että tarkennus ja syväterävyys olisivat oikeat.”

Koska muita koskemattomia kohteita ei ollut, paine oli kova. Valtava aaltoilu veti heitä puolelta toiselle, eteen ja taakse heidän yrittäessään kuvata. Heidän täytyi käyttää kaikki voimansa pitääkseen kuvauksen mahdollisimman vakaana, jotta katsojille ei tulisi liikepahoinvointia, mutta vellonta kävi lopulta niin voimakkaaksi, että tarvittiin hieman kekseliästä insinöörityötä. ”Sidoimme painoja jalustaan sukellusvöillä ja kiinnitimme kelluntalaitteen auttamaan raskaan laitteiston siirtämisessä merenpohjaan. Sitten lisäsimme kameran ja VR-linssin, jotta voisimme ottaa otoksia ilman virtauksen vaikutusta.”

Veden uskomaton voima muutti tämän näennäisen yksinkertaisen tehtävän valtavaksi yhteisponnistukseksi – Madeline, Sophie ja Nature Seychellesin tiimi kokoontuivat yhteen viisitoista metriä merenpinnan alapuolella taistellakseen virtauksia vastaan ja kiinnittääkseen kolmijalan merenpohjaan. ”Pohja oli hiekkainen ja epävakaa, kaikki keinui, ja vellonta veti meitä puolelta toiselle. Mutta tulokset olivat sen arvoisia.” 

Kuvaukset koettelivat kaikkien rajoja. ”Adrenaliini virtasi, kun tiesimme, että kaikki sujui hyvin, mutta aina päivän päätteeksi jokainen meistä oli henkisesti ja fyysisesti uuvuksissa. Menimme veteen ja nousimme sieltä useita kertoja, kaikkine siihen liittyvine haasteineen. Sukelluksen jälkeen huolehdimme laitteistamme ja purimme kuvat, jotta voisimme käydä ne läpi ja oppia seuraavan päivän kuvauksia varten. Jokainen päivä alkoi jo aamuviideltä, jotta ehtisimme ennen isoimpia virtauksia, ja päättyi myöhään illalla.

”Mutta tämä on unelmani: saada tuoda koralliriuttoja ihmisten luo”, Madeline sanoo. Sanotaan, että suojelet sitä, mitä rakastat, mutta uskon, että et voi rakastaa sitä, mitä et tunne. Toivon, että tämän VR-dokumentin katsojat oppivat jotain, mutta toivon myös, että he voisivat kokea osan tunteistani, rakkaudestani ja ihailustani koralliriuttoja kohtaan – ja tuntea itsekin jotain. Kiireen tuntua, mutta myös toivoa.

Seuraa Coral Spawning Internationalin ja Nature Seychellesin kanssa tekemämme työn edistymistä täältä: KATSO.