Hetkien muuttaminen muistoiksi: kuvapäiväkirjan pitäminen Canonin kannettavalla tulostimella

Thea Celine Grønstadille, joka sosiaalisen median kanavillaan tunnetaan nimellä @theacceline, päiväkirjan pitäminen on enemmän kuin pelkkä harrastus. ”Siitä on tullut iso osa päivääni”, hän sanoo.

Thea on norjalainen opiskelija, joka opiskelee Ison-Britannian Manchesterissa. Hän pitää matkustamisesta ja aloitti oman leikekirjan pitämisen vieraillessaan Japanissa vain muutama vuosi sitten, missä kulttuuri arvostaa tapaa, jolla myös arkipäiväiset asiat esitetään. Hän aloitti pienestä saatuaan kauniin junalipun eikä tiennyt, minne sen laittaisi.

Omatekoisen leikekirjan pitämisen periaate on yksinkertainen, Thea selittää: ”Ota mukaan mitä haluat. Jos menet junalla, säilytä matkalippu. Jos lennät jonnekin, älä heitä koneeseennousukorttia pois. Jos käyt museossa, ota mukaan museokartta tai vastaava.” Toisin kuin jotkut, hän itse haluaa pitää asiat hieman järjestyksessä. ”Jos menen uuteen kaupunkiin, laitan tuon kaiken yhdelle sivulle kaupungin nimen kanssa, minkä jälkeen asiaa voi palata muistelemaan, sillä sehän on täydellinen matkamuisto.”

Alussa päiväkirjan pitäminen oli pääasiassa matkustamiseen liittyvää – hän keräsi innokkaasti uusia asioita uusista paikoista – mutta nyt siitä on tullut osa arkista elämää. ”Manchesterissa liikkuessani poimin mukaan mitä tahansa. Jos menen museoon, ravintolaan tai illalliselle ystävien kanssa, kirjoitan kaiken päiväkirjaan”, hän sanoo.

Tässä Thea kertoo tavastaan pitää päiväkirjaa ja kuinka se auttaa pysähtymään ja olemaan läsnä, kun elämä muuten on kiireistä. Hän kertoo, kuinka päiväkirjaan voi lisätä käsin kosketeltavia muistoesineitä ja juttuja, joita jää miettimään. Lopuksi hän paljastaa, kuinka kannettava Canon Zoemini 2 -tulostin ja Canon Mini Print -sovellus ovat laajentaneet hänen luovuuttaan ja auttaneet häntä tallentamaan kokemuksia ja tunteita muotoon, josta jää jotain pysyvää.

Osa päiväkirjan pitämisen viehätystä on se, että siitä syntyy pysyviä muistoesineitä: ”Pidän siitä, että muistoja voi pitää fyysisesti edessään paperilla.” Theaa itseään puhuttelee paperin fyysisyys, käsinkosketeltavuus ja tuntuma – ”Rakastan eri tekstuureja ja erilaisten kynien käyttöä.” Thealle kuitenkin itse prosessi on valmista lopputulosta tärkeämpi.

”Aivot sammuvat enkä ajattele liikaa, keskityn vain tekemiseen. Uskon tämän olevan nykymaailmassa todella tärkeää, koska olemme kaikki niin kiinni puhelimissamme ja jatkuvasti somessa.

Päiväkirjan pitäminen on yleensä osa iltarutiineja – on hienoa olla tunti tai pari irti ruuduista ja vain miettiä päivän tapahtumia. Se auttaa minua pysymään kiinni hetkessä ja irti puhelimesta. Näin pääsen luovaan mielentilaan, mikä on ihana tapa lopettaa päivä. Kiireen vastapainona se on myös hyvin terapeuttista.

Thea kertoo pitäneensä päiväkirjaa nuoresta asti, mutta ei koskaan todella tykännyt siitä, mitä sai aikaan, koska halusi kaiken olevan täydellistä. Läpimurto tapahtui, kun hän tajusi, että juju ei ollut lopputuloksen estetiikka.

Ei ole sääntöjä, on vain se, mikä kulloinkin tuntuu oikealta. Kyse ei ole vain kauniiden ja hyvännäköisten asioiden tallentamisesta, vaan hetken ja siihen liittyvän tunteen vangitsemisesta – hetken tekemisestä todelliseksi. Kirjoittaminen on minusta tylsää, joten voin lisätä vain kappaleen siitä, miltä minusta tuntui tai mitä olin tekemässä, mutta pääasiassa kuvat puhuvat puolestaan.

”Näin voin myöhemmin palata siihen, miltä tuntui – ja on mukavaa katsoa taaksepäin ja miettiä – myös huonoina päivinä. Löydä kaikki puolesi ja pysy aitona, vaikka asiat muuttuvatkin. Ja lopputulos itsessään kertoo tarinan – jos sivu sykkii elämää, kyseessä oli todennäköisesti hyvä päivä; jos taas se on allapäin ja värittömämpi, ehkä ei niin hyvä. Asiaa edes ajattelematta visualisuus heijastaa sitä, miltä tuolloin tuntui.”

Valokuvista on tullut olennainen osa Thean päiväkirjoja, mitä ne eivät aina ole olleet. ”Minulla ei ollut koskaan tulostinta käsillä”, hän selittää. ”Olen kuitenkin aina tykännyt valokuva-automaateista. Tykkään laittaa kuvia päiväkirjoihin – niiden avulla pääsee katsomaan menneisyyteen ja siihen, miltä kulloinkin on näyttänyt, tai palauttaa mieleen muiston maisemasta. Näin syntyy aina jotain lisää, joka helpottaa katsomaan taaksepäin ja pohtimaan, millaista aika oli. Jos kyseessä oli merkittävä päivä, valokuvat herättävät paljon tunteita.

Otan puhelimella paljon kuvia – asia, josta on tullut iso osa kaikkien elämää – tosin suurin osa niistä jää puhelimeen keräämään pölyä. Tulostaminen muuttaa muistot fyysisiksi, käsin kosketeltaviksi.

Nyt kun Thealla on Canon Zoemini 2, hän pystyy tulostamaan aina kun haluaa. Se on väline, jolla hän saa puhelimen kuvat suoraan päiväkirjaansa – ja pystyy jatkamaan luovaa tekemistä ilman, että oma rytmi katkeaa.

Tulostin on pienikokoinen ja akkukäyttöinen. Se on yhteydessä älypuhelimeen langattomasti, mikä tarkoittaa, että sitä voi käyttää missä tahansa. Voin ottaa sen mukaan matkalle, ja pidän päiväkirjaa ollessani liikkeellä missä vain – vaikka kahvilassa, kun tapaan ystäviä.” Tulostaminen on helppoa ja välitöntä – Canon Zoemini 2 tulostaa ilman mustetta, joten sitä ei tarvitse koskaan täyttää uudelleen, ja tulosteet ovat tahraamattomia, vedenkestäviä ja valmiita käytettäväksi sekä jaettavaksi heti, kun ovat ulkona tulostimesta. Liimautuva taustapinta tarkoittaa, että liimaa ei tarvita, joten kuvia voi lisäillä päiväkirjaan melkein missä tahansa tilanteessa.

”Tykkään todella Canon Zoemini 2:n monipuolisuudesta – se on niin pieni ja tekee kaiken, mitä haluat sen tekevän!”

Thea tykkää käyttää Canon Mini Print -sovellusta kuvien stailaamiseen ja luovien yksityiskohtien lisäämiseen. ”Sovelluksessa on paljon tosi mahtavia ominaisuuksia. Tykkään tarroista, joita kuviin voi lisäillä, vaikka pienestä sydämestä. Siinä on paljon hauskoja asettelumalleja ja suodattimia – kuvalle voi antaa Halloween-muodonmuutoksen tai saada sen näyttämään siltä, kuin se olisi otettu valokuva-automaatissa. Tämä onkin ilman muuta suosikkini – olen käyttänyt sitä paljon. Tykkään todella kollaasiasetuksesta, koska sillä kuvista voi tehdä vielä pienempiä ja leikata ne sitten irti, eli niistä voi tehdä niin pieniä kuin haluaa.

”Stailaan usein yhden kuvan ja sovitan sen sivulle, minkä jälkeen lisään toisen tavallisen kuvan jostain, joka näyttää hyvältä. Tykkään sekoittaa ja yhdistellä erilaisia hauskoja juttuja, vaikka kehyksiä, suodattimia ja piirroksia – mitä enemmän erilaisia tekstuureja ja tehosteita sivulla on, sitä kivampi sitä on katsoa.”

Thea jakaa innostuksensa päiväkirjanpidosta Sisterhood of the Travelling Journalin kanssa. Kyseessä on epävirallinen samanhenkisten matkapäiväkirjojen ystävien yhteisö, joka tekee uuden yhteisen vihkon kuukausittain. Jokainen jäsen voi lisätä siihen oman tyylinsä mukaisesti niin paljon kuin haluaa ennen kuin laittaa sen eteenpäin. ”On hienoa, että on yhteisö, jonka kanssa voi pitää yhteistä päiväkirjaa”, Thea kommentoi. ”Saan tytöiltä tosi paljon ideoita. On niin helppoa pysyä siinä mistä pitää, mutta todella hauskaa on mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja muokata sitä, mitä muut tytöt tekevät!”

Mitä neuvoja Thea antaisi niille, jotka ovat aloittamassa päiväkirjan pitämistä? ”On hyvä muistaa, että sääntöjä ei ole. On hauskaa tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu oikealta.”

Hän suosittelee valokuvien käyttämistä. "Jos jokin mietityttää, lisäämällä kuvia asiaan voi tuoda hieman hauskaa lisämaustetta. Jos kirjoitat siitä, mitä elämässä toivot, pienen kuvan lisääminen voi ilmentää asiaa mukavasti. Kukin voi valita oman polkunsa ja lisätä haluamansa kuvan – tee ideakollaaseja tai lisää muistoksi kuvia lemmikeistä, ystävistä ja perheenjäsenistä.

”Tärkeintä on prosessi. Pohdi asioita, heittäydy luovaksi äläkä anna estetiikan muodostua esteeksi.”

Thea on huomannut, että Canon Zoemini 2:n käyttäminen päiväkirjanpidossa on suorastaan vapauttavaa. ”Se on niin monipuolinen – ja niin mukana kulkeva, että asioita voi miettiä ja käyttää päiväkirjassa saman tien missä liikutkin. Se ei pidättele päiväkirjan pitäjää eikä rajoitta tämän mahdollisuuksia.

”Tämä on oikeasti hauska tulostin. Se tekee käyttäjästään entistä luovemman, koska mitään rajoituksia ei ole.”


Teksti: Alex Summersby