Barcelona street photographed by Christopher Anderson using the Canon EOS M5

Etusivu

Itseoppinut kuvajournalisti Christopher Anderson syntyi Kanadassa, varttui Länsi-Teksasissa ja kutsui New Yorkia kodikseen suurimman osan aikuisiästään. Arvostetun Magnum Photos -yhteisön jäsen ja aivan viime aikoihin asti New York Magazinen kaikkien aikojen ensimmäinen talon sisäinen kuvaaja kotiutuu parhaillaan perheensä kanssa uuteen kotiin Barcelonassa. Tapasimme Chrisin uudessa ympäristössään ja juttelimme hänen ajatuksistaan kodista, katuvalokuvauksesta ja hyvästä kamerasta.

Matka kotiin

Barcelonan katu Christopher Andersonin kuvaamana Canon EOS M5:lläChrisille koti tarkoittaa ennen kaikkea yhteyttä – perheeseen, katujen ääniin ja rytmiin sekä ihmisiin hänen elinympäristössään. Matka tämän ymmärtämiseen on kuitenkin ollut pitkä.

”Lähdin lapsuudenkodistani melko nuorena ja olen asunut monessa eri paikassa etsien eksotiikkaa eri puolilta maailmaa. Uteliaisuus ja seikkailunhalu työnsivät minua eteenpäin, mutta jälkikäteen ajateltuna kaikki tämä myös auttoi ymmärtämään, mitä koti minulle tarkoittaa.”

”Kun minulla ei vielä ollut perhettä, matkustin jatkuvasti, ja koti oli minulle se paikka missä milloinkin heräsin. Olin jatkuvassa liikkeessä. Olin kirjaimellisesti koditon, sillä vaikka maksoin jonnekin vuokraa, en tuntenut kuuluvani minnekään. Liikkeessä pysymisen taustalla oli kuitenkin koko ajan tunne kodin etsimisestä – paikan, jonne kuuluisin.”

”Poikani syntymä ja hänestä tekemäni kirja SON (suomeksi poika) saivat minut ensimmäistä kertaa tutkimaan välitöntä ympäristöäni. Vasta silloin tajusin, että jonkin tietyn paikan, kaupungin tai asunnon sijaan koti liittyy ennen kaikkea tilaan, jonka jaan rakkaideni kanssa.”

”Kaikki tekemäni matkat ja ottamani kuvat kuitenkin valmistivat minua ottamaan nämä kuvat pojastani. Ne antoivat minulle sen, mitä olen aina etsinyt valokuvauksesta – aidon yhteyden universaaliin kokemukseen, joka oli toisaalta myös täysin ainutlaatuinen.”

”SON-kirjan jälkeen minusta tuntuu, että suurin osa töistäni jatkaa kodin idean tutkimista – kiertyen kehiksi perheeni muodostaman ytimen ympärille. Barcelona on uusi jatkumo tällä henkilökohtaiselle matkalleni. Kuvaan edelleen kotiani, vaikka teenkin sen nyt toisessa paikassa.”

Tunneyhteyttä etsimässä

Chrisille valokuvaaminen on ”laite, joka kytkee minut siihen mihin olen yhteydessä” ja ”tekosyy muodostaa yhteys itseeni ja tutkia itseäni tarkemmin”. Hän kuitenkin myöntää, että tunneyhteyden muodostamiseen voi mennä uudessa kodissa aikaa – ja että juuri luissa ja ytimissä tuntuva tunneyhteys on se, mitä hän etsii.

”Kun katson varhaisia kuvia paikasta, joka on minulle tuntematon, huomaan niissä elementin, joka liittyy uusien asioiden löytämiseen. Kaikki tuntuu tuoreelta ja uutuuden viehätys on vahva – mutta kun pääsen sen vaiheen ohi ja syvemmälle, kuvat todella heräävät eloon.”

Aurinko ja varjoja Barcelonassa – kuvattu peilittömällä EOS M5 -kameralla

”Kun esimerkiksi aloin ottaa kuvia projektiin, josta SON-kirja syntyi, en lähestynyt asiaa ammatillisesta näkökulmasta. Olin vain isä, joka kuvasi perhettään. Olin yllättynyt kuvien luonnollisuudesta ja ymmärsin, että juuri sitä olin aina tavoitellut valokuvissa. En yrittänyt ottaa nättiä kuvaa, vaan näin jotain, johon minulla oli yhteys. Sama pätee kaikkeen kuvaamiseeni. Mitä paremmin ymmärrän sen, mitä olen kuvaamassa, sitä todellisempi tunne kuvaan syntyy.“

”Kun käyn läpi kuviani, en etsi täydellistä valoa, sommittelua tai valotusta. Etsin kuvaa, joka saa minut pysähtymään kuin isku palleaan – joka koskettaa minua tunnetasolla. Vain tällainen kuva voi olla kiinnostava myös jollekin toiselle – jos se tavoittaa jonkun toisen samalla tavalla.”

Christopher Anderson kuvaa keski-ikäistä naista kukkamekossa EOS M5:llä

”Kikkailu valolla, väreillä ja muilla kuvan elementeillä on vain silmäkarkkia – ne eivät saa kuvaa puhuttelemaan katsojaa. Toivon mukaan kuvan todellinen sydän on jotain, johon kaikki pystyvät muodostamaan yhteyden. Joskus se on jotain, jota ei oikein pysty edes selittämään, mutta joka on kuitenkin kuvassa läsnä. Juuri tämä taianomaisuus nostaa kuvan muiden yläpuolelle ja esiin melusta. Kuka tahansa pystyy ottamaan nätin kuvan, mutta se ei riitä minulle – haluan kuvan tavoittavan katsojan syvemmällä tavalla.”

“Työni ulottuu sotakuvaamisesta muotokuviin ja hyödyntää montaa erilaista muotokieltä, mutta haluan uskoa, että yksi asia yhdistää kaikkia kuviani – niiden synnyttämä tunneyhteys.”

Katujen runoutta

Tutustuessaan vieraisiin ihmisiin ja paikkoihin Barcelonassa Chrisin tavoitteena oli vangita ”katujen aistikkuus ja runous”:

 Heijastuksia märällä jalkakäytävällä – kuvattu Canonin peilittömällä EOS M5 -kameralla

”Katuvalokuvauksen hienouksia on, että se antaa luvan tarkkailla ja muodostaa yhteyden. Valokuvaaminen itsessään on myös opittu taito – kuten instrumentin soittaminen – jossa hyödynnetään toistuvasti harjoiteltua havainnointia. Se muistuttaa radion virittämistä – ensin kaikki on vain staattista melua kunnes yhtäkkiä lukitut musiikkiin ja tunnet paikan rytmin. Ainoa tapa, jolla osaan kuvata sitä, on aistillinen nautinto.”

”Lisäksi kaduilla on vielä taianomaista pölyä – se voi olla valo tai se voi olla sommittelu, joka herättää kuvan eloon. Erityisesi valolla on voima muuttaa koko näkymän tunnelmaa ja kullata kohde ylimaallisella hehkulla, jolloin lopputulos menee kuvan värejä, toimintaa tai kuvauspaikkaa pidemmälle. Kiinnitän paljon huomiota valoon, mutta mielestäni se on luonteeltaan intuitiivista ja näkemisen lisäksi myös tunnettava. Valo ulottuu hetken taakse.”

 Christopher Anderson kuvaa punatukkaista tyttöä Barcelonan kadulla M5:llä

”Lopulta valokuvani heijastelevat omia kokemuksiani ja kun olen kaduilla, haluan vangita runoutta, en tehdä uutisjuttua! Kun kaikki palaset loksahtavat paikalleen – esimerkiksi punatukkainen tyttö mustavalkoisessa t-paidassa kävelee kapean kadun mahdottoman tummissa varjoissa ja kuumassa valossa – se on runoutta.”

Hyvä kamera

Chris ikuisti Barcelonan katujen runouden EOS M5:llä, joka on Canonin uusi kevyt ja pienikokoinen peilitön kamera. Kamerassa yhdistyvät monet ominaisuudet, joita hän arvostaa hyvässä kamerassa – helppokäyttöisyys, kannettavuus ja luonteva suorituskyky.

”Hyvä kamera tuntuu luonnolliselta käyttää. Haluan reagoida nopeasti tilanteisiin enkä ajatella mekaniikkaa ja pilata kuvaushetken taianomaisuutta. Teknisiä ominaisuuksia tärkeämpää on, että kamera helpottaa tunneyhteyden ikuistamista. EOS M5:n kaltainen pieni ja kevyt kamera on erityisen hyödyllinen silloin, kun joudun kävelemään pitkiä matkoja – kuten Barcelonassa melkein kymmenen kilometriä!”

”Olen ollut töissä rakennustyömailla, missä jokaisella on oma, parhaiten käteen sopiva luottovasara. Sama pätee kameroihin: minun on tiedettävä, miten kamera reagoi ja sen on tunnuttava luontevalta – jotta voin luottaa sen olevan silmieni ja käsieni jatke. Minun on oltava varma, että osun naulan kantaan! EOS M5 toimii juuri näin.”