Selvitä, suhteuta, suvaitse – kuinka olla huomaavainen matkakuvaaja

Kädet tiukasti kiinni karkinvärisessä karusellihevosessa, naamasta huokuu hilpeys, hijab hulmuaa kuin supersankarin viitta. Kuva ei ole perinteinen nuorta muslimityttöä kuvaava valokuva – siksi se onkin yksi Canon-lähettiläs Gulshan Khanin suosikkikuvista. ”Muslimeja, erityisesti naisia ja tyttöjä, ei aina kuvata niin monimuotoisina ihmisinä kuin me oikeasti olemme. Käytän sanaa ”me”, koska kuulun tähän yhteisöön”, eteläafrikkalainen kuvajournalisti selittää. ”Näemme paljon kärsimystä ja ”toiseuttamista” Afrikan mantereella otetuissa kuvissa. Ja tässä näemme sitten tytön täynnä iloa, arvokkaasti kuvattuna.”

Gulshanin esimerkki muistuttaa siitä, että kamera on voimakas esine. Ottamasi kuvat voivat jatkaa yksiulotteisen maailmankuvan tarinaa tai sitten ne voivat paljastaa jotakin uutta. Tämä pätee erityisesti sellaisten kulttuurien ja yhteisöjen kohdalla, joihin et itse kuulu, olit sitten asuinalueesi viereisessä korttelissa tai tuhansien kilometrien päässä kotoa. Gulshanille tämä on osa työtä. Riippumattomana kuvajournalistina, jonka kuvia on julkaissut muun muassa National Geographic, The New York Times ja The Guardian ja entisenä Agence France Pressen (AFP) freelancerina, Gulshan kuvaa usein ihmisiä ja paikkoja kotimaassaan ja ympäri maailman. Nyt hän kertoo, miten voit ottaa kulttuureista pysäyttäviä, mutta huomaavaisia valokuvia.

1800-luvulla, jolloin valokuvaaminen oli uutta teknologiaa, eurooppalaiset kolonialistit pitivät kameraa virheellisesti tieteellisenä työkaluna, jonka avulla he luokittelivat ja alistivat alkuperäiskansoja. Gulshan uskoo perinteen valitettavasti jatkuvan ja vahvistaen sitä käsitystä, että valokuvaaminen on puolueeton ilmaisukeino.

”Valokuvat ovat ohjailevia. Ne kertovat meille, miten meidän tulisi nähdä itsemme ja muut,” hän sanoo. ”On olemassa käsitys, että valokuva on objektiivinen totuus, mutta se on pötypuhetta. Kuvissa näkyy aina myös kuvaaja itse. Ideologiasi, kokemuksesi ja arvosi välittyvät sen kautta, mitä tuot ruudulle – tai mitä jätät pois.”

Gulshan korostaa myös joidenkin länsimaisten matkaajien ja valokuvaajien kokemaa etuoikeutta ja ”pakkoa” käydä tutkimusmatkoilla ns. eksoottisissa maissa. ”Uusissa paikoissa vierailemisessa ja valokuvaamisessa ei ole mitään väärää.” Gulshan painottaa. ”Ongelmat alkavat siitä, jos teet tämän kaiken sillä asenteella, että olisit parempi ja sivistyneempi kuin kuvattavasi.”

”Kun kuulet sanan ”kulttuuri”, saatat ajatella kansallisuutta, rotua tai uskontoa, mutta Gulshan ymmärtää tämän konseptin hieman laajemmin. ”Kulttuuri voi olla ryhmä, jolla on jokin tietty arvojärjestelmä, työkulttuuri tai ihmisryhmä, jotka kuuluvat tiettyyn sosiaaliseen luokkaan tai ovat osa jotakin musiikin alalajia,” hän sanoo.

Mitä tahansa se olikin, pidä huolta tarpeeksi kattavasta taustatutkimuksesta ennen kuin saavut paikalle kamerasi kanssa. Tämä auttaa sinua tunnistamaan poikkeukselliset kohteet ja tärkeät tapahtumat – kuten festivaalin tai vaikka mielenosoituksen – mikä taas antaa tilaisuuden ottaa relevantteja valokuvia.

On kyse käytäntöjen ja normien sekä eri ihmisten kohtaamien ongelmien ymmärtämisestä, mikä auttaa sinua kuvaustavan valinnassa. Seuraa uutisia, lue kirjoja, katso dokumentteja, tutustu kohteisiin Google Mapsin avulla ja mikä tärkeintä, juttele ihmisten kanssa, Gulshan neuvoo. Jos majoitut ulkomaan matkallasi hotellissa, keskustele henkilökunnan kanssa. Tai sitten voit kysellä jonkin tapahtuman osallistujilta, mitä tapahtuma heille merkitsee ja miksi he ovat siellä. Ole kunnioittava, empaattinen ja valmis oppimaan.

Vaikuttavien valokuvien ottamisen ja ihmisten kunnioittavan kohtelemisen välille on luotava tasapaino. Gulshan välttelee yleisesti pitkiä objektiiveja ja turvautuu usein yhdistämään Canon EOS R- ja EOS R5 -kameransa Canon RF 35mm F1.8 MACRO IS STM -objektiiveihin, ja yrittää päästä kuvattavansa lähelle, toiminnan keskelle. ”Sinun on puhuttava ihmisille, kun olet heidän lähellään, ja näin kuvistasi tulee väistämättäkin intiimimpiä,” hän selittää.

Poikkeuksina sääntöön ovat pyhät paikat, joissa hänellä on lupa kuvata, mutta samalla hän halua ei tungeksia. ”Hengellisissä paikoissa on otettava kulttuuri vielä vahvemmin huomioon ja paras tapa varmistaa, ettet ole epäkunnioittava tai tunkeileva, on kysyä lupa paikalla olemiseen”, hän opastaa. ”Kysy, missä voit oleskella ja missä et, ja mitkä ovat paikan säännöt. Esimerkiksi monissa moskeijoissa ja temppeleissä on otettava kengät pois ja pukeuduttava hyväksytyllä tavalla. On myös epäkunnioittavaa kävellä rukoilevan henkilön eteen tai yrittää puhua hänelle.

”Tällaisissa tilanteissa olen käyttänyt Canon RF 70-200mm F2.8L IS USM -objektiivia,” hän lisää. ”Pidän sulkimeni niin hiljaisena kuin mahdollista, jotta en olisi tunkeileva ja jotta olisin kunnioittava tilanteissa, joissa vaaditaan hiljaista ja hienovaraista käytöstä.”

Äänetön kuvaus on mahdollista myös muilla kuin pro-tason, kuten EOS R5, kameroilla. Peilittömällä Canon EOS R10 -kameralla äänettömään kuvausohjelmaan vaihtaminen säätää kaikki olennaiset asetukset samaan aikaan täysin äänettömästi ja näkymättömästi. EOS R10 -kameran yhdistäminen monipuoliseen Canon RF-S 18-150mm F3.5-6.3 IS STM -objektiiviin mahdollistaa pidemmän kuvausetäisyyden ja näin minimoit aiheutetun häiriön.

On tärkeää osata erottaa julkiset tapahtumat, joissa voi olettaa näkevänsä valokuvaajan, tilanteista, joissa kuvaat sivukujilla haahuillessasi tai henkilökohtaista projektiasi varten tietyssä ryhmässä, ”Sinulla on oltava tietoinen suostumus,” sanoo Gulshan. Tällä tarkoitetaan sitä, että sinun on selitettävä ihmisille selkeästi, miksi haluat ottaa heistä kuvan ja mitä aiot tehdä kuvilla jälkeenpäin.

Se riippuu tilanteesta, miten kerrot tämän. Jos projektisi sijoittuu yhteisön elämään, kannattaa pyytää ensin lupa ja tutustua ihmisiin sekä odottaa, että he ovat tottuneet läsnäoloosi ennen kuin alat kysymättä ottaa valokuvia. Saatat keskustella torikauppiaan kanssa keskellä kaupunkia ja ottaa hänestä kuvan rupattelun jälkeen. Jos et osaa paikallista kieltä, etsi joku, joka voisi tulkata. Tarkkaile kuvattavan henkilön reaktioita jatkuvasti. Kuten Gulshan sanoo: ”Sen huomaa helposti, jos ihminen on kiusaantunut.” Jos näin käy, on aika lopettaa kuvaaminen.

Vaikka Gulshan on nykyään lähes yhtä kameransa kanssa, hän on kuluttanut paljon aikaa kuvien tutkimiseen ja sen miettimiseen, miten ihmiset niissä kuvataan. ”On tärkeää olla tietoinen ja osata lukea tilannetta visuaalisesti,” hän sanoo. ”Ota huomioon esimerkiksi kuvakulmasi ja mieti, mitä se kertoo kuvan katsojalle.” Seuraa erilaisia Instagram-tilejä kartuttaaksesi ymmärrystäsi siitä, miten kuvaajat valitsevat ja esittävät omat yhteisönsä. Joskus tilanteen ymmärtämiseen tarvitaan useampi kuva, mutta Gulshanin mukaan ”ihmisestä ja kulttuurista voi sanoa jotakin syvällistä yhdelläkin kuvalla. Pidä kuitenkin mielessä, ettei se ole koko totuus.”

Teksti: Rachel Segal Hamilton