Kohteena heijastukset

Upeat heijastuskuvat saavat katsojat pysähtymään ja ihailemaan kuvaa pidempään. Olipa kuvattavana juoksijan varjo ikkunassa tai rullalautailija lammikon pinnalla, arkipäiväisetkin maisemat muuttuvat kouriintuntuviksi ja yllättäviksi. Mutta kun samaa kokeilee itse, saattaa huomata pian, ettei pelkkä ajoitus riitä – tarkennus on kaikki kaikessa.

Toimintakuvaaja ja Canon-lähettiläs Lorenz Holder kertoo, miten hän tarkentaa heijastavalla pinnalla, kuten lammikoissa, ikkunoissa tai peilissä, nopeasti liikkuvaan toimintaan.

Jos tarkennat itse kohteeseen ja sen jälkeen suuntaat objektiivin heijastavaan ikkunaan tai lammikkoon, tarkennat väärään kohtaan. Mutta jos taas tarkennat pelkkään lätäkköön, vain veden pinta näkyy terävänä. Heijastunut henkilö on kuitenkin yhä epätarkka.

Lorenzin ratkaisu on lopettaa geometrian huijaaminen ja käyttää kohteen seurantaa. Jos automaattitarkennus pystyy tunnistamaan heijastuksessa olevan henkilön, se voi pitää kohteen lukittuna lammikon, jalkakäytävän tai minkä tahansa muun erottuvan reunan sijaan.

Kun Lorenz haluaa, että heijastunut kohde on terävä, hän käyttää jatkuvaa tarkennusta ja kohteen seurantaa. Näin se tehdään:

1. Sommittele tilanne ensin niin, että heijastava alue asettuu haluamaasi kohtaan kuvassa.
2. Aloita seuranta jatkuvalla tarkennuksella, kun kohde siirtyy heijastuksen kohdalle.
3. Anna automaattitarkennuksen lukittua heijastuvaan kohteeseen, ei lammikkoon tai lasiin.
4. Seuraa toimintaa ottamalla kuvasarja jatkuvan kuvauksen tilassa.

"Jos kamera näkee heijastuneen henkilön, Canonin AF-järjestelmä tarttuu siihen", Lorenz sanoo. Canon EOS R5 Mark II -kameran älykäs Dual Pixel -automaattitarkennus seuraa kohdetta silloinkin, kun se on hetken poissa näkyvistä. Tietyissä ammattilaiskameroissa Toiminnan tunnistus voi siirtää automaattitarkennuksen aluetta ja seurata kohdetta jopa heijastuksessa.

Välillä tavoitteena ei kuitenkaan ole puhtaasti terävyys vaan tunnelma.

"Jos haluan pehmeämmän ja unenomaisemman kuvan, esitarkennan lammikkoon", Lorenz kertoo. Hän vaihtaa käsitarkennukseen (MF) ja lukitsee tarkennuksen heijastavaan pintaan (tai hyvin lähelle sitä). Tämä voi luoda tavallista taiteellisemman vaikutelman ja heijastunut henkilö voi näyttää hieman abstraktilta. Se on luova valinta, joka kannattaa tehdä harkitusti eikä vain nauttia onnistuneesta vahingosta.

Heijastukset ovat periaatteessa geometriapulmia. Pieni asennonmuutos voi muuttaa pinnan heijastuksen täysin sekä sen, minkä kohteen automaattitarkennusjärjestelmä päättelee olevan keskiössä.

Pieni askel sivuun saattaa palauttaa heijastuksen ja tehdä kohteesta selkeän. Askel toiseen suuntaan voi taas tuoda kuvaan kirkkaita yksityiskohtia, lasin takana näkyvän maiseman tai erottuvan reunan, johon automaattitarkennus sitten tarttuu.

Jos siis tarkennus ei tunnu osuvan kohdilleen, Lorenz kehottaa liikkumaan ensin itse. Liiku vasemmalle tai oikealle. Nosta tai laske kameraa. Näin voit yksinkertaistaa heijastuksessa tapahtuvia asioita, poistaa tarkennusta häiritsevät tekijät ja tehdä heijastuneesta kohteesta selkeämmän.

• Vesi (lammikot, järvet, märät tiet): päihitä väreet muuttamalla korkeutta

Suurin ongelma veden kanssa on itse pinta: tuuli, askeleet ja pienet tärähdykset voivat aiheuttaa väreitä, jotka rikkovat heijastuksen. Lorenzin yksinkertaisin ratkaisu tällaisissa tilanteissa on siirtyä alemmas.

"Mitä alempaa kuvaat (1–2 cm voi jo riittää), sitä pienempi vesialue selkeään heijastukseen tarvitaan", hän sanoo. "Kun kokonaisalue on pienempi, paikallaan olevan kohdan löytäminen on aiempaa helpompaa. Jos päivä on tuulinen, voit laittaa reppusi tuulensuojaksi."

• Lasi: heijastaa hyvin tiettyyn pisteeseen

Lasi on hankala materiaali, koska heijastus ja läpinäkyvyys vuorottelevat turhan helposti valon ja kulman mukaan. Jos se heijastaa voimakkaasti (kuten kauppojen ikkunat öisin), kamera voi pystyä seuraamaan heijastuksessa olevia kasvoja tai vartaloa yllättävän hyvin.

Jos lasin toisella puolella kuitenkin on kirkasta tai tapahtuu paljon, saatat päätyä kilpailemaan kahden maailman välillä ja automaattitarkennus hyppii näkymästä toiseen. Jos et pysty säätämään valoa, kulman muuttaminen on usein nopein ratkaisu.

• Peilit (myös käsipeilit): ohjaa heijastavaa kohdetta

Peilit heijastavat parhaiten ja niitä on helpoin hallita.

Lorenz tykkää käyttää fyysisiä peilejä, koska niillä on helppo päättää, kuinka paljon peiliä kuvaan otetaan ja ne voi sijoittaa siten, että heijastuksesta tulee tietoinen osa sommittelua.

Heijastukset voivat näyttää upeilta pehmeässä valossa, mutta Lorenz sanoo, että ne heräävät eloon vasta, kun valo on selkeästi suunnattu.

"Jos haluan luoda vahvan ja selkeän kontrastin, kuvaan keskipäivällä voimakkaassa valossa", hän selittää. "Jos haluan kuvasta rauhallisemman, kuvaan aamulla tai illalla, kun valo on pehmeämpää."

Kummassakin tapauksessa heijastukset ovat valojen ja varjojen taistoa. Siksi Lorenz käyttää aina käsisäätöistä valotusta, jotta hän olisi mahdollisimman hyvin tilanteen tasalla.

RAW-kuvat antavat pelivaraa säätää yksityiskohtia maltillisemmiksi kuvien käsittelyvaiheessa. Lorenz sanoo, että EOS R5 Mark II -kameran dynaamisen alueen ansiosta hän voi rajoittaa yksityiskohtia ja tuoda tummat alueet paremmin esiin.

Kun vihdoin ymmärtää tarkennushaasteen – eli heijastuskulman, pinnan käyttäytymisen ja oikeat hetket käyttää seurantaa – heijastusten kuvaamisesta tulee toistettavissa oleva prosessi, jota voi käyttää aina, kun haluaa toimintakuvaan jotain odottamatonta ja jännittävää.

Teksti Jeff Meyer