Boys playing in hay fields

Heikon valaistuksen hurma

Catherine Lacey Dodd kertoo heikossa valaistuksessa kuvaamisesta

Syksy on täällä, joten päivät lyhenevät ja valo vähenee. Haastattelimme heikossa valaistuksessa kuvaamisen eksperttiä syysvalon hyödyntämisestä.

Catherine Lacey Dodd on lontoolaislähtöinen Los Angelesissa asuva valokuvaaja, joka tunnetaan upeilla värisävyillä leikittelevistä ja kauniissa ympäristöissä kuvatuista muotokuvista. Haastattelussamme Dodd kertoo varhaisista vaikutteistaan, luonnonvalon eduista ja suunnittelun tärkeydestä erilaisissa ympäristöissä kuvattaessa.

Kuvissasi on usein lapsia. Aloititko kuvaamisen oman perheesi inspiroimana?

Tartuin filmikameraan ensimmäistä kertaa 1980-luvulla. Opiskelin maantiedettä lontoolaisessa yliopistossa, ja olin erittäin kiinnostunut sekä maailman kulttuureista että maapallon toiminnasta. Varhaisia inspiraation lähteitäni olivat muotikuvat, joilla olin peittänyt opiskelija-asuntoni seinät, sekä alati kasvava matkaoppaiden kokoelmani, joka tarjosi kuvausinspiraatiota ympäri maailmaa. Olin myös suuri National Geographic -lehden fani. Halusin luoda kuvia, jotka näyttäisivät maailman kaikessa rikkaudessaan.

Valokuvauksen äärelle minut johdatti siis maantiede, ja vanhemmuus astui kuvaan vasta 20 vuotta myöhemmin. Intohimoni vei minut tien päälle tutkimaan yli 50 maan kulttuureita ja ympäristöjä. Halusin kuvata niin arkisia hetkiä kuin maapallon ihmeitä. Tärkein vaikuttajani oli maailma, jossa me elämme.

Tein ensimmäisen urani investointipankin mainosstrategina, minkä myötä tutustuin valokuvaajien ja suunnittelijoiden työhön. Nämä kokemukset saivat minut lopulta vaihtamaan alaa. Alanvaihto oli suuri muutos: hyppäsin turvallisesta yritysmaailman työpaikasta kansainväliseen taiteilijayhteisöön. Muutoksessa kuitenkin auttoivat kaikki aikaisemmat kokemukseni – matkustelu, maantiede ja markkinoinnin tutkinto.

Tässä vaiheessa lasteni kasvuvuosien tallentamisesta tuli minulle tärkeä väline valokuvaustaitojeni kartuttamiseen. En kaivannut yhtenäistä strategiaa vaan halusin nauttia moninaisuuden tuomista mahdollisuuksista. Erikoistuminen olisi voinut olla taloudellisesti kannattavaa, mutta en halunnut rajoittaa luovuuttani sen vuoksi. Halusin nauttia kuvaamisen ainutlaatuisista mahdollisuuksista päivä kerrallaan.

© Catherine Lacey Dodd

Käytät enimmäkseen luonnollista valaistusta. Onko studiovalaistuksen välttäminen tietoinen ratkaisu?

Studiovalaistus on yksi ainoista valokuvaamisen alueista, jota olen varsinaisesti opiskellut, mutta se ei silti inspiroi tai haasta minua samalla tavalla kuin luonnonvalon jatkuva tutkiminen. Säästän ulkoisella salamalla kuvaamisen pikkutuntien kuvia varten ja päivän aikana hyödynnän ainoastaan luonnollista valoa.

Minusta tuntuu, että olen todella löytänyt omat vahvuuteni kuvaajana kuvatessani ulkona luonnon helmassa. Olen kokenut häikäisevää auringonpaistetta, mahtavia rankkasateita ja seissyt jopa hurrikaanin silmässä, kun Wilma-hurrikaani iski Floridaan vuonna 2005.

Ovatko kuvaustapasi ja -kohteesi muuttuneet sen jälkeen, kun muutit Iso-Britanniasta Los Angelesiin?

Kyllä vain. Vartuin Lontoossa ja asun tällä hetkellä Los Angelesin rannikolla. Tällä värien intensiteetti ja valon laatu ovat vastustamattomia! Tuntuu, kuin ilma olisi täynnä mikroskooppisen pieniä valoa heijastavia hiekanjyviä. Oranssin ja keltaisen sävyt ovat myös paljon syvemmät kuin Britanniassa. Vietin juuri kuusi viikkoa Pohjois-Euroopassa kahdeksan maata kattavan katuvalokuvaprojektin parissa. Matkallani huomasin jälleen valon värien erot, mutta myös sään eroavaisuudet: yhtenä hetkenä aurinko saattoi paistaa täydeltä terältä, mutta hetken päästä taivaalta satoikin jo rakeita. Los Angelesissa sää on suotuisa lähes koko vuoden, mikä tukee luonnollisen valaistuksen käyttöä. Voin harjoitella joka päivä ja oppia lisää kuvatessani.

Mitkä ovat suurimmat haasteet luonnonvalossa kuvaamisessa?

Yksi suurimmista haasteista on luonnonvalon jatkuva muutos. Kun saavun kuvauspaikalle, minun on heti analysoitava valo ja sen suhde kohteeseeni. Totta puhuen tämä on kuitenkin yksi suosikki asioistani kuvaamisessa! Jos haluan ottaa kuvia huomaamattomasti, en välttämättä löydä heti valon kannalta ihanteellista sijaintia. Niinpä minun on kokeiltava uutta sijaintia tai hyödynnettävä kovan valon luomaa taiteellista efektiä.

© Catherine Lacey Dodd

Tässä kuussa Canon keskittyy syksyyn ja heikossa valaistuksessa kuvaamiseen. Mikä on sinusta parasta syksyllä kuvaamisessa?

Etelä-Kaliforniassa vuodenaikojen vaihtelu ei ole kovin radikaalia, mutta pieniä muutoksia on silti havaittavissa. Muistelen lämmöllä erästä kuvauskertaa vuosien takaa – tämä tapahtui Lontoossa marraskuun puolenvälin paikkeilla. Oli upea syyspäivä, ja aurinko paistoi matalalla horisontissa. Taivas oli uskomattoman sininen ja korosti kauniisti puiden kultaisia sävyjä. Syksyllä luonto on todellakin kuin väriopin oppitunti!

Purot, lammet ja joet heijastavat syksyisten vaahteroiden, tammien ja muiden lehtipuiden värejä kauniisti. Lämpiminä hehkuvat värit luovat puolestaan upeaa kontrastia ja tekstuuria veden pintaan, joka toistaa taivaan sineä upeasti. Los Angelesissa nautin syksyisin sisämaan tutkimisesta. Vain tunnin ajomatkan päässä voin kokea syksyn väriloistoa San Gabriel Mountains -vuorten rinteillä. Tällaiset mikroilmastot ovat suurten korkeuserojen synnyttämiä: Santa Monicassa asutaan merenpinnan korkeudella, mutta vuoren huipulla riittää lunta lasketteluunkin.

Onko sinulla erityisiä vinkkejä syksyllä tai heikossa valaistuksessa kuvaamiseen?

Paikka ja ajoitus ovat tärkeitä. Maantieteelliset olosuhteet luovat upeita mahdollisuuksia, mutta ne pitää osata hyödyntää oikealla tavalla. Hyvä syyskuva syntyy näiden mahdollisuuksien tunnistamisen ja ennustamisen myötä.

Syksyisin hyödynnän matalalta paistavan aamuauringon sivuvaloa, joka luo kuvauskohteen silmiin upeaa säihkettä. Pilvisenä päivänä käytän luonnossa otetuissa muotokuvissa pehmeää, tasaista ja jopa vaalea valoa, joka saa ihon näyttämään kauniilta. Maisemakuvissa luon harmaansävyjen avulla kontrastia voimakkaan värisiin syksyn lehtiin. Tutkin, miten valonsäteet tanssivat lehdillä ja vältän harmaan taivaan kuvaamista, joka helposti vaimentaa kirkkaat kohdat.

Mikä varuste on sinulle kaikkein tärkein syksyllä tai heikossa valaistuksessa kuvatessa?

Kokoon taittuva heijastin. Käytän sitä usein heijastamaan valoa takaisin silmiin. Jos heijastinta ei ole käytettävissä, etsin heijastavan pinnan ympäristöstä – sellainen voi olla esimerkiksi vedenpinta tai betoniseinä. Kaikista tärkeintä on kuitenkin toimiva välineistö: tehokas kamera, joka toimii sujuvasti käytössä, ja ihanan ylellinen teleobjektiivi.

© Catherine Lacey Dodd

Canon luo mahdollisuuksia omien tarinoiden kertomiseen. Onko sinulla vinkkejä kuvaajille, jotka haluat kertoa tarinoita kuvillaan?

Tärkeintä on yhteistyö. Vaikka muotokuvien tarkoitus on kuvata henkilö mahdollisimman realistisesti, kuvaajan on ennen kaikkea keskityttävä henkilön persoonallisuuden ja sisimmän olemuksen vangitsemiseen. Näin tarinankerronnasta tulee osa kuvaa, ja valokuva nousee taiteen tasolle.

Valokuvausta kannattaa lähestyä historioitsijan perspektiivistä: Mitkä kuvan yksityiskohdat tai yhteiskunnalliset näkökulmat tulevat olemaan tärkeitä tulevaisuudessa?

Mitä sinä aiot tehdä seuraavaksi?

Minulla on levoton taiteilijan mieli. Pääni on aina täynnä ajatuksia siitä, mitä haluan kokeilla seuraavaksi!

Olen kiinnostunut työskentelemään kaupallisempien toimeksiantojen parissa, joiden kautta pääsen verestämään muistoja matkustamisen ja kuvaamisen yhteispelistä. Haluan kehittää taitojeni niin still- kuin videokuvaajana.

Yhteistyöprojekteja en ole urallani vielä tehnyt. Minulle oppiminen on hyvin henkilökohtainen asia, ja lähestyn taiteen tekemistä itseäni havainnoiden. Yhteistyöprojekti siis haastaisi minut kehittämään ja toteuttamaan taiteellisia näkemyksiä yhdessä toisten kanssa.

Erityislapsen äitinä, ympäristönsuojelijana ja humanitaarisen toiminnan tukijana haluan toimia omien arvojeni mukaisesti. Minulle on tärkeää, että voin valokuvaajana työskennellä minulle tärkeiden asioiden eteen. Haluan yhdistää ihmisten auttamisen ja valokuvaamisen tavalla, joka herättää sekä ajatuksia että tunteita.

© Catherine Lacey Dodd

Ja lopuksi: millaista laitteistoa käytät?

Canon on luottovalintani. Vakiolaitteistooni kuuluu useampi kiinteäpolttovälinen objektiivi sekä upeita mahdollisuuksia antava teleobjektiivi. Viimeisellä Euroopan matkallani käytin ainoastaan Canonin EF 85mm f/1.2L II USM- ja EF 35mm f/1.4L II USM -objektiiveja. Ne sopivat lähes kaikkiin tilanteisiin, vaikka täytyy myöntää, että kaipasin välillä kotiin jäänyttä teleobjektiivia.

Kamerat:

Canon EOS 5D Mark III

Canon EOS 5D Mark II

Canon EOS 40D

Objektiivit:

Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM

Canon EF 100mm f/2.8L Macro IS USM

Canon EF 85mm f/1.2L II USM

Canon EF 50mm f/1.2L USM

Canon EF 35mm f/1.4L II USM

Canon Speedlite -salamalaitteet



Haastattelu: Martin Fleming