Luonnon salaisuudet kuvina: villiinnytysprojektin tarina

Tuuliset jyrkänteet, järvenrantojen suot ja rauhalliset metsät – luonnonmaisemat kiinnostavat luonto- ja maisemakuvaajia, jotka jaksavat ikuistaa vaiheittaista muutosta ja kasvua kärsivällisesti vuodenaikojen läpi. Joskus valokuvilla voi kuitenkin tallentaa ja tuoda esiin myös syvällisempää muutosta ajan mittaan, kuten hylätyn louhoksen ennallistamisen, kun se palautuu luonnontilaan.

Natured Secretsin valokuvaaja Gayle on innostunut luonnon monimuotoisuudesta ja viheralueiden villiinnytyksestä. Hän on dokumentoinut lähellä kotiaan Isossa-Britanniassa hitaasti edennyttä villiinnytysprojektia, ja toivoo, että hänen työnsä inspiroi muita palauttamaan pienen osan puutarhastaan luonnolle.

Tarina sai alkunsa 20 vuotta sitten, kun Gayle istutti metsikön lähelle kotiaan Penniinien vuoristossa Luoteis-Englannissa ja muutti hylätyn louhoksen ja entisen minkkitarhan kukoistavaksi luonnonkeitaaksi.

Nyt kun eläimet ja kasvit ovat palanneet maisemaan, paikka vastaa Gaylen tavoitetta – ”toivon matkaa” – poistaa rajat hänen puutarhansa ja luonnontilaan palautetun alueen väliltä, jotta tuloksena aitoa villiä luontoa.

”Kun saavuimme tänne, halusin antaa tälle avoimelle alueelle ”paikan tunnun”, jotta voisin yhdistää paikkaan liittyvän suhteeni tähän ympäristöön”, sanoo Gayle, jolla on myös suojelutieteen ja ekologian maisterintutkinto Lancaster Universitystä. ”Teollinen toiminta oli muuttanut alkuperäistä maisemaa ja jättänyt jälkeensä joutomaata. Louhinnan päätyttyä alue on kuitenkin alkanut palata luonnontilaan. Se syntyy uudelleen.

”Aloitimme jäljittelemällä tätä muutosta ja juurruttamalla maisemaan jonkinlaisen puutarhan niin, että näiden kahden välillä ei ollut näkyvää rajaa. En koskaan ajatellut, että meillä olisi ollut varsinaista puutarhaa. Halusimme vain kesyttää luontoa.”

Kun maa alkoi hiljalleen toipua, Gaylesta prosessi sopi täydellisesti pitkän aikavälin valokuvausprojektiksi. ”Opiskelin pari vuotta Chelsea School of Botanical Artissa ja mietin aina, että alue ansaitsi tulla dokumentoiduksi”, hän sanoo. ”Sen voisi tehdä päiväkirjoilla ja mikrosivustolla, mutta näin siinä eron tieteen ja luovuuden välillä. Siksi halusin, että valokuvani voisivat olla hiukan erilaisia."

”Hylätyssä louhoksessa näkyvät teollisen menneisyyden arvet, mutta luonto ottaa alueella vähitellen vallan. Koska vastaamme alueesta, johon liittyy uskomaton yhdistelmä historiaa, teollisuutta, geologiaa, eläimiä ja kasveja, haluan tallentaa maan tarinan, kehityksen ja luonnon monimuotoisuuden kasvun käyttämällä valokuvia.”

Alueella on nyt paljon luonnonvaraisia eläimiä, kuten rusakoita, kimalaisia, kiuruja, kuoveja, töyhtöhyyppiä, okatytönkorentoja, haukkoja ja metsäkauriita, joten on helppo nähdä, miksi siitä on tullut valokuvaajan paratiisi. Kosteikoiden, ruohikoiden ja metsiköiden sekä kukkivan niityn värikäs yhdistelmä on houkutellut paljon erilaisia eläimiä.

”Viimeisten 20 vuoden aikana olemme auttaneet elvyttämään maata ja tuoneet esiin lähteitä, jotka tukevat laajoja kosteikkolaaksoja ja yhdistävät kivetyt altaat uusiin lampiin”, Gayle sanoo.

”Olemme istuttaneet alkuperäiseen lajistoon kuuluvia lehtimetsiä ja seuranneet, miten ne kasvavat ja peittyvät hitaasti samettiseen sammaleeseen, joka tuo rehevän ja vihreän tunnelman vuoden ympäri tukemaan monimuotoista elämää. Oksissa ja rungoissa on paksulti sammalta, joka näyttää lähikuvassa ja suurennettuna koostuvan pikkuruisista kadonneista maailmoista."

Jos haluat dokumentoida oman projektisi, vaikkapa puutarhan nurkkauksessa, jonka olet palauttanut luonnontilaan, varmista, että sinulla on oikeanlainen kamera ja objektiivi. Gayle käyttää Canon EOS 6D Mark II -kameraansa ja yhtä makro-objektiiveistaan näiden pienten maailmojen ikuistamiseen. ”Kameran avulla voimme olla yhtä tietyn eliön kanssa, olipa kyseessä lähikuva kukasta, hyönteisestä tai saniaisen itiöistä”, hän sanoo. ”Siinä alan nähdä asioita, joita en ole huomannut koskaan aiemmin, ja sen myötä olen ymmärtänyt paremmin sen, miten voin saada paremman yhteyden luontoon kameran kautta.”

Tämä yhteys vahvistui, kun tornipöllöperhe ilmestyi kunnostettuun navettaan, jonka Gayle ja kylmämuurauksen ammattilaiset korjasivat käyttämällä entisestä louhoksesta löytyneitä kiviä. Se on nyt lintujen uusi koti.

”Se, että olen oppinut ”näkemään” kameralla ja odottamaan kärsivällisesti tornipöllöjen ilmestymistä, auttaa minua havainnoimaan paremmin”, Gayle sanoo. ”Huomaan ruohikon liikkeet, valon muutoksen, yöperhoset, linnut ja kukat, joita ne koskettavat. Minusta tulee hetkeksi saalis, kun objektiivi löytää kynnet linnun kierrellessä yläpuolellani, ja sitten tarina muuttuu, kun siirryn. Minusta tulee metsästäjä.”

Gayle käyttää toista täyden kennokoon peilikameraa pidempien EF-objektiivien kanssa. Koska hänellä on yksi kameran runko makro-objektiiveille ja toinen teleobjektiiveille, hänen ei tarvitse hukata hetkeäkään objektiivien vaihtamiseen. Näiden välineiden avulla hän voi ikuistaa dramaattisen taivaan ja lentävät linnut, kuten pöllöt, ja erityisesti kuvanvakain on tärkeä, sillä hän ei käytä jalustaa.

”Tarvitsen upean EF 600mm f/4L IS III USM -objektiivin ulottuvuutta, jotta pääsen lähelle pöllöjä”, hän sanoo. ”Olen kaukana alueella eikä täällä ole suojaa, joten en voi vain istua ja kuvitella, että näen kauriin tai linnun läheltä. Jopa punarinnan kuvaaminen on vaikeaa, koska puut ovat niin suuria. Tiedän saavani parhaat kuvat 600 mm:n objektiivilla, koska se on tarkka kiinteä objektiivi, mutta Canon EF 100-400mm f/4.5-5.6L IS II USM -objektiivilla taas voin zoomata lähemmäs ja kauemmas, jotta saan linnun kuvattua, jos se liikkuu tai tulee kohti minua. Pystyn käsittelemään etäisyyttä.”

Gayle on dokumentoinut villiinnytysprojektia myös tekemällä kyselyjä, prässäämällä kukkia, säilömällä kasveja alkoholiin, luonnostelemalla ja maalaamalla vesiväreillä. Loppujen lopuksi hän kuitenkin nauttii pienistä hetkistä keskellä kasveja ja eläimiä, jotka ovat siirtyneet tähän paikkaan, ja hän on innoissaan luonnossa toimimisen vaikutuksista mielenterveyteen. ”Kun katson kameran läpi varhain aamulla, voin hengittää rauhaa ja tyyneyttä”, hän sanoo. ”Voin ikuistaa mielentilan jakamalla kuvat sosiaalisessa mediassa ja auttaa muita kokemaan sen, miltä tuntuu nähdä meitä ympäröivä kauneus.”

Hän kannustaa kaikkia samankaltaista projektia harkitsevia aloittamaan muutamalla puulla tai pensaalla, jotka houkuttelevat lintuja ja hyönteisiä. ”Istuta puita, jos vain voit”, hän neuvoo. ”Tilaa ei tarvita paljoa, ja kuuden tai seitsemän vuoden päästä sinulla on metsä, jossa voit kävellä ja kokea tilan.”

Teksti: Lorna Dockerill