Katuvalokuvauskollektiivi ry syntyi kuuden valokuvaajan yhteisestä tarpeesta. Yhdistys halusi luoda tilan, jossa uudet katuvalokuvaajat saavat tukea yhteisöltä ja jossa lajin harrastajat löytävät toisensa, koska katuvalokuvaus on helposti eristäytynyttä puuhaa.

“Yksi parhaita asioita, mitä katuvalokuvaus on minulle tuonut kuvauksen lisäksi, ovat uudet ihmiset ja ystävät”, kertoo yhdistyksen perustajajäsen Pekka Välitalo.

Yhdistys perustettiin joulukuussa 2025, ja siihen voi liittyä kuka tahansa. Tärkeä periaate on, että kollektiivi ei määrittele, mikä on tai ei ole katuvalokuvausta. Toimintakulttuuri halutaan pitää avoimena ja turvallisena kaikille.

Pysähdys-näyttely on yhdistyksen ensimmäinen kokonaisuus. Kuuden perustajajäsenen teokset esittelevät havaintoja Helsingin päärautatieasemalta ja sen lähiympäristöstä – paikalta, joka on suomalaisille tuttu, mutta harvoin pysähdyttävä.

Rautatieasema on monelle vain läpikulkupaikka. Sinne ei juurikaan jäädä. Katuvalokuvaajalle se on kuitenkin aivan jotain muuta.

“Kun pysähtyy tiettyihin paikkoihin ja oikeasti tutkailee, mitä ympärillä tapahtuu, täältä löytyy melkein joka kerta jotain uutta”, Välitalo kuvailee.

Toinen perustajajäsen, Simo Tolvanen, näkee asian samoin. Hän vietti rautatieasemalla useita tunteja kuvaten tätä näyttelyä varten – ja se kannatti:
“Löysin uusia tiloja ja kulmia, joita en ollut ennen nähnyt. Nähtyäni näyttelymme teokset tajusin, että kaikki kuusi kuvaajaa näkivät tämän saman paikan täysin eri tavalla. Se on hienoa.”

Asemalla on myös historiaa, arkkitehtuuria ja jatkuvaa inhimillistä draamaa – jäähyväiset, kohtaamiset, siluetit, valonsäteet. Rautatieasema tuntuu olevan jatkuvasti liikkeessä, onhan se yksi maamme vilkkaimpia rakennuksia, ja katuvalokuvaajien keskuudessakin yksi kuvatuimpia paikkoja.

Katuvalokuva syntyy hetkessä. Silti – tai juuri siksi – se hyötyy fyysisestä tulostuksesta ehkä enemmän kuin moni muu valokuvaustyyli.

“Kun jonkun oman kuvan näkee fyysisenä, se herää eloon ihan eri tavalla, ja sen ääreen on helpompi pysähtyä pidemmäksi aikaa. Ruudulta katsottaessa, some-maailmassa, on niin paljon massakulutusta ja nopeasti vilkaistavaa sisältöä, että kuvaan ei oikeasti pysähdytä”, Välitalo sanoo.

Näyttelyn valokuvaajilla on yhteensä yli 100 000 seuraajaa Instagramissa – moni katsoja on siis voinut nähdä näyttelyn teokset jo sosiaalisessa mediassa. Silti fyysisenä koettu ero on merkittävä.

“Kun samat kuvat on tulostettu laadukkaasti hyvälle paperille, ne ovat teräviä ja näyttävät hienolta hyvässä valossa, niin onhan se siistiä”, Tolvanen kuvaa.

Näyttelyn kuvista useat ovat tummanpuhuvia, minkä vuoksi niissä on paljon tummia sävyjä ja yksityiskohtia. Paperin valintaan käytettiinkin aikaa: kollektiivi vieraili Canonin showroomilla kokeilemassa eri vaihtoehtoja.

“Yhteen ääneen totesimme, että mattapinta on tähän tilaan ehdottomasti oikea valinta. Rautatieasemalla on niin monta valonlähdettä eri suunnista, että kiiltävä paperi haittaisi katsomista. Mattapinnalla mustan eri sävyt myös avautuvat pehmeämmin”, Tolvanen selittää.

Välitalo lisää, että laadukas mattapaperi tuo itsessään kuviin tekstuuria ja pehmeyttä. Onnistuneessa printissä tämä kaikki toteutuu piilevästi:

“Katsoja katsoo kuvaa, eikä välitä itse printistä. Kun katsojan reaktio on wau, että se on niin hieno, eikä mikään yksityiskohta häiritse katselukokemusta, se on onnistunut”, Tolvanen toteaa.

Katuvalokuvauskollektiivi lähestyi Canonia kumppanikseen yhteistyölle. Päätös ei ollut vaikea.
“Tiesimme, minkälaisten tekijöiden kanssa Canon on aiemmin tehnyt yhteistyötä valokuvanäyttelyiden yhteydessä. Haimme tulostuksen korkeaa laatua ja tiesimme, että Canon pystyy vastaamaan siihen”, Välitalo kertoo.

Yhteistyö sujui saumattomasti. Showroom-vierailun jälkeen laatu ei jättänyt epäilykselle sijaa: “Totesimme, että olisi hankala pistää paremmaksi.” Myöskään näyttelyvierailta ei ole tullut yhtään negatiivista kommenttia tulostuslaadusta, vaikka katsojien joukossa on ollut myös ammattilaisia, jotka arvioivat työtä kriittisesti.

Kuvat tulostettiin Canon imagePROGRAF PRO-4600 -suurkuvatulostimella A2-kokoon. Tummasävyinen kuvasto antoi tulostimelle haastavan lähtökohdan: laajat tummat pinnat paljastavat nopeasti, mihin nykyaikainen valokuvatulostin pystyy.

“Miten mustan eri sävyt pomppaavat esiin. Se vaatii tulostimelta paljon, ja tässä on onnistuttu tosi hyvin”, Välitalo toteaa.

Näyttely oli esillä Rautatieasemalla 22.3.2026 asti – paikan päällä, siellä missä arki virtaa ohi. Se toimi kutsuna pysähtyä: katsoa tuttua paikkaa uusin silmin, antaa kuvan hetken viipyä. Kollektiivi toivookin voineensa tarjota syyn pysähtyä vilkkaassa ympäristössä, imeä itseensä paikan energiaa ja reflektoida sitä, kokea taidetta ja tehdä siitä oman tulkintansa.

Muut Katuvalokuvauskollektiivin perustajajäsenet ja näyttelyn valokuvaajat ovat Tuomas Valtanen, Sonja Venäläinen, Tommi Viitala ja Tan Vuong.

Katuvalokuvauskollektiivin toimintaan ja upeisiin valokuviin voit tutustua Instagramissa @spcfinland sekä kollektiivin verkkosivuilla.