Valoa pimeydessä
EOS R6 – Valontuoja

Harri Tarvainen
Harri Tarvainen

Tiesitkö, että sana valokuva – photograph – tulee Kreikan kielestä ja tarkoittaa valolla piirtämistä ja kirjoittamista. Sanan alkuperä kuulostaa juuri niin runolliselta kuin kuvaaminen itsessään on, mutta pimeimpänä vuodenaikana täällä pohjoisessa se ei paljoa lohduta. Piirtämisen väline on vähissä seuraavat kuukaudet.

Harri Tarvainen on ulkoilma- ja toimintakuvaukseen erikoistunut ammattivalokuvaaja, joka kuvaa ja retkeilee yhdessä Instagramista tutun kiharakarvaisen noutajan Kaffen kanssa. Kaffen seikkailuja voit seurata @kaffegram-tilillä. Muista lukea myös Kaffen ja Harrin vinkit lemmikkikuvaukseen täältä: https://www.canon.fi/kaffe/

Onneksi täällä on sentään lunta. Vähäinen valon määrä heijastuu maasta ja puista, siitä huolimatta napapiirin pohjoispuolella päivän valoisinkin hetki on joulukuussa hämärä. On siis pilvistä, pimeää ja kylmää, eli täydelliset olosuhteet kokeilla uuden peilittömän täyden kennon EOS R6 -kameran ominaisuuksia.

Olen kuvannut nyt jo muutaman kuukauden EOS R5 -kameralla ja peilitön teknologia on tullut tutuksi myös EOS RP:n ja M6 Mark II:n myötä. Vaikka sormieni lihasmuisti ohjaa vieläkin tutuille 5D:n näppäinten paikoille ja kyseisellä rungolla on erityinen paikka sydämessäni, en silti vaihtaisi enää takaisin vanhaan. Uusimpien mallien teknologiset edistysaskeleet eivät vain mahdollista valokuvaamista nopeammin, tarkemmin tai korkeammalla resoluutiolla. Ne muuttavat tapaa, jolla kuvaan.

EOS R6 yhdessä rungolle suunnitellun erittäin valovoimaisen RF 35mm f1.8 -objektiivin kanssa mahdollistavat vauhdikkaiden kohteiden kuvaamisen heikossakin valossa.

Automaattitarkennusta ja syväoppimista

Nostan kennon herkkyyden ISO 4000:nteen ja valitsen automaattitarkennuksen ohjelmaksi jatkuvan tarkennuksen kasvojentunnistuksella. Lumisessa maisemassa kamera tekee usein kuvasta liian tumman, huijaan sitä ylivalottamalla kuvaa aukon verran. Annan lähtömerkin ja Kaffe sekä lumisurffaaja (lumilautailua pehmeässä lumessa ilman siteitä) lähtevät viilettämään alas rinnettä. Juoksen rinnalla niin kauan kuin pysyn vauhdissa mukana, juostessani suuntaan kameran parivaljakon suuntaan, painan laukaisimen pohjaan ja toivon parasta. Automaattitarkennus etsii kasvot kovassakin vauhdissa ja tarkentaa suurimman osan kuvista juuri oikein, vaikka kasvot eivät olisikaan keskellä kuva-alaa. Tällaista kuvaamista en olisi koskaan tehnyt vanhalla teknologialla, jolla pelasin hämärässä valossa varman päälle yhden keskelle asemoidun tarkennuspisteen kanssa. Usein parhaat valokuvat syntyvät ohikiitävän nopeissa tilanteissa ja kun kuvattava ei tiedä olevansa kuvauksen kohteena. Automaattisen kasvojentunnistuksen ansiosta voin suunnata kameran kohteeseen – ampua lonkalta, kuten sanotaan – ja kuvata oikein tarkennettuja kuvia.

Lumileikkejä on saapunut seuraamaan myös kaksi uteliasta kuukkelia. Rohkeat linnut pyrähtelevät aina vain lähemmäs meitä ihmettelemään. Murran Kaffen herkuista pieniä murusia ja ojennan käden kohti lintua. Hetkeä myöhemmin kuukkeli istuu kädelläni ja nokkii herkkuja suuhunsa. Lintu on yllättävän painava, pienet terävät kynnet pitävät tiukasti sormistani kiinni. Nostan kameran kasvoilleni ja etsimestä näen kuinka automaattitarkennus piirtää pienen neliön salamannopeasti linnun silmän ympärille. Kun kuukkeli noukkii herkun kädeltä ja silmä katoaa näkyvistä, kohteen pään ympärille syntyy isompi neliö, joka seuraa pään liikettä. Kun pää taas nousee, ilmaantuu myös pieni neliö eläimen silmän ympärille. EOS R6:n automaattitarkennus tunnistaa ihmisen kasvojen lisäksi myös eläimiä – eikä vain kissoja ja koiria. Tehokas DIGIC X -prosessori vertaa kameran näkemää maailmaa miljooniin ”opetettuihin” kuviin. Tekniikka perustuu syväoppimiseen ja tekoälyyn, mutta minulle se näyttäytyy lähinnä taikatemppuna. Kuinka kamera voi tietää minkä alueen kuvasta haluan olevan terävä?

EOS R6:n elektroninen suljin kuvaa 20 kuvaa sekunnissa ilman ääntä, molemmat ominaisuudet sopivat mainiosti myös lintujen kuvaamiseen.

Hämärässä kuvaamista käsivaralta

Kahden tunnin mittainen valoisa hetki on ohi ja maisema alkaa taas hämärtyä. Sinisessä hetkessä kuvaan vielä hetken käsivaralta. EOS R6 ja monikäyttöinen RF 24-105mm f 4.0 -objektiivi sisältävät molemmat kuvanvakaajan, jotka keskustelevat keskenään. Yhdistelmä neutralisoi hengityksestäni ja käsieni tärinästä johtuvan liikkeen. Jos aikaisemmin pidin nyrkkisääntönä suljinajan pitämistä 1/25 sekuntia lyhyempänä käsivaralta kuvattaessa terävien kuvien saamiseksi, nyt olen kuvannut tarkkoja kuvia ilman jalustaa sekunnin valotusajalla, jopa pidemmilläkin.

Hämärä laskeutuu ja otsalampun valo alkaa erottumaan ympäristöstä. Keli on pilvinen, joten revontulista on turha haaveilla, mutta olosuhteet ovat silti maagiset. Läheisen hiihtokeskuksen valot heijastuvat alhaalla roikkuvista pilvistä ja koko ympäröivä pimeys on purppuran värinen. Lumisia puita katsoessa mielikuvitus alkaa laukkaamaan. Kaffe vetää valjaissa meitä eteenpäin kohti Pyhä-Luoston kansallispuiston rajaa. Suomen Lappi on kuvauksellinen kelillä kuin kelillä.

Mahdollisuus nostaa kennon herkkyys korkeaksi (ISO 102400) ja rungon sekä RF-objektiivien kuvanvakain mahdollistavat yhdessä kuvaamisen hämärässäkin käsivaralta.

Pikseleitään isompi kamera

Olen tottunut EOS R5:n valtaviin 45:n megapikselin CMOS-kennon tuottamiin tiedostoihin. R6:n teknisissä ominaisuuksissa mainittu 20,1:n megapikselin kenno tuntuu siihen verrattuna melko vaatimattomalta. Kennon fyysinen koko on kuitenkin sama molemmissa rungoissa. EOS R6:n pikselit ovat isompia kuin R5:n pikselit ja vaikka pikseleiden kokonaismäärä on yli puolet pienempi, kuvatiedostojen koot rungoilla ovat itseasiassa yllättävän lähellä toisiaan. Hinnaltaan edullisemman EOS R6:n suuret pikselit mahdollistavat jopa Canonin lippulaivamalleja paremman suorituskyvyn heikossa valaistuksessa. Myös kohinan määrä on pieni ja kuvanlaatu korkeilla herkkyyksillä vaikuttava samasta syystä.

Saavumme taukopaikalle ja löydämme huomaavaisen retkeilijän jättämät polttopuut ja valmiiksi vuollut sytykkeet laavun suojista nuotiopaikan vierestä. Tuohi syttyy rätisten ja hetken päästä liekit tarttuvat myös isompiin halkoihin. Kaffe hakeutuu nuotion lämpöön ja asettuu levolle viltin päälle. Kirkkaaseen tuleen tuijottaminen saa ympäröivän pimeyden tuntumaan vielä syvemmältä. Olosuhteet huijaavat silmää, mutta laavun katolle aseteltu kamera löytää hämärästä valoja muualtakin kuin nuotiosta. EOS R6:n laaja dynaaminen alue mahdollistaa kirkkaan nuotion ja taustalla näkyvien himmeämpien valojen tallentamisen yhdellä valotuksella. Pimeässä kuvaamisessa pitkällä valotusajalla on jotain samanlaista taikaa kuin filmiaikana pimiössä, odotellessani kuvan ilmestymistä kehitteessä kelluvalle paperille.

Illan päätteeksi teemme vielä sytykkeet valmiiksi seuraavalle tulijalle, sitten lähdemme vaeltamaan takaisin kohti majapaikkaamme. Pakkaan kameran hyvin reppuun, ettei lämmin ja kostea sisäilma pääse tiivistymään kylmän kameran pinnalle. Aamulla lämpötilaero on jo tasoittunut ja voin turvallisesti ottaa kameran esiin. Otsalampun valo välkkyy lumisissa puissa ja mietin valokuva-sanan alkuperää ja valolla kirjoittamista. Kamera saa pysyä repussa ja tyydyn tallentamaan illan viimeiset pimeät metsämaisemat vain muistikuviini.

Kennon laaja dynamiikka tallentaa ihmissilmälle näkymättömiä yksityiskohtia kuvan tummista alueista.