Kapkaupunki taistelee rasismia vastaan rap-musiikilla ja runoudella
Teksti: Joe Penney
Merten ympäröimä Kapkaupunki tunnetaan Pöytävuoresta ja kauniista maisemista, mutta kaupungin luonnonkauneuden alla muhii synkkä menneisyys täynnä orjuutta ja rotusortoa.
Nuoren sukupolven taiteilijat, muusikot, runoilijat ja elokuvantekijät ovat nousseet taistelemaan tätä historiallista painolastia vastaan. Etelä-Afrikassa on 11 virallista kieltä, joten siellä on tärkeää paitsi se, mitä sanotaan, myös se, miten se sanotaan.
Quintin Goliath eli Jitsvinger ("The Dope One") on Kapkaupungissa asuva rap-taiteilija, jonka etninen tausta on sekoitus eri kansanryhmiä. Hän esiintyy afrikaansin kielellä, jota puhuu seitsemän miljoonaa eteläafrikkalaista. Afrikaans on kehittynyt alun perin hollannista, jonka lisäksi siinä on vaikutteita malaijista, portugalista, englannista, xhosasta, kiinasta ja khoista.
Goliath, jonka kappaleet käsittelevät muun muassa politiikkaa, identiteettiä ja rakkautta, sanoo, että afrikaans on kasvattanut suosiotaan viime aikoina erityisesti nuorten eteläafrikkalaisten keskuudessa.
"Viidentoista vuoden aikana afrikaansista on tullut entistä nuorekkaampi ja rennompi kieli", hän kertoo ja lisää, että esimerkiksi Kimberleyn kaupunginosassa voidaan käyttää yhdessä lauseessa jopa kuutta eri kieltä.
"Käyttämäni kansankieli voi siis tavoittaa erittäin laajan yhteisön, ja juuri siinä on afrikaansin tulevaisuus: suvaitsevana kielenä, johon hyväksytään vapaasti erilaisia ilmaisuja."
Vaikka afrikaansin tulevaisuus näyttääkin lupaavalta, sen historia on kiistanalainen. Afrikaans syntyi Kapkaupungin orjien keskuudessa, kun Länsi-Afrikasta, khoi- ja san-heimoista sekä Indonesiasta kotoisin olleet orjat ottivat vaikutteita siirtomaaherrojen ja orjanomistajien puhumasta hollannista.
South Africa Race Relations -instituutin mukaan nykyään afrikaansia äidinkielenään puhuvista eteläafrikkalaisista vain noin 40 prosenttia on valkoihoisia.
"Monet tummaihoisista pitävät edelleen "valkoista" afrikaansia kauniina ja puhtaana kielenä ja omaa murrettaan alempiarvoisena ja huonompana versiona siitä. Tässä näkyy edelleen orjuuden, kolonialismin ja apartheidin jälkeensä jättämä itseinhon painolasti, josta on vaikea päästä täysin eroon", Goliath sanoo.
"Laajemmassa afrikaansinkielisessä yhteisössä on vielä paljon työtä tehtävänä", hän toteaa lopuksi.
Myös kapkaupunkilainen runoilija Jethro Louw esiintyy afrikaansiksi. Louw on Mosambikista tuotujen ja khoisan-orjien suora jälkeläinen, ja käyttää runoudessaan paljon alkuperäiskansojen tarinoita ja myyttejä. Hän soittaa perinteistä eteläafrikkalaista jousisoitinta, jota alueella on käytetty perinteisesti runoudessa, musiikissa ja viestinnässä.
"Tavoitteeni on tehdä alkuperäiskansojen kulttuureita ja niiden symboleita tunnetuksi yhteiskunnassa", hän kertoo.
Englanti on zulun, xhosan ja afrikaansin jälkeen neljänneksi puhutuin kieli Etelä-Afrikassa, mutta julkisessa elämässä se on selkeästi niitä vaikutusvaltaisempi.
Bheki Pilot Biller on 24-vuotias elokuvantekijä Limpoposta. Hän puhuu sekä zulua että englantia, mutta käyttää yhteiskunnallisia asioita käsittelevissä töissään vain englantia.
Pilotin mukaan rotuerottelu on edelleen voimissaan Kapkaupungissa, ja hän on itse kokenut syrjintää työelämässä, koska ei puhu afrikaansia.
"En voi ymmärtää nykyistä käytäntöä, jossa työpaikan saaminen edellyttää tiettyä ihonväriä. Joissakin työpaikkailmoituksissa sanotaan, että hakijan on osattava puhua ja kirjoittaa sujuvaa afrikaansia. Minkälainen työpaikka sellainen muka on?"
Suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon kaipuu nostavat yhä enemmän päätään kaikissa Kapkaupungin yhteisöissä: äskettäin suosittu valkoihoinen muusikko Jeremy De Tolly, joka on kotoisin Kapkaupungista ja puhuu äidinkielenään englantia, totesi konsertissaan, että maan valkoihoisen yhteisön pitäisi jakaa vaurautensa muiden kansanryhmien kanssa.
