Lorenz-Holder-Snowboarder-Mountain

Kuvajournalisti Jeroen Swolfs

Jeroen Swolfsin muotokuva

195 maata seitsemässä vuodessa.

Useimmille meistä ajatus seitsemän vuoden matkustamisesta ja valokuvaamisesta ympäri maailman tuntuu toiveunelta. Kuvajournalisti Jeroen Swolfsille se on todellisuutta. Vuonna 2009 Jeroen lähti matkalle tavoitteenaan käydä maailman jokaisessa maassa ja dokumentoida elämää kunkin maan kaduilla. Seitsemän vuoden aikana hän kävi kaikkiaan 195 maassa, ja nyt hän esittelee kokemuksiaan Streets of the World -kirjassaan. Jeroenin näyttely avataan Amsterdamissa tällä viikolla.

Keskustelimme Jeroenin kanssa hänen matkastaan, kokemuksistaan eri puolilla maailmaa ja uudesta näyttelystään vanhassa "kuolemantehtaassa".

Streets of the World ei ole mikä tahansa projekti, sillä sen taustalla on seitsemänvuotinen taival. Mikä motivoi sinua tämän matkan aikana?

Kyseessä on todella pitkäkestoinen projekti. Tuntuu oudolta olla tässä pisteessä. Streets tuntui päättymättömältä projektilta, koska sen mittakaava oli niin valtava. Matka kuitenkin eteni maa kerrallaan ja loppu alkoi häämöttää.

Päämäärän saavuttaminen piti minut motivoituneena.

Harkitsitko koskaan luovuttamista, ja oliko matka missään vaiheessa lähellä keskeytyä?

Luovuttaminen ei ollut vaihtoehto. Olinhan toteuttamassa unelmaani! Toki mietin usein, mihin ihmeeseen olin itseni ajanut. Tuhannet kaduilla kohtaamani ihmiset kuitenkin inspiroivat minua. Ajattelin, etteivät he koskaan saisi samanlaisia mahdollisuuksia kuin minä. Pidin projektin toteuttamista tavallaan velvollisuutenani. Minun oli kerrottava kohtaamieni ihmisten tarina ja välitettävä heidän sanomansa mahdollisimman laajalle yleisölle.

Projekti oli erittäin kunnianhimoinen. Uskoitko todella, että pääsisit jokaiseen maailman maahan?

Matkustin paljon jo ennen tätä projektia ja tiesin, että useimpiin maihin pääsisi ilman merkittäviä ponnisteluja. Journalisteja on kaikkialla maailmassa ja erityisesti sota-alueilla. Ymmärsin, että suunnitelmani olisi mahdollinen mutta vaatisi järjestelyitä.

Minulla on kuitenkin kolme maata edelleen käymättä. Jemeniin on vaikea päästä. Tietääkseni vain Lääkärit ilman rajoja toimii siellä tällä hetkellä, ja eräs ystäväni on mukana heidän projektissaan. Hän kehotti minua viivyttämään tuloani.

Ystäväni menehtyi puoli vuotta sitten Libyassa, joten katsoin parhaaksi jättää Libyan väliin. En ole käynyt myöskään Päiväntasaajan Guineassa. Olen pyrkinyt sinne useita kertoja ja jopa viestitellyt yhdelle maan prinsseistä – huonolla menestyksellä. He eivät luota minuun, kummallista. Aion kuitenkin vielä päästä näihin puuttuviin maihinkin!

Sudan_Khartoum

© Jeroen Swolfs

Sanoit, että haluat tuoda esiin ihmisiä yhdistäviä asioita erojen sijaan. Saiko projekti alkunsa tästä näkemyksestä, vai täydentyikö ajatus matkan varrella?

Mietin Streets-projektin alkuvaiheessa, että olisi kiinnostavaa kuvata samanlaisia kuvia kaikkien pääkaupunkien kaduilla. Ajattelin, että tällainen kuvasto kertoisi kiinnostavalla tavalla elämästä eri puolilta maailmaa. Hyvin nopeasti havahduin siihen, että eri puolilla maailmaa ihmisten elämä keskittyy hyvin samanlaisiin asioihin. Kaikkialla maailmassa vietetään aikaa ystävien kanssa, tehdään töitä, rakastetaan ja kerrotaan vitsejä. Eläimiä ja lapsia on myös joka kolkassa. Keskityin aluksi näihin teemoihin. Pyrin valitsemaan positiivisia teemoja, sillä negatiiviset viestit saavat muutenkin liikaa huomiota.

Mikä on ollut haastavinta projektissa?

On kuluttavaa matkustaa yksin seitsemän vuotta. Tavallaan siihen myös tottuu.

Onko jokin tietty tarina jäänyt erityisesti mieleesi?

Olen kohdannut mahtavia rakkaustarinoita, joiden väliltä on vaikea valita. Lisäksi seitsemän vuoden aikana olen kokenut monia hulluja, vaikuttavia, jännittäviä ja pelottaviakin asioita. Näissä elämyksissä ja kokemuksissa oli ainesta kokonaiseksi kirjaksi.

Kuva kertoo yhdestä hetkestä ja yhdestä kokemuksesta, mutta rakentavan journalismin kautta syntyy laajempi tarina. Kuinka yhdistät nämä kaksi metodia?

Kuva on vain yksi hetki, mutta merkittävämpää on päätös siitä, millaisen kuvan haluaa jakaa, ja kuvakulma, josta haluaa näyttää maailman. Jokaisen tarinan voi kertoa eri näkökulmista. Väkivalta, veri ja seksi myyvät parhaiten, ja nämä aiheet ovat usein pikaväylä menestykseen. Näin kuitenkin toinen puoli tarinasta jää pimentoon. Rakentava journalismi pyrkii kertomaan koko tarinan aina konfliktin taustoita sen mahdollisiin ratkaisuihin. On myös tärkeää sijoittaa tapahtumat laajempaan kontekstiin.

Jokaisessa maassa on varmasti runsaasti tarinoita, jotka odottavat kertomista. Kirjassasi on kuitenkin vain yksi kuva kutakin maata kohden. Miten valitsit nämä kuvat?

Streets of the World -projektin kuvat esittävät maailman eri maiden pääkaupunkien katuelämää, mutta itse paikat eivät ole projektin ydinasia. Kyse ei ole maista tai kaupungeista. Valitsin pääkaupungit siksi, että sitä kautta voisin lähestyä ihmisyyttä. Haluan tuoda esiin, mitä yhteistä meillä ihmisillä on keskenämme, millaista elämää elämme kaduilla ja mikä tekee meistä yhden rodun. Maat ja kaupungit ovat vain paikkoja, joihin ihmiselämä keskittyy. Streets-projekti ei keskity tapahtumapaikkoihin vaan itse toimintaan.

Näyttelyn puitteet ovat erityisen kiehtovat. Miksi halusit esittää kuviasi vanhassa asetehtaassa Hembrugissa?

Loimme näyttelyn rakennukseen, jota kutsuttiin aiemmin "kuolemaksi". Hollannin armeija on aiemmin kehittänyt siellä sinappikaasua, laatinut uusia määräyksiä ja jopa rakentanut aseita. Nykyään se on luova keskus, jossa toimii monenlaisia yksityisyrittäjiä.

Tuntui sopivalta esitellä siellä katuelämää eri puolilta maailmaa. Museon eri rakennuksista huokuu vahvasti teollinen tunnelma, joka sopii hyvin Streets-projektin valokuvien luonteeseen. Lisäksi reitti Amsterdamista näyttelypaikalle on hyvin miellyttävä. Katsoja voikin siis nauttia matkasta jo ennen tutustumista elämään maailman eri kolkissa.

Tuvalu_Funafuti

© Jeroen Swolfs

Mikä on ollut sinulle henkilökohtaisesti tärkein maa?

Ruandassa sain arvokkaan opetuksen. Kuvasin elämää Kigalin kaduilla, ja suurikokoiset ruandalaiset näyttivät minusta hieman uhkaavilta. Olin varuillani siksikin, että maassa oli tapahtunut 20 vuotta aiemmin kansanmurha. He kuitenkin tuntuivat pitävän hauskaa keskenään, ja aloin tuntea itseni ulkopuoliseksi. Pohdin, onko syy minussa. Huomasin, että oma kehonkieleni oli melko aggressiivinen. Päätin muuttaa omaa käytöstäni ja olemustani ja hymyillä kaikille ohikulkijoille. Tunnelma keveni välittömästi, ja ihmiset alkoivat hymyillä minulle. He myös alkoivat esittää kysymyksiä. Tuo iltapäivä oli mahtava. Tuosta edespäin olin positiivisempi ja avoimempi. Se teki projektista helpomman ja hauskemman.

Mikä oli sinulle vaikein kokemus?

Vierailu Somaliaan oli hyvin rankka. Sinne oli vaikea päästä, ja maassa oli hyvin turvatonta. Kaikkiin vierailemiini paikkoihin hyökättiin poistumiseni jälkeen, mukaan lukien hotelli ja kuvaamani ranta. Moni uusi tuttavuuteni sai surmansa näissä iskuissa.

Millaisia vinkkejä sinulla on visuaalisten tarinoiden kertomiseksi?

Valitse sinulle itsellesi erityisen läheinen aihe. Tarina ei synny vain kuvista vaan suurimmaksi osin niistä tekijöistä, joiden vuoksi aihe on sinun mielestäsi tärkeä. Pohdi tätä näkökulmaa ja toteuta kuvat ainutlaatuisella tavalla, niin saat mahtavia tuloksia.

Myanmar_Naypyidaw

© Jeroen Swolfs

Streets of the World oli äärimmäisen kunnianhimoinen projekti. Voiko tätä saavutusta enää ylittää? Mitä aiot tehdä seuraavaksi?

Sain idean kävellä Kanadan poikki ja kuvata kohtaamiani asioita ja ilmiöitä, mutta ehkä en toteuta tätä suunnitelmaa aivan heti. Ensiksi minun on esitettävä Streets of the World -valokuvat mahdollisimman laajalle yleisölle.

Millaista laitteistoa käytät?

Olen aina kuvannut 5D-kameralla ja 16–35 mm:n objektiivilla. En pidä mukana muuta laitteistoa. Näin minua pidetään innokkaana amatöörikuvaajana mutta ei tavallisena turistina. Tällä laitteistolla minulta ei myöskään useimmissa maissa vaadittu lehdistöviisumia. Kamera ja objektiivi ovat kuitenkin huippuluokkaa, joten sain upeita kuvia. Matkalla viettämieni seitsemän vuoden aikana päivitin myös 5D Mark I -kamerani Mark IV -malliin. Canon-kamerat kehittyvät jatkuvasti paremmiksi.

Streets of the World -kirja on nyt saatavilla. Näyttely on avoinna 16.6.–30.9.

Vastauksia on muokattu selkeyden ja rytmin takia.


Jeroenin kuvausvarusteet

Kamerat:

Canon EOS 5D Mark IV

Objektiivit:

EF 16-35mm f/2.8L III USM



Haastattelu: Martin Fleming