DJ laser show

EDM- ja festarikuvaaja Drew Ressler

Drew Resslerin muotokuva

© Caesar Sebastian

Tarinoita tanssilattialta

Useimmat meistä saavat olla tyytyväisiä, jos onnistuvat saamaan yhden hyvän kuvan festareilla esiintyvästä suosikkiartististaan. EDM- ja festarikuvaaja Drew Ressler napsii kuitenkin satoja – ellei tuhansia – kuvia, joista me muut voimme vain haaveilla. Drew’n ura on ollut varsin monenkirjava: matkustamista nukkumisen sijaan, backstage-passeja ja mahtavia tarinoita. Videopelialalta ponnistanut valokuvaaja on päässyt lavan taakse Tommy Leen kanssa ja nähnyt Deadmau5:n lyövän ikkunan rikki Hello Kitty -asussa.

Juttelimme Drew Resslerin, tai tuttavallisemmin Rukesin, kanssa hänen kadehdittavasta työstään, ympäri maailmaa pidettävien festareiden kuvauksen hyvistä ja huonoista puolista sekä siitä, miten pelkkä puhelimen omistaminen ei tee kenestäkään hyvää festarikuvaajaa.

Helppo kysymys näin alkuun: miten sinusta tuli EDM-musiikin ja festareiden kuvaaja? Milloin tiesit, että haluat tehdä tätä työksesi?

Aloitin vuoden 2004 loppupuolella. Innostuin musiikista jo 1990-luvun lopulla, mutta ensimmäisen kamerani, joka oli Canonin G3-kompaktikamera, sain syntymäpäivälahjaksi vuonna 2004. Olin siihen aikaan DJ BT:n fani. Ystäväni Lainie toimi hänen managerinaan ja kutsui minut hänen keikalleen New Yorkiin. Otin tietenkin kamerani mukaan tallentaakseni tapahtuman muita BT-faneja varten.

Näin ja kuvasin vielä pari muutakin keikkaa New Yorkissa, mutta aika pian sen jälkeen muutin Los Angelesiin. Ostin Canon 20D -kameran ja päätin alkaa kuvata klubeilla vapaa-aikanani. Aloitin Avalonista, koska siellä esiintyi joka viikko eräs suosikki-DJ:ni.

Tiesin, että olin löytänyt ammattini, kun minua pyydettiin kuvaamaan Hollywoodin Avalonissa joka viikonloppu – ja palkkio oli lähestulkoon sama kuin se rahasumma, jonka tienasin viikossa tylsässä työssäni videopelialalla. Niinpä otin riskin, jätin videopelit ja keskityin täysillä valokuvaamiseen.

Työskentelit aiemmin videopelialalla ja olet nyt ammattivalokuvaaja. Molemmille aloille riittää innokkaita pyrkijöitä – mikä on salaisuutesi?

Videopeliurallani oli hyviä ja huonoja hetkiä. Aloitin pelitestaajana, mikä on hyvin tavallinen tapa tulla alalle. Keräsin vaikuttavan ansioluettelon New Yorkissa, mutta kun muutin Los Angelesiin, suurin osa yrityksistä, joille tein töitä, ei ollut pätkääkään kiinnostunut taidoistani. En useinkaan saanut tehdä oman osaamiseni mukaisia töitä, mikä tietysti turhautti.

Valokuvaaminen ja kameran käytön opettelu hyvien kuvien toivossa oli sen sijaan hyvinkin hauskaa. Aloittaessani vain harvoilla kuvaajilla oli järjestelmäkameroita, joten muusikot ja klubit olivat innokkaita palkkaamaan esityksiinsä kuvaajan, jolla oli kunnon laitteet. Ajoitus oli siis puolellani – nykyäänhän kaikilla on järjestelmäkamera.

Vietät suuren osan päivästäsi (ja yöstäkin) juhlivien muusikoiden kanssa. Miten pystyt keskittymään?

Minulla ei oikeastaan ole paheita: en polta, juo tai käytä huumeita. Annan muusikoiden hoitaa hauskanpidon ja keskityn itse vain kuvaamiseen. Kun kuvaan, haluan vain ottaa upeita kuvia käsillä olevasta tilanteesta. Minun on saatava vähintään yksi upea kuva kustakin keikasta, enkä lopeta, ennen kuin saan sen. Työni tulee aina ensin – siitähän minulle maksetaan.

Mitkä maailman lukuisista festareista tai tapahtumista ovat sinun suosikkejasi?

Niitä on paljon, ja valitseminen on aina vaikeaa. Pidän Holy Ship -festivaalista, koska on todella hauskaa risteillä kavereiden kanssa Miamin ja Bahamasaarten ympäristössä. Ultralla on koko ajan enemmän upeita festareita eri maissa, joten matkustan todella mielelläni ympäri maailmaa kuvaamassa niitä. Erityisesti odotan syyskuuta, jolloin pääsen Japaniin – se on minusta paras paikka maailmassa. Australialainen Stereosonic oli hieno festivaali. Toivon, että joku ottaa sen paikan ja järjestää taas viikon kestävät festarit ympäri Australiaa. Pidän myös Djakarta Warehouse Projectista: se on aina hyvin toteutettu ja fanit ovat upeita.

DJ:n hiukset hulmuavat tuulessa

© Drew Ressler

Kuvaat pääosin DJ:itä EDM-tapahtumissa ja festivaaleilla, joten valaistus aiheuttaa varmaan paljon harmaita hiuksia. Mikä on helpoin ja varmin keino saada hyviä kuvia tällaisista tapahtumista?

Kameran ja objektiivien rajoitusten sekä tapahtumien tunteminen helpottaa kuvaamista huomattavasti. Seuraan, miten valaistus vaihtelee setin aikana. Jos valaistusta esimerkiksi vähennetään runsaasti, yleisöön kohdistetaan usein strobovaloja. Haluan ikuistaa upeat valaistuksen vaihtelut. Oikeiden manuaaliasetusten tunteminen on ratkaisevan tärkeää. Esimerkiksi LED-paneelit vaativat yleensä tietyn valotusajan, jotta kuva tallentuu ilman liikettä eikä mikään paneelin osan näytä pimeältä.

Kun valoa on hyvin vähän, käytän muotokuviin EF 35mm f/1.4L II USM- tai EF 85mm f/1.2L II USM -hämäräkuvausobjektiivia.

Lisäksi kannattaa valita hyvä, hämäräkuvaukseen sopiva kamera. EOS-1D X Mark II on huippukamera. Jopa pimeimmissä olosuhteissa ISO-herkkyydeksi riittää korkeintaan 3200, kunhan ajoitan kuvani oikein ja pidän asennon vakaana. Nykyään esityksiä kuvattaessa ei tarvitse käyttää pitkää valotusaikaa, koska tuotannot ovat koko ajan suurempia.

Laaditko koskaan suunnitelmaa siitä, millaisia kuvia haluat ottaa tietyltä festivaalilta? Vai toimitko tilanteen mukaan?

Tavallisesti otan aina tietyt peruskuvat: symmetrinen kuva yleisöstä DJ:n takaa kuvattuna, salista käsin otettu symmetrinen kuva esityksestä, telekuva DJ:stä, jos miksauspöytä on tarpeeksi matala, sekä sivusuunnassa otettu muotokuva pöydän takana olevasta DJ:stä. Kun nämä on hoidettu, otan loput kuvat yleensä tapahtuman puitteiden mukaan. Joskus salin yläpuolella on koppi, josta voin kuvata, ja toisinaan tilaisuus on järjestetty stadionilla, jossa pääsee yläkatsomoon. Joskus taas DJ-pöydän ja etummaisen LED-paneelin välissä on tilaa, johon ahtaudun saadakseni laajoja lähikuvia pöydän takana olevasta DJ:stä.

Toisinaan myös DJ:n soittama musiikki ja hänen toimintatapansa vaikuttavat kuvaamiseeni. Joku DJ saattaa kiivetä usein pöydän päälle. Jotkut taas harrastavat ”sytkärit ilmaan” -tyylisiä hetkiä aina tietyssä vaiheessa settiä.

Tällaisten asioiden oppiminen vaatii aikaa, mutta se myös helpottaa työtäni. Ylenpalttinen tietomäärä kuitenkin vain sekoittaa ajatuksia. Jos olen ensin Zeddin kiertueella ja sitten siirryn toisen DJ:n kiertueelle tai kierrän parin kuukauden ajan festareita ja palaan taas takaisin Zeddin kiertueelle, minun on opeteltava jotkin kappaleet ja tuliefektien ajoitukset uudelleen.

Joidenkin mielestä sinulla on maailman paras työ. Saat palkkaa siitä, että kierrät maailmaa kuvaamassa festareita ja maailman parhaita DJ:itä, mutta toisaalta tuollaisen festarimäärän kiertäminen on varmaankin aika raskasta. Onko työssäsi haittapuolia, joista ulkopuoliset eivät tiedä?

Haittapuolia on muutamia. Matkustan niin paljon, että unirytmini on usein sekaisin aikaerorasituksen vuoksi. Kun totun yhteen aikavyöhykkeeseen, on usein jo aika lähteä seuraavalle. DJ:iden aikataulut ovat myös usein haastavia. Joskus meidän on lennettävä yhdeltä keikalta suoraan seuraavalle, joten on aika tavallista, että saan nukuttua keikkojen välisenä yönä vain pari tuntia. Yhtenä vuonna vietin kuusi viikkoa tien päällä. Kiersin kai kahdeksan maata ja neljä eri maanosaa, ja kun vihdoin pääsin kotiin, olin täysin loppu. Kun palaan kotiin suurelta kansainväliseltä kiertueelta, tarvitsen yleensä jonkin aikaa palautumiseen.

Festareilla yksi suurimmista stressitekijöistäni ovat turvatoimet. Vaikka minulla olisi kaikki oikeat kulkuluvat ja rannekkeet, tietämättömät turvamiehet saattavat yrittää heittää kapuloita rattaisiin ja estää työntekoni. Joskus turvamiehet jopa hätyyttävät minua 15 minuutin säännön* perusteella, vaikka selvästi kuvaan festivaalin tai artistin laskuun eli sääntö ei koske minua. Tällä alalla jokainen minuutti on tärkeä! Minulla on kuvausaikaa vain setin keston verran, joten jos joudun selvittelemään asioita turvamiesten kanssa, saatan menettää mahtavia kuvausmahdollisuuksia.

(* Aika, jonka tavallinen valokuvaaja saa kuvata lavalla olevaa artistia esityksen aikana.)

Olet tehnyt tätä työtä nyt jo jonkin aikaa. Mikä on ollut merkittävin valokuvaamiseen liittyvä muutos urasi aikana?

Tekniikan kehittyminen on ollut hienoa. Odotan aina innolla seuraavan neljän vuoden EOS-1D X -syklin tuloksia nähdäkseni, mitä uusia hienouksia se tuo mukanaan, sekä uusia, entistä parempia objektiiveja (ja sitä hetkeä, kun tekniikka vihdoin kehittyy siihen pisteeseen, että yksi objektiivi riittää kattamaan kahden nykyisen objektiivin ominaisuudet). Työni muuttuu helpommaksi aina parin vuoden välein uusien kameroiden ja aiempaa paremmin hämäräkuvaukseen sopivien objektiivien myötä.

Kurjempi juttu on se, että alalle pyrkii ihmisiä vääristä syistä tai väärällä tavalla.

Nyt kun järjestelmäkamerat ovat yleistyneet ja kuka tahansa voi ostaa sellaisen, ihmiset voivat ostaa kameran ja yrittää kuvata ilmaiseksi. Tunnen valitettavasti paljon valokuvaajia, jotka maksavat kaikki lentonsa ja hotellikulunsa itse yrittäessään luoda itselleen nimeä, joten heille ei jää festarin maksamasta palkkiosta mitään käteen. Jotkut kiertävät DJ:iden kanssa ilmaiseksi vain pitääkseen hauskaa. Onneksi kaikki DJ:t ja festarit, joiden kanssa itse työskentelen, arvostavat tarjoamaani laatua ja ammattitaitoa ja palkkaavat minut aina uudelleen.

Tällä hetkellä vaikuttaa, että jokainen, jolla on puhelin, pitää itseään valokuvaajana. Luulen, että näin on varsinkin klubeilla, joissa otetaan paljon selfieitä ja kuvataan esiintyjiä. Miten varmistat, että kuvasi erottuvat joukosta?

Olen huomannut, että korkea ISO-herkkyys aiheuttaa ongelmia. Jotkut kuvaajat nostavat ISO-arvon älyttömälle, valtavasti kohinaa aiheuttavalle tasolle ja kuvaavat automaattiasetuksilla silloinkin, kun se ei ole tarpeen – myös päivänvalossa. Olen nähnyt kuvia, joista olisi saanut ISO-arvoilla 800–1600 suhteellisen kohinattoman, mutta kohinaa on silti niin paljon, että se näyttää lumisateelta – kohinanvaimennuksesta huolimatta.

Oma tavoitteeni on aina ollut ottaa kuvia, jotka näyttävät yhtä hyviltä täysikokoisina kuin pieninäkin. Yksi nykyisin suosittu toimintamalli on tehdä kuvasta tarpeeksi hyvä, jotta sen voi jakaa pienessä koossa sosiaalisessa mediassa. Jos tällaista kuvaa kuitenkin katsoo täysikokoisena, se on sumea, epätarkka ja täynnä kohinaa. Oikea tarkennus on tärkeää kuvan terävyyden kannalta. Pienen kuvan virheitä voi yrittää piilottaa. Jos kuvan tarkennus ole kuitenkaan osunut kohdalleen, poistan kuvan, vaikka se näyttäisi päällisin puolin hyvältä.

Mustavalkoinen kuva esiintyvästä yhtyeestä

© Drew Ressler

Mitä muuta sinulla on työn alla tällä hetkellä? Kehitteletkö jotakin muuta?

Juuri nyt teen vain entistä enemmän töitä valokuvien parissa ja vähitellen siirrän painopistettä kuvajournalismista pressikuvien suuntaan.

Teen yhteistyötä myös vaatealan kanssa. Osoitteessa http://apparel.rukes.com on saatavana huppareita, paitoja ja huopia, joissa on käytetty yleisluonteisia keikka- tai asetelmakuviani. Ne ovat suosittuja, ja festareilla näen niitä jatkuvasti yhä useamman ihmisen yllä. Kroatian Ultra Europessa jollakulla oli jopa hihaton paita!

Jokainen vuosi on edellistä kiireisempi, joten asiat, joita haluaisin tehdä, siirtyvät aina vain hamaan tulevaisuuteen. Haluaisin työskennellä enemmän rock- ja pop-maailmassa. Olen suunnitellut myös kuvakirjan tekemistä, mutta en tiedä, koska sen aika tulee. Ehkäpä 20-vuotisjuhlavuonnani...

Kerro paras tarina, joka liittyy johonkin ottamaasi kuvaan.

On valtavasti upeita kuvia, joihin liittyy hyviä tarinoita. Yksi suosikkikuvistani on otettu Stereosonicissa pari vuotta sitten. Olin silloin kuvaamassa Tieston esitystä. Hän kääntyi ja ojensi vitsillään kuulokkeitaan minua kohti haluten minun esiintyvän DJ:nä, mutta minä vain jatkoin kuvaamista – ja kuvasta tuli ikoninen.

Toisessa suosikkikuvassani valtava Hello Kitty iskee nyrkkinsä rikkinäisen ikkunan läpi. Deadmau5:n kiertueella, jossa myös Tommy Lee oli mukana, porukka päätti hankkia kunnon naamiaisasut ja mennä aina ennen keikkaa yleisön joukkoon hölmöilemään animaatiohahmoiksi pukeutuneina. Editoin kuvia asuntovaunussa lavan takana, kun yhtäkkiä Hello Kittyksi pukeutunut Deadmau5 koputti ikkunaan kiinnittääkseen huomioni. Puku oli melko massiivinen, joten koputus muuttuikin supersankarin iskuksi suoraan ikkunan läpi. Taivuttelin hänet esittämään kohtauksen uudelleen.

Verkkosivustollani on paljon muitakin sekalaisia juttuja. Pidän siellä kaikki ottamani valokuvat, jotta ihmiset voivat nähdä kaiken, mitä olen urallani tehnyt – alkaen kompaktikameralla vuonna 2004 ottamistani kuvista. Sekin on yksi syy, miksi haluan jossain vaiheessa kirjoittaa kirjan: minulla on niin paljon tarinoita ja kuvia!

Olet itseoppinut. Miten neuvoisit uraansa aloittelevia valokuvaajia?

On kehitettävä oma, erottuva kuvaustyyli. Muita kuvaajia ei kannata jäljitellä. Omaan työhön keskittyminen on tärkeää.

Ei myöskään pidä työskennellä ilmaiseksi, jos on jo todistanut, että pystyy ottamaan hyviä kuvia. Valokuvaaminen on taidetta, ja siitä ansaitsee palkkion.

Zedd esiintyy Echostagella

© Drew Ressler

Mikä tai kuka on suosikkiyhtyeesi, -muusikkosi tai -DJ:si?

Brittiläinen DJ-ryhmä Hybrid. Pidän valtavasti lähes kaikista heidän kappaleistaan ja remix-versioistaan. Tämä ryhmä on yksi syy siihen, että innostuin dance-musiikista. Ryhmän jäsenet ovat myös kannustaneet minua valokuvausurallani. Mike Truman totesi, että minulla on silmää valokuvaukseen, kun vasta aloittelin uraani.

Useimmat ihmiset käyvät yökerhoissa ja festareilla rentoutumassa ja pitämässä hauskaa, mutta sinulle se on työtä. Miten sinä rentoudut?

Katselen televisiota ja elokuvia, pelaan videopelejä, luen kirjoja ja käyn ulkona syömässä jotain todella hyvää.

Mitkä ovat tärkeimmät kuvausvarusteesi?

Kamerani, objektiivien ja salaman lisäksi minulla on aina laukussani seuraavat varusteet:

  • Erikoiskorvatulpat. Käytän niitä aina, sillä kuulon suojaaminen on äärimmäisen tärkeää.
  • Tehokas ladattava taskulamppu. Se on tarpeen, kun liikun pimeillä festari- ja tapahtuma-alueilla – ja jos pudotan objektiivisuojuksen.
  • Erilaisia puhdistustarvikkeita, kuten käsipuhallin sekä puhdistuslastoja ja -liinoja.
  • Useita liittimiä, esimerkiksi USB-C-kortinlukija ja USB-C-kaapeli, jotta saan kameran yhdistettyä suoraan laitteisiin.
  • Laadukas salamaheijastin, vaikka tavallisesti käytän salamaa vain muotokuviin.
  • Karbiinihaka. Sillä on hyvä kiinnittää kulkuluvat ilman kaulahihnaa.

Vastauksia on muokattu selkeyden ja rytmin takia.


Drew Resslerin kuvausvarusteet

KAMERAT:

Canon EOS-1D X Mark II

OBJEKTIIVIT JA SALAMAT:

Canon EF 16-35mm f/2.8L III USM

Canon EF 24-70mm f/2.8L II USM

Canon EF 85mm f/1.2L II USM

Canon EF 40mm f/2.8 STM

Canon EF 35mm f/1.4L II USM

Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM

Canon TS-E 90mm f/2.8 -perspektiivinkorjausobjektiivi

Canon Extender EF 2x III

Canon Speedlite 600EX-RT -salama



Haastattelu: Martin Fleming