A model car in the garage

Pienoismallien tekijä ja valokuvaaja Simon Carter. Moottoreita ja mittasuhteita.

Simon Carter on suhtautunut harrastuksiinsa intohimoisesti jo vuosikymmenien ajan. Hän aloitti pienoismallien teon jo lapsena, löysi myöhemmin moottoriurheilun ja aloitti sitten uran ammattivalokuvaajana. Vasta kun hänellä oli aikaa yhdistää nämä kaikki, hän pystyi luomaan ja valokuvaamaan miniatyyrimoottoriurheilumaailman, josta oli aina haaveillut. Istuessamme upeiden formula-autojen pienoismallien vieressä ymmärrämme yhtäkkiä, miten valtavaan tehtävään Simon on tarttunut. Hän loi kokonaisen maailman ja astui sitten sen sisään.

Kertoisitko, mistä idea pienoismallien rakentamiseen ja kuvaamiseen on lähtöisin?

Kasvoin 1960-luvulla ja monien muiden lasten tavoin kulutin tuntikausia kasaten 2. maailmansodan aikaisten tankkien pienoismalleja. Jokin aika sitten löysin ne ullakolta ja tajusin, että voisin yhdistää kaikki kiinnostuksen kohteeni ja taitoni ja luoda jotakin täysin ainutlaatuista.

Mistä aloitat kilpa-auton pienoismallin rakentamisen?

Autot perustuvat 70- ja 80-luvulla myytyihin pienoismalleihin, joita ei enää valmisteta. Niiden löytäminen on siis jokseenkin hankalaa. Lisähaastetta on siinä, että muokkaan malleista täydellisiä, mekaanisesti toimivia kopioita alkuperäisistä autoista – teen niihin toimivan jousituksen sekä avautuvat ovet, konepellit ja takaluukut. Sen jälkeen lisään pintaan likaa, palo- ja kulumajälkiä ja naarmuja, joita oikeassakin kilpa-autossa olisi. Siksi yhden auton rakentamiseen menee noin kolme kuukautta.

Kun kokoat pienoismallilavasteita kuvaamista varten, ajatteletko niitä autoharrastajana vai valokuvaajana?

Vähän molempia. Luon kuvausympäristön samaan tapaan kuin missä tahansa elokuvassa tai kuvaussessiossa ja otan jo siinä vaiheessa huomioon haluamani kuvakulmat. Pienoismallin on sekä näytettävä aidolta kilpa-ajotallilta että toimittava kuvausympäristönä.

©Simon Carter

Kun autot ja lavasteet ovat valmiina, miten lähestyt valokuvausta?

Alusta asti olen halunnut luoda kuvia, jotka näyttävät siltä, että lajin harrastaja on juuri astunut sisään talliin tai varikolle ja napannut pari hauskaa kuvaa, kun muut eivät huomaa.

Sitä varten minun on kuviteltava, että olen vain 15 senttimetriä pitkä. Miniatyyrikuvaajana minulla on vain kolme mahdollista kuvakulmaa: seisten, kyykyssä ja polviasennossa.

Kuvasi näyttävät ulkona otetuilta, mutta näinhän ei ole. Mikä on salaisuutesi?

Käytän luonnonvaloa. Voisin ehkä luoda saman vaikutelman jälkikäsittelyssä, mutta teen tällaiset jutut mieluummin heti kuvaustilanteessa.

Onko kokemuksestasi ammattikuvaajana hyötyä?

Valaisen pienoismallit samalla tavalla kuin oikeat autot ammattikuvaaja-aikoinani eli heijastan valoa ympäröivistä pinnoista sen sijaan, että valaisisin autot suoraan. Tämä tuo maalipintaan kiiltoa, joka näkyy yleensä vain ulkona. Joskus liiasta tiedosta voi kuitenkin olla myös haittaa – yritänhän luoda kuvasarjaa, joka näyttää amatöörin ottamalta. Joudun siis välillä muistuttamaan itseäni tekemään jotakin "väärin".

©Simon Carter

Mitä tarvikkeita pienoismallikuvaukseen tarvitaan?

En todellakaan käytä hienoja teknisiä apuvälineitä. Asetan kameran paikoilleen ja siirrän lavasteiden osia millimetri kerrallaan, kunnes lopputulos on täydellinen. Käytän kameran "jalustana" ruokakaupan vihannespussia, jossa on pari kourallista riisiä. Se on paras alusta tällaiseen kuvaukseen, sillä kaikenlaiset minijalustat veisivät liikaa tilaa ja olisivat liian korkealla, jolloin kuvakulma olisi väärä.

Mitä suunnittelet seuraavaksi?

Seuraavaksi aion rakentaa amerikkalaisen tallin. Sen parissa vierähtääkin seuraavat pari vuotta.

Jos kiinnostuit aiheesta, katso Simon Carterin muut kuvat miniatyyrimoottoriurheilusta.

Simonin kuvausvarusteet

Kamerat:

Canon EOS 5D

Canon Sure Shot 35mm AF-7

Objektiivit:

Canon EF 50mm f/1.2L USM

Canon EF 100mm f/2.8L Macro IS USM

Vastauksia on muokattu selkeyden ja rytmin takia.



Haastattelu: Mark Blaylock