Caroline’s children eating

Kotoisia tarinoita

Kotoisia tarinoita

Oma koti kullan kallis – kotona jaamme ystävien ja perheen kanssa tärkeitä hetkiä ja koemme unohtumattomia elämyksiä. Perhevalokuvaaja Caroline Holt haluaa, etteivät kotoisat muistot ja tarinat unohdu vuosien kuluessa. Juttelimme saksalaissyntyisen mutta Ruotsissa asuvan kuvaajan kanssa perhevalokuvaamisen saloista. Haastattelussamme Caroline paljastaa, kuinka arjen kauneus vangitaan kuviin ja kertoo, miksi perheeseen tutustuminen on tärkeää hyvien tarinoiden kertomisessa.

Me Canonilla ajattelemme, että jokainen kuva kertoo tarinan. Myös sinulle tarinoiden kertominen on tärkeää kuvaajana, sillä nimitä itseäsi usein tarinankertojaksi. Mitä tarinat merkitsevät sinulle?

Kun otan kuvia, haluan niiden herättävän tunteita tai muistoja. Jokainen kuva herättää mielessäni muiston, tunteen tai tilanteen. Henkilökohtainen side auttaa myös nostamaan kohteen persoonallisuuden esille.

Onko valokuvaaminen kiinnostanut sinua aina? Kuinka sinusta tuli ammattilaiskuvaaja?

Kuvaaminen on kiinnostanut minua aina, mutta syvennyin siihen entistä enemmän ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen. Lapseni ovat suurin inspiraationi lähde kuvaajana.

© Caroline Holt

Tuliko kodista tämän vuoksi kuviesi keskipiste?

Ehdottomasti. Minusta tuli valokuvaaja lasteni myötä. He ovat suurin inspiraationi. Mietin, mitä haluan lasteni muistavan omasta lapsuudestaan ja kuinka haluan tallentaa sen.

Myös toisia perheitä kuvatessa taustalla vaikuttaa aina henkilökohtainen suhteeni kuvaamiseen. Oman lapsuuteni kuvat minusta ja veljestäni eivät olleet kovin hyviä tai niissä ei näkynyt vanhempiamme. Halusin antaa perheille mahdollisuuden upeisiin kuviin, joiden avulla he voivat palata takaisin menneeseen ja muistella kalliita yhteisiä hetkiä. Minua kiinnostivat erityisesti pienet arjen tapahtumat, jotka jäävät usein unholaan.

Kuvasi ovat upeita tilanneotoksia perhe-elämästä: vangitset kuviisi pieniä jokapäiväisiä tarinoita. Miksi näiden hetkien tallentaminen on mielestäsi tärkeää?

Taustalla on oma tarinani. Olin nuori, kun oma isäni kuoli, eikä minulla ole juurikaan kuvia hänestä. On tärkeää, että on kuvia, joiden avulla voimme muistella mennyttä, sillä koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.

Tässä kuussa keskitymme kotoisiin tarinoihin. Voisitko antaa vinkkejä kuvaajille, jotka haluavat herättää kotoisat kuvansa eloon?

On tärkeää viettää aikaa perheensä kanssa. Kun puuhailee yhdessä, on helppo löytää kiinnostavia näkökulmia ja hetkiä. Tarinat syntyvät itsestään, joten ei kannata muuttaa kotiaan toisenlaiseksi. Kun kuvaan perheitä, pyydän heitä yleensä puuhailemaan jotakin, mitä he tekevät tavallisesti: pelaamaan pelejä, käymään kävelyllä tai muuta sellaista. Haluan nähdä elämänmakuisia hetkiä.

Tanskalaisen hygge-ajattelun ytimessä on hetkeen tai tunteeseen keskittyminen – siis nykyhetken kauneuden tunnistaminen. Kuvasi tallentavat tällaisia hetkiä ja herättävät ne uudelleen eloon. Miksi kodit ovat niin erityisiä paikkoja?

Kaikki meistä viettävät paljon aikaa kotona. Se on henkilökohtaisen latautumisen paikka. On mahtavaa muistella menneiden vuosien tärkeitä hetkiä. Minusta on suuri kunnia ottaa ihmisistä kuvia heidän kotonaan. Kodit ovat erityisiä paikkoja – ja ne vain paranevat vanhetessaan. Vaikka kotikaupungit tai -talot voivat muuttua vuosien kuluessa, aina on mukava muistella hetkiä kotona. Nykyhetken kauneuden säilyttäminen tulevaa varten on yksi tärkeimmistä tavoitteistani.

Kun kuvaa toisen kodissa, ei voi hallita olosuhteita, kuten valaistusta tai taustaa. Miten tämä vaikuttaa kuvaamiseen?

Rakastan tämän tuomia haasteita. Jokainen koti on erilainen ja vaatii erilaista lähestymistapaa. Se on minusta vapauttavaa. Erityisen mielenkiintoista olosuhteiden hallitseminen on Ruotsissa – ja muualla pohjoisessa – jossa talven pimeä ajanjakso on pitkä. Ihmisillä, jotka eivät itse kuvaa, ei välttämättä ole kovin paljon valonlähteitä kotonaan. Suurin haaste onkin siis yleensä valon hallitseminen.

Et voi myöskään hallita perheiden toimintaa kovin paljon, vai mitä? Monet ihmiset eivät ole tottuneita kuvaamiseen. Yrittävätkö he joskus esittää jotakin, mitä eivät ole? Kuinka vaikeaa on saada ihmiset rentoutumaan ja näyttämään luonnollisilta?

Useimmiten ihmiset vetävät aluksi jonkinlaista roolia, mutta lopulta he unohtavat kamerani. En halua ohjailla perheitä. Yritän viettää mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan, jotta he tottuvat minuun täysin.

© Caroline Holt

Onko kyse siitä, että ihmiset unohtavat sinut?

Oikeastaan se on aivan päinvastoin. Tehtäväni voisi olla vaikeampi, jos olisin kärpänen katossa. Avain upeisiin kuviin on perheeseen tutustuminen: leikin lasten kanssa ja solmin siteitä perheenjäseniin. Näin he rentoutuvat ja tuntevat olonsa mukavaksi seurassani – ja lopulta unohtavat valokuvaamisen. On siis tärkeää, että vietän paljon aikaa perheen kanssa. Kun tunnet heidät henkilökohtaisesti, voin saada heidän persoonansa esille kuvissani.

Verkkosivuillasi sanot, että ”valokuvat näyttävät elämän sellaisena kuin se on – täynnä hauskuutta ja rakkautta”. Millaisia reaktioita kuvasi ovat herättäneet perheissä?

Parhaan palautteen saan vanhemmilta. He ovat usein hämmästyneitä siitä, mitä kaikkea olen onnistunut vangitsemaan kuviini. Yksi perhe kommentoi, että tallensin kuvaan juuri sen asian, jota lapsi tekee jatkuvasti. Kuvani ovat täynnä herkkiä hetkiä ja iloisia asioita, joita on ihana muistella myöhemmin. Toisaalta niissä näkyy kuitenkin myös arjen pienten vastoinkäymisten kauneus.

© Caroline Holt

Carolinen laitteisto:

Kamerat:

Canon EOS 6D

Objektiivit:

Canon EF 24-70mm f/2.8L II USM

Canon EF 35mm f/1.4L II USM

Canon EF 50mm f/1.4 USM

Canon EF 85mm f/1.8 USM



Haastattelu: Martin Fleming