Ana Pratas kertoo tavastaan kuvata perheitä

Pyöreä muotokuva

@anapratasfotografia

Ana Pratas kuvaa kaikkea kiukunpuuskista iltasatuhetkiin. Ana on perhevalokuvaaja, joka kuvaa autenttista elämää dokumentaarista tyyliä ja tekniikkaa hyödyntäen.

Kuinka kauan olet kuvannut, ja mikä sai sinut tarttumaan kameraan?

Aloitin kuvaamisen kauan sitten harrastuksena. Vuonna 2011 uppouduin valokuvaukseen enemmän, ja silloisen työsuhteeni päätyttyä siitä tuli minulle kokopäiväinen työ.

Valokuvaus on kuitenkin aina ollut iso osa elämääni. Äitini otti minusta paljon kuvia lapsena, mitä arvostan suuresti. Hän tulosti kuvia ja teki niistä albumeita itseään, minua, ystäviämme ja perhettämme varten. On hienoa, että hän jaksoi koota albumeja.

Oletko aina kuvannut perheitä?

En aina. Aluksi minulla ei ollut kuvaamisessa tavoitteita. Yhtäkkiä kiinnostuin perhevalokuvauksesta. Huomasin pitäväni siitä ja myös osaavani ottaa hyviä kuvia. Aloin tutkia perhekuvausta. Harjoittelin paljon ja opin uusia asioita. Kuvasin ensin minulle tuttuja perheitä, ja vuonna 2011 tein ensimmäisen työkeikan.

Intoni perhevalokuvaamiseen juontaa lapsuudestani, joka oli onnellista aikaa. Perhe-elämä ja valokuvaus sopivat minusta hyvin yhteen.

Kaksi poikaa samanlaisissa asuissa

@anapratasfotografia

Onko mielestäsi pienten lasten varhaisvaiheiden ikuistaminen tärkeää heidän itsensä vai heidän vanhempiensa kannalta?

Molemmat näkökulmat ovat tärkeitä, mutta itse keskityn kuvaamaan lapsia heitä itseään varten. Kuvaamani pienet lapset arvostavat varmasti aikuisina heistä otettuja kuvia samalla tavoin kuin itsekin omia lapsuuskuviani. Kuvat palauttavat mieliin lasten arkisia puuhia, lemmikkejä tai jopa miltä heidän vanhempansa näyttivät nuorempana. Paikat ovat myös arvokkaita, ja kuvien kautta lapsi voi muistaa ensimmäisen kotinsa, pyöräilemään opettelun pihatiellä tai sisaruksen kanssa jaetun huoneen.

Keskityn siis lapsiin.

Kuvasi ovat hienolla tavalla aitoja, ja saatat kuvata esimerkiksi lasten kiukunpuuskia. Tunnetko vastuuta siitä, että kuviesi pitäisi heijastaa todellista elämää?

Pyrin siihen kyllä. Kuvausten aikana vietän jopa päiviä perheiden kanssa. En ohjaa heitä tai pyydä heitä poseeraamaan. Olen läsnä ystävän tavoin ja haluan nähdä perheen luonnollisen arjen. En halua häiritä heitä, sillä kuvattavan perheen on tärkeä toimia aidosti ja luontevasti. Jos puutun tilanteisiin tai ohjaan heitä, luontevuus katoaa.

Lapsi itkee

@anapratasfotografia

Mitä kuvausvarusteita käytät perheiden kuvaamiseen?

Käytän Canon 6D 1 -kameraa ja Canon EF 100mm f/2.8 Macro USM -objektiivia. En käytä painavia varusteita, koska liikun paljon. Canon 6D -järjestelmäkamera on kevyt ja helppo kantaa mukana.

Pidän paljon 100 mm:n polttovälin terävyysalueesta, joka soveltuu erityisen hyvin dokumentaariseen ulkokuvaukseen. Tällä laitteistolla saa todella hyviä kuvia hintaansa nähden, enkä voisi kuvitella parempaa yhdistelmää.

Miten onnistut kuvaamaan lapsia ja perheitä vaivihkaa häiritsemättä heitä?

Olemalla heidän kanssaan. Leikin lasten kanssa, syön yhdessä perheen kanssa ja kuljen heidän mukanaan. Muutaman tunnin päästä he tottuvat läsnäolooni ja kuvaaminen sujuu luontevasti. Kuvaaja vaikuttaa toki aina tilanteeseen jonkin verran. On kuitenkin eri asia olla pelkästään paikalla kuin todella jakaa hetki perheen kanssa. En halua olla ulkopuolinen tarkkailija vaan olen läsnä tilanteissa. Tämä luo myös luontevampia kuvausmahdollisuuksia.

Kohtaat varmasti työssäsi paljon ylpeitä vanhempia, jotka haluavat näyttää lastensa kuvia ja kertoa heidän tarinoitaan. Onko sinulla hyviä vinkkejä kuvien tulostamiseen ja esittämiseen?

Rohkaisen aina perheitä tulostamaan kuvia ja säilyttämään niitä. Kodeissa on nytkin yli 100 vuotta vanhoja kuvia, ja nykypäivän tekniikoiden ansiosta kuvat säilyvät tätäkin kauemmin. Kuvien säilöminen ja turvaaminen on siis tärkeää itsessään.

Albumit ovat hieno tapa esitellä kuvia. Albumeissa kuvia tulee katsottua useammin, ja niiden kautta tarinat välittyvät tehokkaasti sukulaisille ja ystäville ja myös lapsille itselleen.

Lähentääkö perhe-elämän ikuistaminen ja kuvien katsominen mielestäsi perheitä?

Uskon, että näin on. Kuvaamani perheet ovat yleensä hyvin läheisiä. Pyrin ikuistamaan usein huomaamatta jääviä hetkiä, kuten perheenjäsenten osoittamia spontaaneja hellyydenosoituksia tai pieniä asioita, joissa näkyy lapsen luonne ja persoona. Tällaisten hetkien näkeminen auttaa ymmärtämään perhe-elämän arvon.

Onko sinulla suosikkikuvaa, ja mikä siinä sinuun vetoaa?

Minulla on kaksi lempikuvaa. Ensimmäinen on perheposeeraus. Yritin tuoda koko perheen yhteen, mutta tuloksena oli todellinen kaaos. Yksi lapsista juoksi karkuun, äiti yritti pysäyttää häntä ja isä juoksi perässä vauva sylissään. Kuvassa näkyy aito perhehetki. Tilanne ei ole täydellisen tyylitelty, eikä kukaan katso kameraan hymyillen. Kuva on kuitenkin hauska ja aito.

Toisessa lempikuvassani äiti peittelee poikaansa sänkyyn. Kuva on hyvin tumma, ja siinä on korkean ISO-arvon synnyttämää rakeisuutta. Teknisesti kuva ei ole paras mahdollinen, mutta siitä välittyy intiimi arvokas tunnelma.

Onko sinulla vinkkejä lapsikuvausta aloittaville kuvaajille?

Yritän saada lapset rentoutumaan pelaamalla heidän kanssaan peliä, jota kutsun "vakavaksi peliksi". Sanon heille, että heidän täytyy olla mahdollisimman vakavia ja olla hymyilemättä tai nauramatta. Useimmat lapset eivät voi pitää naamaa peruslukemilla vaan purskahtavat pian nauruun.

Valitsen kuvauspaikoiksi hauskoja ympäristöjä, kuten puistoja tai rantoja. Kuvaan lapsia myös heille turvallisissa ympäristöissä, esimerkiksi omassa kodissa. Lasten kanssa on luontevaa toimia, kunhan pitää lapsista.

Noin muuten lasten kuvaamisessa tarvitaan paljon harjoittelua.

Pieni poika istumassa penkillä

@anapratasfotografia

Anan kuvausvarusteet

Pixma TS8250 -sarja

Canon EF 100mm f/2.8 Macro USM -objektiivi

Canon EOS 6D* -kamera

Vastauksia on muokattu selkeyden ja rytmin takia.

*Canon EOS 6D Mark I ei ole enää saatavana. Saat tietoa päivitetystä mallista hakusanoilla Canon EOS 6D Mark II.



Teksti: Sasha Newbury