RUOKAKUVAUS
Ruokakuvausvaikuttajaksi alkaminen
Instagram-vaikuttaja ja Canon-lähettiläs Yasmin AlBatoulin vinkit ruokakuvaukseen.
Ruokakuvaaja
Ruokakuvaaja Mike Tsang kuvaa herkullista liikettä
Mike Tsang kertoo kiinnostuksestaan liikkeen pysäyttämiseen ja ruokakuviin tekijä Mike Tsang
Liikkeen kuvaaminen ja rakkaus ruokaan ovat aina olleet Mike Tsangin sydäntä lähellä. Kun hän keksi yhdistää nämä kaksi lempiasiaansa, syntyi uusi ainutlaatuinen tapa ottaa gourmet-kuvia.
Juttelimme Instagram-tähden kanssa hänen herkullisista ja energisistä tarinoistaan.
Kerro vähän itsestäsi, Mike. Miten aloitit valokuvaamisen?
Nuorempana käytin kertakäyttökameroita. Perheessämme otettiin paljon kuvia eri tilanteissa ja kuvat koottiin valokuva-albumeihin. Muistan, että minulla oli oma kamera ja kuvien ottaminen jännitti, koska filmi riitti vain 25 kuvaan. Otin kuvia vain silloin, kun tiesin saavani hyvän kuvan.
Ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani 25-vuotiaana ja käytin sitä arkeni kuvaamiseen, muistojeni tallentamiseen ja oman näkökulmani ilmaisemiseen. Kävimme ystävieni kanssa kuvausreissuilla esimerkiksi hylätyissä rakennuksissa ja kuvasimme kaupunkimaisemien pienimpiä yksityiskohtia ja kuvioita tuntikausia.
Minusta on kiehtovaa etsiä kauneutta yllättävistä paikoista ja näyttää se koko maailmalle.
"Elämässä kaikki tapahtuu nopeasti. Yksittäisten hetkien vangitseminen ja pienten yksityiskohtien näkeminen innostaa minua jatkamaan."
Kuvissasi keskityt ruokien liikkeen tallentamiseen – miten kiinnostuit liikkeestä ja ruoasta?
En ollut alunperin ruokakuvaaja; pidin enemmän katu- ja lifestyle-kuvauksesta. Halusin kuvata Lontoon urbaania puolta, ja eniten minua kiinnosti pimeiden rakennusten kuvaaminen.
Aloitin ruokakuvaamisen vasta, kun tapasin tyttöystäväni. Hän on oikea ruokaintoilija ja opetti minulle kaiken ruoasta. Hänen ansiostaan aloin yhdistellä katukuvausta ja ruokakuvausta.
Nuorempana pidin kaikesta liikkuvasta ja tein taskuelokuvia eli plärejä, jotka eivät olleet kummoisia, mutta niissä oli aina pieni tarina – esimerkiksi leijan lennätystä. Halusin luoda liikettä ja tehdä sitä myös työkseni, joten minusta tuli liikkuvan kuvan suunnittelija. Se näkyy myös valokuvissani. Pidän haastavien kohteiden kuvaamisesta, kuten hetken pysäyttämisestä kuvaan.
Tarinasi näyttävät spontaaneilta – kuinka paljon suunnittelet kuviasi?
Valitsemme tyttöystäväni kanssa ensin ruokapaikan. Lähdemme haluamaamme paikkaan ja kuvaan matkaamme sinne, jotta pääsen sisään tunnelmaan.
Kuvaan säännöllisesti myös videota. Se inspiroi minua, sillä videolla havaitsen liikettä, jonka voin sitten yrittää vangita staattiseen kuvaan. Sen jälkeen kuvaaminen on melko spontaania. Siihen liittyy myös erilaisia tunnetiloja: on seurattava omaa vaistoaan ja tunnettava paras kuvaushetki.
Mitä kuvaustiloja ja -asetuksia käytät Canon EOS M5 -kamerallasi kuvatessasi ruokien liikettä?
Käytän manuaalista tilaa, jotta voin mahdollisimman monipuolisesti hallita tarinoideni lopputulosta – valoa, valotusaikaa ja aukkoa. Kuvaan RAW-kuvia, jotta voin halutessani editoida niitä Lightroomissa. Tarinani ovat usein tunnelmallisia – luulen sen olevan perua hylättyjen talojen ja katukuvauksen ajoilta.
Kun kuvaan pysähtynyttä liikettä, käytän manuaalitilaa ja f/1,0-aukkoa tarkentaessani tiettyyn kohtaan. Kokeilen erilaisia valotusaikoja ja aukon kokoja, kunnes löydän kuvaan sopivat asetukset.
Mistä kuvaamastasi tarinasta tai tarinakokoelmasta olet eniten ylpeä?
Yksi tarina on jäänyt mieleeni, kun onnistuin käyttämään uutta tekniikkaa ensimmäistä kertaa. Olin Finks Salt & Sweet -ravintolassa Pohjois-Lontoossa lounasaikaan, ja ravintolan valaistus oli täydellinen. Mietin, että olisi hienoa tiputtaa sokeripala kahvikuppiin ja kuvata kahvin roiskahdus. Onnistuin ensimmäisellä kerralla, ja se tuntui kuin olisin voittanut lotossa. Elämässä kaikki tapahtuu nopeasti. Yksittäisten hetkien vangitseminen ja pienten yksityiskohtien näkeminen innostaa minua jatkamaan.
Seuraavaksi meitä tietenkin kiinnostaa, mille ruokafestivaaleille kannattaa osallistua – miltä oma kalenterisi näyttää?
Kävin äskettäin Fulham Broadwayn uudessa kauppahallissa, joita on tulossa vielä kaksi lisää. Siellä tarjoillaan itämaista, lähinnä aasialaista katuruokaa, ja siellä on paljon istumapaikkoja. Mielenkiintoinen ruokavalikoima ja hyvät tilat tekevät siitä erinomaisen kuvausympäristön.
Olin viime vuonna Meatopia-festivaaleilla, missä tunnetut keittiömestarit kypsentävät lihaa avotulella. Haluan mennä sinne uudelleen, koska siellä on niin paljon nähtävää. Useimmat keittiömestarit valmistavat ruokaa suoraan yleisön edessä, joten liikettä riittää kuvattavaksi.
Käyn tänä kesänä myös Cheese Street -festivaaleilla. Juusto sopii hyvin liikkeen kuvaamiseen (kaikkihan ovat nähneet kuvia venyvästä pizzajuustosta ja täyteläisistä lämpimistä voileivistä).
Mitä muita varusteita ja alustoja käytät tarinoidesi jakamiseen Canon EOS M5 -kameran lisäksi?
Eniten jaan tarinoitani Instagramissa, koska voin käyttää aiheeseen liittyviä hashtageja ja tavoittaa muita kuvaajia ja ruoan ystäviä. Sieltä voin nähdä myös muiden käyttäjien tekemisiä ja löytää uusia ruokapaikkoja.
Käytän myös Canon EOS 2000D -kameraa, joka sopii tilannekuvien ottamiseen. Joskus käytän jalustaa vakaiden kuvien ottamiseen, lisävaloja haluttujen yksityiskohtien korostamiseen (ilmoitan siitä ravintolan henkilökunnalle etukäteen) ja vara-akkuja. Aina kannattaa pitää vara-akku mukana.
Olet kuvannut paljon erilaisia ruokia urasi varrella – mikä on lempiruokasi?
Hankala kysymys. Pidän aasialaisesta ruuasta: riisin tai nuudelien kanssa kelpaa kaikki. Kävin hiljattain Japanissa ja ihastuin japanilaiseen ruokaan, kuten sushiin ja rameniin. Ruokaan liittyy paljon kulttuurisia elementtejä. Ruokaa valmistetaan pitkään, ja rakkaudella valmistettu ruoka myös maistuu paremmalta.
Mitä haluat tehdä tulevaisuudessa ja miten aiot kehittää dynaamista ruokakuvaustasi?
Haluan ottaa rohkeampia ja luovempia kuvia. Esimerkiksi heittää ruokaa ilmaan ja yrittää vangita sen luonnollisen putoamisliikkeen.
Aina oppii jotain uutta ja voi kehittyä. Kuvani eivät ole niin luontevia kuin haluaisin niiden olevan, ja sen oppimiseen menee aikaa. Pitää vain harjoitella – tekemällä oppii. Ensimmäinen kuvani on valovuosien päässä nykyisistä kuvistani. Luulen, että kuvani kehittyvät luonnollisesti sitä mukaa, kun opin uusia tekniikoita ja taitoja.
Teksti: Sasha Newbury