Katukuvaaja Erik Witsoe ikuistaa arkea joka päivä.

@ewitsoe

Katukuvaaja Erik Witsoe etsii kameralleen seuraavaa tarinaa odottamattomista hetkistä. Tutustuimme hieman tarkemmin siihen, miten Erik ikuistaa arjen taikaa.

Katso, miten hän kuvaa vuodenaikojen mukaan muuttuvia Varsovan katuja.

Aloitetaan aivan alusta, Erik. Miten kiinnostuit valokuvaamisesta?

Kasvoin kameroiden keskellä. Isoisälläni ja vanhemmillani oli kameroita, mutta kukaan ei ollut erityisen innostunut valokuvaamisesta. Aloitin itse asiassa kuvataiteilijana ja menin taidekouluun, jossa yksi kursseista käsitteli valokuvausta. Sitä varten isoäitini osti minulle ensimmäisen oman kamerani. Olen siis saanut kaiken oppini kuvataiteen näkökulmasta.

Todellinen intohimo valokuvausta kohtaan puhkesi noin 12 vuotta sitten, kun minulla oli meneillään luovuudessa paha kuiva kausi. En saanut piirretyksi tai maalatuksi mitään. Puolisoni on innokas valokuvaaja, joten hän kehotti minuakin kokeilemaan sitä. Sain häneltä muutamia neuvoja kameran käyttämiseen, ja kun aloin kuvata, se vei minut täysin mennessään.

Tällä kertaa meitä kiinnostaa erityisesti katukuvaaminen. Mikä sinua vetää taltioimaan näitä tarinoita?

En alun perin kuvitellut ryhtyväni katukuvaajaksi, enkä oikein pidä itseäni sellaisena vieläkään. Pikemminkin minua kiehtovat ne pienet hetket ja muistojen sirpaleet, jotka kulkevat ohitsemme. Ajattelen elämääni elokuvana, josta vain taltioin yksittäisiä ruutuja.

Aluksi otin sellaisia kuvia, joita ajattelin muiden haluavan nähdä. Turhauduin kuitenkin siihen, että en voinut keskittyä asioihin, jotka saivat minut itseni hyvälle tuulelle. Nyt kun lähden kuvaamaan, en suunnittele kohteita ennakkoon. Kuvaan sitä, mihin milloinkin satun törmäämään.

Yritän vain esitellä pieniä juttuja, jotka herättävät omat tunteeni. Kyseessä voi olla jokin pieni yksityiskohta, kuten ihmisen varjo tai takaraivo – ohimenevä pilkahdus, joka kiinnittää huomioni.

@ewitsoe

Oletko pannut merkille muodin ja tyylien muutoksen sinä aikana, kun olet taltioinut kaupunkitarinoitasi?

Parasta ulkomailla asumisessa on ulkopuolisen tarkkailijan rooli. Se tekee kaikesta mielenkiintoisempaa ja antaa kyvyn huomata pienet muutokset.

Puolassa trendit vaihtuvat nopeasti etenkin nuorten keskuudessa. Toisaalta kun vanhempiin sukupolviin kuuluvat menevät sunnuntaiaamuna kirkkoon, he pukeutuvat hyvin vanhanaikaisesti. Eri ikäryhmien tyylit ovat täällä vahvassa kontrastissa.

Mitä muita välineitä käytät Canon EOS 6D Mark II -kameran lisäksi?

Katukuvaamisessa suosin aivan minimivarustusta. Kun on jatkuvasti liikkeellä, ei tee mieli paarustaa isojen kantamusten kanssa.

Käytän Canon EF 50mm f/1.2L USM -objektiivia ja joskus jalustaa, jos haluan vakaita kuvia tien päällä.

Onko tarinoillasi tarkoituksella niin elokuvamainen ilme?

Vartuin elokuvien parissa, sillä isä vei minut ja veljeni katsomaan kaikki mahdolliset elokuvat. Se oli hänen tapansa osoittaa läheisyyttä. Elokuvaharrastuksen ansiosta katson asioita luonnostani dynaamisella tavalla ja ikään kuin filmiruutuina. Siksi tykkään kuvata ihmisen olan yli tai kokijan näkökulmasta, kuten pään takaa. Siten näistä vieraista henkilöistä tulee hahmoja teoksiini.

@ewitsoe

Kasvoit Yhdysvalloissa mutta asut nyt Puolassa. Onko uudella asuinmaalla ollut vaikutus tapaasi kuvata?

Tyylini on ehdottomasti muuttunut. Kun muutin Puolaan, en aluksi halunnut kuvata ihmisiä. Odotin hetkeä, jolloin kadulla ei ollut ketään. Se kävi ennen pitkää tylsäksi, sillä kuvista puuttui hahmo, päähenkilö.

Puolassa kävellään paikasta toiseen, siinä missä amerikkalaisille autot ja ajaminen ovat kaikki kaikessa. Luulen, että juuri siitä syystä kävelevien ihmisten kuvaaminen tuntui ensin epämukavalta. En vain ollut tottunut siihen. Kuvaamistapani on muuttunut sen myötä, kun tulin sinuiksi asian kanssa.

Kuvaat lähinnä asuinkaupungissasi Varsovassa ja sitä ennen Poznańissa. Miten löydät uusia tarinoita taltioitaviksi?

Pidän Puolassa siitä, että vuodenajat ovat hyvin vaihtelevia. Voin kuvata samaa katua kuukaudesta toiseen aina erilaisin tuloksin, sillä kaikki näyttää ja tuntuu uudelta. Lisäksi ihmiset vaihtavat pukeutumistaan vuodenaikojen mukaan. Toisinaan kuvaan samoja paikkoja samasta kuvakulmasta yhä uudestaan, mutta sarjan jokainen kuva on erilainen.

Mistä kuvaamastasi kaupunkitarinasta tai tarinakokoelmasta olet eniten ylpeä?

Yksi tunnetuimmista tarinoistani on nimeltään This Morning (”Tänä aamuna”). Kuvassa on kadulla kulkeva raitiovaunu, ja vaikka purppuransävyinen kuva näyttää otetun illalla, se on itse asiassa kuvattu aamulla. Lisäksi kuva näyttää aivan kuin se olisi peräisin 1950-luvulta, vaikka se on vuodelta 2012. Se sai minut tajuamaan, miten nostalginen maa Puola oikeastaan on. Aloin nähdä uuden kotimaani aivan uusin silmin.

Kun kuvaat tuntemattomia ihmisiä, tunnetko pääseväsi osalliseksi heidän yksityisistä hetkistään?

Suhtaudun hyvin huomaavaisesti ihmisten henkilökohtaiseen reviiriin ja haluan antaa heille tilaa hengittää. En ahdistele ketään, vaan yritän olla tahdikas.

Toisaalta tarkoitukseni on nimenomaan taltioida autenttisia, jokapäiväisiä ja usein nopeasti ohikiitäviä hetkiä. Se on jatkuvaa tasapainottelua.

@ewitsoe

Onko sinulla vinkkejä katukuvausta aloittaville?

Kuvaan kaikkea, mikä saa minut hyvälle mielelle. Etsi siis itseäsi kiinnostavia asioita ja anna niiden johdattaa eteenpäin. Opettele sommittelua ja rajaamista. Opettele käyttämään kameran ja objektiivin kaikkia ominaisuuksia. Kun hallitset nämä asiat, oma tyyli löytyy kuin luonnostaan.

Miten uskot oman katukuvaustyylisi kehittyvän tulevaisuudessa?

Aion keskittyä projektipohjaiseen kuvastoon. Olen nyt kuvannut kaduilla yli vuosikymmenen, joten haluan laajentaa näyttelyihin tai projekteihin, joissa on enemmän lineaarisuutta ja vahvempaa kerrontaa.

Erikin kuvausvarusteet

Canon EOS 4000D

Canon EF 50mm f/1.2L USM

Canon EOS 7D Mark II

Vastauksia on muokattu selkeyden ja rytmin takia.



Haastattelu: Sasha Newbury