no consumer
5d-anniversary-hero

Kymmenen ikonista kuvaa viimeiseltä vuosikymmeneltä

On sanottu, että EOS 5D -kameramalliston avulla valokuvaajat voivat kertoa kaikki ne tarinat, jotka ansaitsevat tulla kerrotuiksi. Ensimmäisen EOS 5D -mallin julkaisusta on kulunut kymmenen vuotta, ja Canon juhlistaa tätä merkkivuotta yhdessä Getty Images -toimiston kanssa. Olemme keränneet viimeisen vuosikymmenen ajalta kymmenen ikonista kuvaa, joiden takana on maailman parhaita valokuvaajia. Nämä kuvat kertovat tärkeitä tarinoita ja auttavat meitä ymmärtämään, kuinka valokuvat voivat muuttaa maailmaa.

Getty Imagesin luova johtaja Anthony Holland Parkin valaisee kuvien taustaa, ja myös kuvaajat paljastavat omia ajatuksiaan.

Ikonisia kuvia -kilpailussamme voit voittaa oman EOS 5D Mark III -kameran ja muita rajoitetusti saatavilla olevia juhlavuoden palkintoja.

John Moore, EOS 5D Mk I

Arlington, Yhdysvallat

27. toukokuuta 2007

John Mooren kuva sulhasensa haudalla itkevästä naisesta

John Moore / Getty Images

John Mooren kuva sulhasensa haudalla itkevästä naisesta otettiin aikana, jona asennoituminen joukkojen lähettämiseen esimerkiksi Irakiin ja Afganistaniin alkoi muuttua. Kuva esittää henkilökohtaista muutoksen hetkeä, ja se herätti amerikkalaisissa paljon tunteita ja sai heidät pohtimaan sodan seurauksia kotimaassaan. Kuva on esiintynyt viestintävälineissä lukuisia kertoja etenkin Yhdysvalloissa, missä sen julkaisivat muiden muassa TIME ja National Geographic. Kuva oli yksi syy siihen, että lehtikuvaajien järjestö National Press Photographers Association palkitsi Johnin vuoden kuvajournalistina ja että hän sai Pictures of the Year Internationalin vuoden lehtikuvaajan palkinnon. John kertoo näin:

”Kävin kuvaamassa Irakin sotaa useita kertoja neljän vuoden aikana, ja kaatuneiden muistopäivän viikonloppuna vuonna 2007 päätin käydä Arlingtonin sotilashautausmaalla. Minusta oli jo korkea aika. Kävelin hautojen seassa hautausmaan uusimmalla alueella. Siellä tapasin Mary McHugh’n, joka oli käymässä sulhasensa James Reganin haudalla. Tämä oli Yhdysvaltain armeijan sotilas, joka oli kuollut tienvarsipommin räjähdyksessä aiemmin samana vuonna. Juttelin Maryn kanssa hetken. Hänen Jimmy-miehensä ja minä olimme työskennelleet osin samoissa paikoissa Irakissa, vaikkakin eri tehtävissä. Kun kuljin ohi uudelleen myöhemmin, Mary makasi nurmella miehen haudalla, siveli kylmää marmoria ja puhui kivelle lempeästi. Sanottavaa olisi selvästi ollut vielä paljon. Otin muutaman kuvan ja jatkoin matkaa. Minusta tuntui – ja tuntuu yhä – että velvollisuuteni oli viettää aikaa hautausmaalla. Ehkä sama pätee meihin kaikkiin.

Olen ollut monissa konfliktitilanteissa, myös rintamavyöhykkeillä eri puolilla maailmaa, mutta aina rintamalla otettu toimintakuva ei ole se liikuttavin. Joskus ihmisiä koskettaa enemmän tapahtumien ulkopuolinen kuva esimerkiksi kotirintamalta.”

Alvaro Ybarra Zavala, EOS 5D Mk I

Kolumbia

29. marraskuuta 2007

Alvaro Ybarra Zavalan kuva kahdesta FARC-armeijaan kuuluvan Bloque Movil Arturo Ruiz -erikoisyksikön naississistä

Alvaro Ybarra Zavala / Getty Images Reportage

Alvaro Ybarra Zavala otti tämän otoksen ollessaan kuvaamassa Kolumbian sisällissotaa TIME-lehdelle. Kuvassa kaksi vallankumouksellisen FARC-armeijan panttivankien ottamisestakin syytettyyn Bloque Movil Arturo Ruiz -erikoisyksikköön kuuluvaa naispuolista sissiä poseeraa FARC-leirissä. Kuva julkaistiin ensin TIME-lehdessä ja myöhemmin muissa julkaisuissa, ja se sai valtavasti julkisuutta. Se auttoi tuomaan jo 50 vuotta kestäneen mutta pitkälti unohduksiin jääneen konfliktin suuren yleisön tietoisuuteen. Kuvan ansiosta Alvaro pystyi jatkamaan kolumbialaisille tärkeän tarinan dokumentointia. Alvaro kertoo näin:

”Harva ihminen tietää sen, mitä kuvassa ei näy. Olin puolen vuoden työskentelyn aikana tutustunut FARC-EP-armeijan Arturo Ruiz -mobiiliyksikköön, ja tuona päivänä yli puolet sissikolonnan jäsenistä leikkivät takanani kuin lapset ja nauttivat improvisoidusta kuvaussessiosta. Kaikki tuntuivat unohtaneen sodan hetkeksi. Tuolla hetkellä tuossa Kolumbian viidakon kolkassa vallitsi hyvä ilmapiiri, ja ihmiset laskivat leikkiä. Kamerani näki kuitenkin aivan erilaisen todellisuuden. Judithin ja Isan kauniiden kasvojen kovuus heijastaa heidän rankkaa elämäänsä, johon Kolumbian sisällissota on lyönyt leimansa. Vitsit ja asetoverien kohteliaisuudetkaan eivät häivyttäneet konfliktin merkkejä heidän kasvoiltaan edes hetkeksi.”

Veronique de Viguerie, EOS 5D Mk I

Hobyo, Somalia

27. lokakuuta 2008

Veronique de Viguerien kuva somalialaisista merirosvoista

Veronique de Viguerie / Getty Images Reportage

Ranskalainen Le Figaro -lehti palkkasi Veronique de Viguerien ja hänen journalistikollegansa matkustamaan Somaliaan tapaamaan yhtä maan merirosvopäälliköistä. Pääkuva lempinimellä ”hän, joka ei nuku koskaan” tunnetusta päälliköstä miehistöineen saapumassa rannalle ennen uutta hyökkäystä julkaistiin ensimmäisessä tärkeässä aihetta käsittelevässä artikkelissa. Pian tämän jälkeen aihe päätyikin kansainvälisiin otsikoihin. Tarina julkaistiin yli 30 lehdessä eri puolilla maailmaa. Siihen tarttuivat monien muiden julkaisujen ohella The Guardian, XL Semanal, Stern, TIME, MSNBC.com, Spiegel, Newsweek, The Telegraph, GQ, La Repubblica, Corriere Della Sera ja The Times. Kuva on ajankohtainen vielä nytkin, ja kansainväliset tiedotusvälineet käyttävät sitä yhä. Veronique kertoo näin:

”Journalistikollegani ja minä olimme useiden kuukausien ajan kuulleet tarinoita ja huhuja merirosvoista Adeninlahdella, mutta kukaan ei ollut tavannut heitä. Meistä tuntui, että meidän oli pakko päästä paikan päälle. Matkan järjestämiseen kului muutama viikko. Suurin pelkomme oli, että meidät kidnapattaisiin. Riskin pienentämiseksi emme kertoneet etukäteen, keitä olemme. Ensimmäiset minuutit olivatkin stressaavia, kun merirosvoille selvisi, että olemme kaksi vaaleaa naista, joilla on oma arvonsa. Onneksi heidän oli silloin myöhäistä järjestää mitään. Siinä vaiheessa, kun he ehkä tajusivat tilaisuutensa, olimme jo lähteneet. Tämä kuva ja siihen liittyvä artikkeli toivat todellisuuden ja tosiasiat julkisuuteen ja laittoivat pisteen spekuloinnille. Meillä oli vihdoin aito käsitys merirosvousta harjoittavista ihmisistä, joista olimme kuulleet vain tarinoita.”

Toby Smith, EOS 5D Mk II

Masoalan kansallispuisto, Madagaskar

21. elokuuta 2009

Toby Smithin kuva puuta hakkaavasta malagassi-työläisestä

Toby Smith / Getty Images Reportage

Tobyn työ Madagaskarin uhanalaisten puulajien laittoman hakkuun parissa sai alkunsa yhteistyöstä Global Witness -organisaation ja ympäristöjärjestö EIA:n (Environmental Investigation Agency) kanssa. Toby oli peitetehtävissä johtavien tutkijoiden kanssa, kun hän sai kuvan malagassi-työläisestä tämän iskiessä kirveensä arvokkaaseen palisanteripuuhun niin, että sen punainen ydin pirstoutui. Hankkeen viimeisen vaiheen takana oli saksalainen GEO-lehti, joka julkaisi artikkelin EIA:n toiminnasta ja nimenomaan tästä ongelmasta. Myöhemmin lehti julkaisi todisteet kansainvälisissä versioissaan. Kun Yhdysvalloissa nostettiin ensimmäistä kertaa uhanalaisten puulajien käyttämistä koskeva syyte kansainvälisiä kauppiaita vastaan, tarina nousi otsikoihin myös monissa muissa julkaisuissa – mukaan lukien The New York Times, Fortune, Bloomberg Businessweek ja National Geographic. Toby kertoo näin:

”Elokuussa 2009 olin kansalaisjärjestön mukana Madagaskarilla etsimässä todisteita kansallispuistoissa tapahtuvasta laittomasta puunhakkuusta. Erkaannuin pääryhmästä ja vaeltelin kaksi viikkoa Maosalan sademetsässä, jossa seurasin jälkiä arvokkaan palisanteripuun lähteille.

Tallentamani todisteet itse hakkuusta ja puunhakkaajien toivottomista työoloista toivat ongelman maailmanlaajuiseen tietoisuuteen johtavien viestintävälineiden kautta. Puunhakkaajat ottivat minut hyvin vastaan, ja tunsin suurta myötätuntoa heidän ahdinkonsa vuoksi. He olivat miehiä, jotka yrittivät vain elättää perheensä maan epävakaissa taloudellisissa oloissa. Kuvan tarkoitus ei siis ole arvostella siinä esiintyvää miestä. Minulle se on tärkeä ja vaikuttava visuaalinen väline, joka auttaa kertomaan itse ongelmasta ja haastamaan toimitusketjun toisessa päässä olevat ja kaupankäynnistä hyötyvät ihmiset.

GPS-lokit, matkalta saadut asiakirjat ja kuvallinen todistusaineisto auttoivat Yhdysvaltain viranomaisia nostamaan syytteen laittomaan kaupankäyntiin sekaantuneita yrityksiä vastaan. Niiden avulla myös parannettiin yritysten puumateriaalin hankintaan liittyvää vastuuta ja toiminnan läpinäkyvyyttä. Lisäksi videomateriaalia käytettiin palkitussa BBC-dokumentissa.”

Ed Ou, EOS 5D Mk II

Mogadishu, Somalia

24. huhtikuuta 2010

Ed Oun kuva pienestä lapsesta aseen kanssa

Ed Ou / Getty Images Reportage

Tämän tarinan tilasi alun perin New York Times, mutta sen julkaisivat lopulta myös monet muut kansainväliset viestintävälineet, kuten The Sunday Times Magazine, Le Monde ja televisiokanava Arte. Somalian hallituksen väitettiin aktiivisesti rekrytoineen – ja joissakin tapauksissa pakottaneen – lapsia armeijaansa osana Yhdysvaltain rahoittamaa terrorisminvastaista strategiaa Afrikan sarvessa. Kuvat aseistetuista lapsista sodan repimässä Mogadishussa herättivät paljon keskustelua. Ne näytettiin myös Yhdysvaltain senaatin istunnossa, jonka jälkeen Yhdysvaltain hallitusta ja YK:n turvallisuusneuvostoa kannustettiin lisäämään Somalian siirtymähallitukseen kohdistuvaa painetta lopettaa lapsisotilaiden käyttö. Tällä kuvalla Ed Ou voitti nuoren reportterin palkinnon Visa pour l’Image -valokuvafestivaaleilla vuonna 2011. Ed kertoo näin:

”Jatkuva konflikti ja epävarmuus ovat olleet osa Somalian arkipäivää jo 20 vuotta. Tilanteen vaikutus sodan keskelle syntyneeseen sukupolveen oli minusta yhtä aikaa kiehtova ja sydäntäsärkevä. Nämä lapset eivät näe omassa elämässään mitään epätavallista. Tiesin, että ulkopuolisten silmissä kuvaamani tilanteet olivat väärin, mutta lapsille itselleen aseen kantaminen on arkipäivää. Yritin parhaani mukaan antaa heidän jokapäiväisen elämänsä puhua puolestaan.”

Marco Di Lauro, EOS 5D Mk II

Gadabedji, Niger

27. kesäkuuta 2010

Marco Di Lauron eläinten lihasta ottama kuva

Marco Di Lauro / Getty Images Reportage

Marco Di Lauro kuvasi Nigerissä vallitsevaa ruokakriisiä yhteistyössä Ison-Britannian UNICEFin kanssa. Kuvat tilapäisestä teurastamosta Gadabedjin kylässä kiteyttivät tilanteen toivottomuuden. Niissä lihakauppiaat ostavat äskettäin kuolleita eläimiä köyhiltä maanviljelijöiltä, jotka yrittävät epätoivoisesti hankkia perheelleen elannon. Liha kypsennetään paikan päällä ja lähetetään Nigerin markkinoille. Kuvia käytettiin painetuissa ja digitaalisissa lahjoituspyynnöissä, ja ne saavuttivat laajan kansainvälisen yleisön. Tämä kuva esitettiin myös Visa Pour l’Image -valokuvafestivaaleilla, ja voitettuaan vuoden 2011 World Press Photo -palkinnon se sai julkisuutta viestintävälineissä ympäri maailmaa. Marco kertoo näin:

”Saavuin Gadabedjiin Nigeriin kesäkuussa 2010, ja 27.6. otin kuvan riippuvista ruhoista. Se voitti lopulta ensimmäisen palkinnon World Press Photo 2011 -kilpailun ajankohtaisasioiden luokassa.

UNICEF otti yhteyttä minuun ja toimistooni. Olin tehnyt yhteistyötä järjestön kanssa aiemminkin, ja nyt se halusi lisätä tietoisuutta Sahelin alueen pahan kuivuuden aiheuttamasta ruokakriisistä Nigerissä. Alueella oli noin 1,6 miljoonaa lievästi tai vakavasti aliravittua lasta, ja vielä miljoona lasta oli aliravitsemuksen partaalla. Hyväksyin kahden viikon toimeksiannon epäröimättä. Tavoitteena oli auttaa UNICEFia keräämään lahjoituksia Nigerin asukkaille.

Tiedotusvälineet empivät artikkelin julkaisua ensin kyllästymisen pelossa – alueen kuivuudesta ja nälänhädästä oli niin paljon tarinoita. Syyskuussa 2010 Visa Pour L’Image -valokuvafestivaalin johtaja Jean-Francois Leroy päätti esittää tarinan, ja sen seurauksena tämä kuva voitti World Press Photo -palkinnon helmikuussa. Jotenkin nimenomaan tämä kuva tuntui herättävän ihmisten huomion. Se tarjosi jotain uutta ja ennennäkemätöntä, joten ihmiset lukivat kuvatekstin ja ymmärsivät kriisin vakavuuden.

Työllä oli valtava vaikutus. UNICEF keräsi muutamassa kuukaudessa miljoonia dollareita nigeriläisten auttamiseen. Tunsin täyttäneeni valokuvajournalistin velvollisuuteni – toin tärkeän asian suuren yleisön tietoisuuteen.

Muistan yhä kuvan ottohetken. Näkymä oli epätodellinen, aivan kuin Dalin maalauksesta. Hajut, värit, taivas, ympärillä riippuva liha – en ollut koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi, että nälänhädän seurauksena kuolevat ensin eläimet ja sitten ihmiset. Liikutuin syvästi, ja myötätuntoni kyläläisiä kohtaan heräsi. He myivät eläimensä pikkusummasta pysyäkseen hengissä.”

Jonathan Torgovnik, EOS 5D Mk II

Port-au-Prince, Haiti

10. tammikuuta 2011

Jonathan Torgovnikin kuva Haitin Fort Nationalista

Jonathan Torgovnik / Getty Images Reportage

Haitilla tapahtui vuonna 2010 vakava maanjäristys, jonka voimakkuus oli 7,0 Mw. Se tuhosi koko maan, ja sadat tuhannet ihmiset kuolivat tai loukkaantuivat vakavasti. Monet jäivät kodittomiksi. Tämä Jonathan Torgovnikin ottama kuva on Fort Nationalista, joka oli yksi maanjäristyksessä eniten kärsineitä alueita. Jonathan otti kuvan tehdessään töitä saksalaiselle GEO-lehdelle. Lehteä julkaistaan myös yli 20 muussa maassa, ja se halusi näyttää kansainvälisille lukijoilleen, kuinka huonoissa oloissa ihmiset yhä elivät. Jonathan kertoo näin:

”Otin tämän kuvan Port-au-Princessä, kun kuvasin Haitin uudelleenrakennusta GEO-lehden toimeksiannosta vuosi maanjäristyksen jälkeen. Kävelin päivän Port-au-Princeä ympäröivien kukkuloiden tiheästi asutuilla alueilla, joita maanjäristys vaurioitti pahasti. Tapasin ihmisiä ja keskustelin järistyksestä selvinneiden kanssa. Oli selvää, että uudelleenrakennus eteni hitaasti ja että ihmisillä oli vaikeaa, kun he yrittivät pärjätä jäljelle jääneillä resursseillaan.

Pääsin kukkulan huipulle ja näin joukon poikia pelaamassa jalkapalloa alapuolellani olevan tuhoutuneen talon katolla. Istahdin polun varteen ja otin tämän kuvan. Sillä hetkellä kaikki loksahti kerralla kohdalleen. Pojat keskittyivät peliinsä, valaistus oli täydellinen, ja taustalla näkyivät tiheään rakennettu kaupunki ja merelle saakka kumpuilevat kukkulat. Minusta tämä kuva kertoo ihmisten sitkeydestä. Se esittää lannistumattomuutta kaupungissa, joka selvisi täydellisestä tuhosta.”

Brent Stirton, EOS 5D Mk II

Ol Pejetan luonnonsuojelualue, Kenia

13. heinäkuuta 2011

Brent Stirtonin kuva zairenleveähuulisarvikuonosta

Brent Stirton / Getty Images Reportage

Kuvassa on yksi maailman viimeisistä pohjoisista zairenleveähuulisarvikuonoista, jota neljä aseistettua vahtia vartioi jatkuvasti. Brent otti tämän kuvan National Geographic -lehden toimeksiannosta. Kuva on osa laajempaa selvitystä, joka keskittyi eläinperäisten ainesosien käyttöön pimeillä markkinoilla myytävissä lääkkeissä. National Geographicin jälkeen tarinan julkaisivat myös monet muut kansainväliset viestintävälineet, kuten The Sunday Times Magazine, The Guardian, GEO, Paris Match, Newsweek, The View, BBC, The New York Times, Der Spiegel ja XL Semanal. Kuva palkittiin World Press Photo 2012 -kilpailussa, minkä jälkeen se sai lisää julkisuutta niin viestintävälineissä kuin sosiaalisessa mediassakin. Tunteita herättävä tarina kertoo sarvikuonon haavoittuvuudesta, ja se nousi miljoonien ihmisten tietoisuuteen. Brent kertoo näin:

”Otin kuvan vuonna 2011, kun sarvikuonojen salametsästysongelma alkoi nousta julkisuuteen. Olin ottanut paljon kauheita kuvia kuolleista sarvikuonoista ja kärsivistä eläimistä, joilta salametsästäjät olivat katkaisseet sarven ja jotka oli sitten jätetty kuolemaan.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin ihmisten osoittavan myötätuntoa sarvikuonoa kohtaan. Nämä afrikkalaiset miehet ja heidän välinen suhteensa teki minuun valtavan vaikutuksen. Kuva on Keniasta Ol Pejeta -nimisestä paikasta, jossa on kolme maailman viimeisistä kuudesta pohjoisesta zairenleveähuulisarvikuonosta. Tämä vanhus on lajinsa viimeinen uros. Voi vain kuvitella, millaista on olla planeetan viimeinen lajiaan... Se on todellista yksinäisyyttä.

Alkamassa on suuri lajien häviämisen kausi. Sarvikuono ja muut upeat eläimet seuraavat dodon jalanjälkiä – ja vain siksi, että ihminen on liian välinpitämätön ja röyhkeä ymmärtämään, kuinka tärkeä kaiken tasapaino on. Olemassa on yhä ihmisiä, jotka pyhittävät elämänsä luonnolle. Tämä kuva osoittaa, mitä on mahdollista saavuttaa, kun ihmiset ja eläimet kunnioittavat toisiaan. Kuva levisi laajalle ja osoitti, että miljoonat ihmiset välittävät luonnosta yhä. Nyt käymme kilpajuoksua ajan kanssa.”

Laurent Van der Stockt, EOS 5D Mk II

Jobar, Damaskos, Syyria

13. huhtikuuta 2013 

Laurent Van der Stocktin kuva kapinallistaistelijoista Syyriassa

Laurent Van der Stockt / Getty Images Reportage

Laurent Van der Stockt matkusti Syyriaan ranskalaisen Le Monde -sanomalehden toimeksiannosta. Lähtiessään hän ei vielä tiennyt tulevansa matkalla ottamaan joitakin tärkeimpiä konfliktista saatuja kuvia. Tämä kuva esittää Vapaan Syyrian armeijan kapinallistaistelijoita Jobarin rintamalla presidentti Assadin hallituksen joukkojen sariini-iskun aikaan. Julkaisunsa aikoihin kuva herätti maailmalla valtavasti huomiota etenkin sosiaalisissa verkostoissa. Myös suuret viestintävälineet – kuten The Sunday Times Magazine, l’Espresso ja The Huffington Post – julkaisivat kuvat, ja myöhemmin maailman johtajat käyttivät niitä todistusaineistona presidentti Bashar al-Assadin joukkojen kemiallisten aseiden käytöstä konfliktin aikana. Laurent kertoo näin:

”Otin kuvan huhtikuussa 2013, jolloin saatavilla ei ollut lainkaan luotettavaa tietoa Syyrian kapinallisjoukkojen etenemisestä Damaskoksen esikaupunkialueilla.

Tavoitteena oli päästä pääkaupungin Ghuta-alueelle. Olin tullut pitkän matkan Libanonista, ja lopulta löysin kapinallisten eturintaman. Eräänä päivänä haastattelin taistelijaa lähimpänä kaupungin keskustaa sijaitsevalla Jobarin rintamalla, kun sinne pudotettiin sariinia sisältäviä kranaatteja. Käänsin kamerani vaistomaisesti kohti kahta kaasunaamareihin sonnustautunutta miestä ja otin yhtä aikaa sekä kuvia että videota.

Ranskassa Le Monde -lehti julkaisi tutkimuksemme tulokset, ja ne, tuomamme maaperänäytteet sekä ottamani kuvat ja videot saivat Ranskan hallituksen ilmoittamaan julkisesti, että Assadin hallitus todellakin käytti sariinia. Ison-Britannian hallitus teki saman ilmoituksen viikkoa myöhemmin, ja pian myös Yhdysvaltain presidentti kertoi asiasta virallisessa puheessaan.”

Dan Kitwood, EOS 5D Mk III

Kos, Kreikka

4. kesäkuuta 2015

Dan Kitwoodin kuva siirtolaismiehistä Kreikan Kosin saarella

Dan Kitwood / Getty Images

Tämä kuva on osa Dan Kitwoodin laajempaa otoskokoelmaa. Se esittää neljää pakistanilaista siirtolaismiestä, jotka saapuvat kreikkalaisen Kos-saaren rannalle Turkista. Tuolloin noin 30 000 siirtolaista oli jo saapunut Kreikkaan vuoden 2015 aikana, ja maa pyysi lisäapua muilta EU-mailta. Dan otti kuvan alun perin Getty Images Newswire -palvelua varten, ja sen ovat julkaisseet monet vaikutusvaltaiset tiedotusvälineet, kuten The Times, Al Jazeera, The New Yorker ja Financial Times. Dan kertoo näin:

”Minut lähetettiin Kosille seuraamaan siirtolaistarinaa 29.5.2015. Saaresta oli tullut kansainvälisen huomion kohde, kun sinne alkoi virrata yhä enemmän siirtolaisia.

Syyriasta, Afganistanista, Eritreasta ja Irakista saapuvat perheet ja Bangladeshista tulevat siirtotyöläiset alkoivat verottaa saaren rajallisia resursseja.

Oli vaikea ymmärtää, mikä saa perheen jättämään kotinsa ja lähtemään vaaralliselle matkalle. Mikä saa ihmisen johdattamaan puolisonsa ja lapsensa epätietoisuuteen tietäen, että mikäli kaikki vastoin todennäköisyyksiä pääsevät perille, he tuskin palaavat koskaan takaisin.

Kuudentena aamuna seisoin rannalla seuraamassa pienten paattien saapumista arvokkaine lasteineen, kun näin veneen, joka oli täynnä pakistanilaismiehiä. He olivat lähteneet matkaan Turkin rannikolta pimeän turvin joitakin tunteja aiemmin, ja merenkäynti oli kova. Heidän ilonsa oli käsinkosketeltava, kun he saapuivat turvallisesti Eurooppaan. Todennäköisesti en saa koskaan tietää, mitä miehillä oli vielä edessään ja toteutuivatko heidän odotuksensa.”

Ikonisia kuvia -kilpailussamme voit voittaa oman EOS 5D Mark III -kameran ja muita rajoitetusti saatavilla olevia juhlavuoden palkintoja.