Uutta tekniikkaa hyödyntävä kiikari

Millaisia kiikareita on olemassa?

Mitä suurennussuhde tarkoittaa?

Miksi suurennettua kuvaa on helpompi katsoa?

Miksi eri kiikareissa on erilainen kuvakulma?

Miksi jotkut kiikarit ovat kirkkaampia kuin toiset?

Miten ero näkyy kuvan laadussa?

Mikä tekee Canonin IS-sarjasta ainutlaatuisen?

Millaisia kiikareita on olemassa?

Ensimmäiset kiikarit keksittiin noin 400 vuotta sitten. Nykyisin eri puolella maailmaa valmistetaan ja myydään useita satoja erityyppisiä kiikareita. Vaikka perusidea, suurennetun kuvan näkeminen omin silmin, ei olekaan muuttunut, kiikareita on kaksi selvästi toisistaan erottuvaa perustyyppiä: prismakiikarit ja Galileo-kiikarit.

  • Prismakiikari
    Suurimassa osassa nykyisin myytävistä kiikareista käytetään kuperia linssejä sekä objektiiveissa että okulaareissa. Niitä kutsutaan prismakiikareiksi, koska ylösalaisin näkyvä kuva käännetään oikein päin prismojen avulla.

    Porroprisma
    Porroprismakiikarissa valo kulkee z-kirjaimen muotoisen reitin matkallaan katsojan silmään.

    Kattoprisma
    Kattoprismakiikarissa objektiivi, pieni keskusprisma ja okulaari ovat suorassa linjassa keskenään, joten kiikari voidaan muotoilla pieneksi ja kevyeksi.
  • Galileo-kiikari
    Tämä kiikarityyppi perustuu Galileo Galilein 1700-luvulla kehittämään kaukoputkeen. Koska okulaarilinssi on kovera, kuvan kääntämiseksi ei tarvita prismoja. Tätä tyyppiä kutsutaan myös teatterikiikariksi, sillä se soveltuu melko lähellä olevien kohteiden katseluun.

  Sivun alkuun

Mitä suurennussuhde tarkoittaa?

Suurennussuhde tarkoittaa kohteen kokoa paljain silmin katsottuna verrattuna sen kokoon kiikarilla katsottuna. Jos kiikarin suurennussuhde on esimerkiksi 10x, se suurentaa kohteen kymmenkertaiseksi. Toisin sanoen 100 metrin päässä oleva kohde näyttää kiikarilla katsottuna olevan 10 metrin päässä.

Kameran objektiivi, jonka polttoväli on 1000 mm, suurentaa viisi kertaa enemmän kuin objektiivi, jonka polttoväli on 200 mm. Sama sääntö pätee kiikareihin, sillä esimerkiksi 20 kertaa suurentava kiikari suurentaa kohteen viisi kertaa suuremmaksi kuin 4 kertaa suurentava. Ainoa ero on, että kameran teleobjektiivin on oltava niin suuri, että se pystyy suurentamaan kuvan kameran melko suurta himmenniaukkoa varten, kun taas kiikarin tarvitsee suurentaa kuvaa ainoastaan suhteellisesti pienempää ihmisen silmäterän aukkoa varten. Jos haluat ottaa kohteesta 35 mm:n kameralla kuvan, joka on samassa suhteessa luonnollista kokoa suurempi kuin jos katsot kohdetta 12 kertaa suurentavalla kiikarilla, tarvitset 35 mm:n järjestelmäkameraan teleobjektiivin, jonka polttoväli on 700~800 mm.

  Sivun alkuun

Miksi suurennettua kuvaa on helpompi katsoa?

Kiikarin terävyys ilmaisee, miten hyvin pystyt sen avulla erottamaan kohteen yksityiskohtia. Silmän verkkokalvolla olevien aistinsolujen pinta-ala on suhteellisen pieni. Tämän vuoksi silmän erotuskykyä voi fyysisen harjoituksen avulla parantaa vain rajoitetusti. Ainoa keino erotuskyvyn parantamiseksi on hyvän kiikarin käyttö. Jos käytät kymmenen kertaa suurentavaa kiikaria, erotuskyky on kymmenen kertaa parempi.

Kaikkien kiikareiden todellinen suurennussuhde ja erotuskyky eivät optisen poikkeaman takia vastaa ilmoitettuja arvoja. Jos poikkeamaa on liikaa, niin erotuskyky ei riitä. Vaikka kiikari muuten olisikin erinomainen, kuvan tärinä heikentää erotuskykyä. Suurennussuhteen kasvaessa kasvaa myös käsien tärinän vaikutus kuvaan. Yleisenä sääntönä on, että yli kymmenen kertaa suurentavat kiikarit eivät sovi käytettäväksi käsivaralta. Tämän ongelman ratkaisussa Canon on hyödyntänyt kameraobjektiivien kehitystyössä hankkimaansa tietoa ja kokemusta. Kaksielementtisen tasonkorjaimen, UD-lasin ja asfääristen linssielementtien käytön avulla saavutettavan optimaalisen erotuskyvyn lisäksi IS-sarjan kiikareissa on ainutlaatuinen Canonin kehittämä, käden aiheuttaman tärinän vaikutusta ehkäisevä optinen kuvanvakain. Siksi Canon-kiikarin avulla näet linnun siiven jokaisen höyhenen kirkkaana ja terävänä.

  Sivun alkuun

Miksi eri kiikareissa on erilainen kuvakulma?

Erityyppisten kiikareiden optiset rakenteet ovat erilaiset. Vaikka kahden eri tekniikan suurennussuhde on sama, saattaa niiden katselualueen laajuus olla hyvinkin erilainen. Kuvakulmaksi kutsutaan sen alueen laajuutta, jonka kiikarista katsoessasi näet. Esimerkiksi lintujen tarkkailuun metsässä laaja kuvakulma on hyödyllinen ominaisuus.

  1. Optinen (todellinen) kuvakulma
    Todellinen kuvakulma on sen alueen laajuus kulma-asteina ilmaistuna, joka kiikarista näkyy mitattuna objektiivin keskustasta. Mitä pienempi kiikarin suurennussuhde on, sitä laajempi on optinen kuvakulma. Ja päinvastoin, mitä suurempi suurennussuhde on, sitä pienempi on kuvakulma. Tämän vuoksi on vaikea verrata kahden suurennussuhteeltaan erilaisen kiikarin todellista kuvakulmaa.
  2. Katselukulma
    Katselukulma eli näennäinen kuvakulma saadaan kertomalla kiikarin optinen kuvakulma sen suurennussuhteella. Jos esimerkiksi kiikarin suurennussuhde on 10x ja sen optinen kuvakulma 5°, on katselukulma 50°. Katselukulma tarkoittaa sen alueen laajuutta, jonka näet katsoessasi kiikarilla. Tämä kulma on vertailukelpoinen riippumatta kiikarin suurennussuhteesta. Yleensä katselukulmaltaan yli 65°:n kiikarit määritellään laajakulmakiikareiksi.
    Katselukulma = suurennus x optinen kuvakulma

  Sivun alkuun

Miksi jotkut kiikarit ovat kirkkaampia kuin toiset?

Erimallisten kiikareiden kirkkaudessa on eroja. Eri hintaisten ja kokoisten kiikareiden kirkkaus on erilainen. Kirkkausvaatimukset riippuvat käyttäjän tarpeista ja kiikarin käyttöalueesta.

  1. Lähtöpupilli
    Lähtöpupilliksi kutsutaan sitä kirkkaan valon aluetta, jonka näet katsoessasi kiikarin okulaarilinssiin. Lähtöpupillin koko ilmaistaan sen aukon halkaisijana millimetreissä. Kiikarin kirkkaus riippuu lähtöpupillin koosta; mitä suurempi lähtöpupilli, sitä kirkkaampi kuva.

    Ihmissilmän pupillin halkaisija kirkkaassa valaistuksessa on noin 2 - 3 mm, jolloin kiikarin lähtöpupillin tulisi olla noin 3 mm. Hämärässä pupilli laajenee noin ...., joten yökäyttöön tarkoitetun kiikarin lähtöpupillin pitää olla mahdollisimman suuri.
    Valitettavasti kiikari on silloin usein myös suurikokoinen ja painava.
  2. Objektiivin aukon halkaisija
    Kiikarin objektiivin etulinssin halkaisijaa kutsutaan objektiivin aukoksi. Sen suuretessa suurenevat myös lähtöpupilli ja kuvan kirkkaus, jos kiikarin laajennussuhde pysyy samana. Ilmiö on sama kuin kameran objektiivissa: objektiivin aukon kasvaessa kasvaa myös valovoima. Kiikarin etulinssin halkaisijan ja suurennussuhteen vaikutuksen tarvittavaan lähtöpupilliin voi laskea kaavalla:

    Lähtöpupilli = Etulinssin halkaisija xSuurennussuhde

  Sivun alkuun

Miten ero näkyy kuvan laadussa?

Ihanteellinen kiikari on sellainen, että sillä katsoessasi unohdat käyttäväsi kiikaria. Jos hankit näkökentältään laajan ja kuvanlaadultaan erinomaisen kiikarin (jolla voi katsoa aivan kuin paljain silmin), tiedossasi on monta nautinnollista katseluhetkeä. Jotkut olettavat virheellisesti, että koska huomion keskipiste on kuvan keskustassa, ei reunojen epäterävyydestä ole haittaa. Normaalisti silmän verkkokalvo on tottunut välittämään vastaanottamansa kuvan terävänä, jolloin aivot pyrkivät torjumaan epäterävän kuvan. Tämän vuoksi epäterävän kuvan katsominen pitkään saattaa väsyttää ja aiheuttaa jopa pahoinvointia. Kuvan laatua on vaikea määritellä pelkästään teknisten tietojen perusteella. Helpoin ja varmin tapa todeta laatu on kokeilla kiikaria. Pidä seuraavat seikat mielessäsi, kun valitset kiikaria.

  1. Näetkö kuvan yhtenä vai kahtena?
    Kiikarissa on kahdet rinnakkaiset linssit. Jos valmistusvaiheessa on tapahtunut pienikin epätarkkuus tai jos kiikari saa kuljetuksen aikana kovan iskun, saattaa rinnakkaisten linssien suuntaus poiketa hieman toisistaan. Kun katsot sellaisella kiikarilla, näet kaksi kuvaa. Vaikka yrittäisit korjauttaa kiikarit, linssien suuntaus saattaa silti poiketa. Tällaista kiikaria ei kannata käyttää.
  2. Onko kuva kyllin terävä?
    Varmista, että näet kaukana olevat ilmoitusten tekstit tai puiden ohuimmatkin oksat terävinä. Varmista myös, että öisessä näkymässä valot ja tähdet toistuvat terävinä ilman heijastumia ja kohteen muodot eivät vääristy. Kuvan laatua voi olla vaikea määritellä, jos kokeilee vain yhtä kiikaria. Kokeile siksi useita kiikareita ja totea näin kiikareiden väliset erot.
  3. Näyttävätkö värit sekoittuvan toisiinsa? Toistuvatko ne oikein?
    Kun katsot valkoista kohdetta, kuvassa näkyy sateenkaarimainen rengas. Tätä kutsutaan väripoikkeamaksi eli kromaattiseksi aberraatioksi. Kuvan laatua heikentävä ilmiö esiintyy yleensä kiikareissa, joissa sekä objektiivin aukon halkaisija että suurennussuhde ovat suuret. Linssien ja niiden päällysteiden erot voivat myös aiheuttaa eroja väreihin. Kuvan valkoisuus on helppo tarkistaa katsomalla kiikarilla valkoista kohdetta. Puhtaan värientoiston varmistamiseksi Canon käyttää EF-sarjan objektiiveista tuttua optisesti huippuluokkaista UD-lasia 15X50 IS ALL WEATHER- ja 18X50 IS ALL WEATHER -kiikareissa. Sen ja super spectra -monikerrospäällysteen ansiosta kuvat ovat kirkkaita ja teräviä.
  4. Onko kuva kauttaaltaan terävä?
    Useimpien markkinoilla olevien kiikareiden näkökenttä on laaja, koska sellaisilla kiikareilla on enemmän kysyntää. Osa niistä on kuitenkin tehty keinotekoisesti laajakulmaisiksi, ja niiden kuva on reunoilta huonompi kuin keskeltä. Tämä johtuu yleensä niin sanotusta pallopoikkeamasta. Suuntaa kiikari kohtisuorasti seinään, tarkenna keskusta ja tarkista näetkö koko kuvan terävänä. Jos pallopoikkeama on suuri, näkökentän reunat ovat epäterävät. Tällaista kiikaria ei kannata hankkia. Canon minimoi pallopoikkeaman kaksielementtisen tasonkorjaimen ja asfäärisen linssin avulla. Niiden ansiosta Canonin kiikarin kuva on kauttaaltaan erinomainen.
  5. Onko kuva vääristynyt?
    Joillakin kiikareilla rakennusten ikkunat ja tiiliseinät näyttävät vääntyvän kohti näkökentän reunoja. Tätä kutsutaan vääristymäksi. Jos vääristymä on suuri, se ei vaikuta ainoastaan kohteen suoriin linjoihin, vaan kohde näyttää ikään kuin valuvan, kun liikutat kiikaria ja se ei näy hyvin. Canon käyttää tarkkuustyönä valmistettuja asfäärisiä linssejä, jotka korjaavat vääristymät.

  Sivun alkuun

Mikä tekee Canonin IS-sarjasta ainutlaatuisen?

Se ehkäisee kuvan tärinän, joka on kiikareiden suurin ongelma. Canonin IS-sarjan kiikareissa on erittäin edistyksellinen kuvanvakain.
Jokainen kiikaria urheilutapahtumissa tai teatterissa käyttänyt tietää, miten paljon kuvan tärinä haittaa katsomista. Käyttäjän suurin harmi on olut kuvan tärinä. Ja suurennussuhteen kasvaessa lisääntyy myös tärinän vaikutus. Yleisohjeena on ollut, että yli kymmenen kertaa suurentavaa kiikaria ei tulisi käyttää kovin pitkään käsivaralta. Aiemmin ainoa vaihtoehto oli jalusta. Mutta jalusta vie tilaa eikä sovellu joka paikkaan. Lintujen tarkkailuun paras kiikari olisi kymmenen kertaa suurentava, mutta metsässä liikkuessa on jaksanut katsoa enintään 7-8 kertaa suurentavalla.

Ensimmäisenä maailmassa Canon käyttää aktiivista optista kuvanvakainta IS-sarjan kiikareissaan. Mikroprosessorin ohjaamat muuttuvakulmaiset prismat ehkäisevät käsien liikkumisesta aiheutuvan tärinän. Tämän ansiosta jalustaa ei tarvita edes yli 10x suurennussuhteella. Kuvanvakain mahdollistaa kiikarin käytön myös liikkuvassa autossa tai junassa. Se on kevyt, eikä myöskään rasita silmiä, joten sitä voi käyttää pitkään yhtäjaksoisesti.

Laaja näkökenttä, erinomainen kuva laidasta laitaan Kaksielementtinen tasonkorjain
Kuvan laatu näkökentän reunoilla on tärkeä tekijä kiikarin valinnassa. Huono kuva rasittaa silmiä ja saattaa pitempään käytettäessä aiheuttaa jopa pahoinvointia. IS-sarjan kiikareissa on ensimmäisenä maailmassa otettu käyttöön kaksielementtinen tasonkorjainlinssi. Se on Canonin ainutlaatuinen optinen ratkaisu, jossa on yhdistetty kaksi erillistä tasonkorjauslinssielementtiä, joita yleensä käytetään vain kalleimmissa erikoiskiikareissa. Kaksielementtisellä rakenteella saavutetaan laaja 67° näkökenttä (12x36 IS, 15x50 IS ALL WEATHER ja 18x50 IS ALL WEATHER) ja verraton optinen laatu.

Kevyt ja roisketiivis erinomainen ulkokäytössä
Joskus käy niin, että etäältä tarkkailemasi lintu lentää yllättäen lähellesi. Ongelmaksi tulee lähin tarkennusetäisyys. Yleensä suuri suurennussuhde merkitsee sitä, että kovin lähelle ei voi tarkentaa. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa tarkkailua paljain silmin. Lintuja tarkkaillessa tulee yleensä kävelleeksi pitkiä matkoja kiikaria kantaen. Silloin kiikarin keveys on melkoinen etu.

10x 30 IS painaa vain 600 grammaa, vaikka se on täysikokoinen ja kuvanvakaimella varustettu Voit unohtaa jalustan, joka olisi useiden kilojen painoinen lisätaakka. Mallit 15x50 IS ALL WEATHER ja 18x50 IS ALL WEATHER ovat todellisia joka sään kiikareita, joita voi käyttää vaikka rankkasateessa tiiviin rakenteensa ansiosta. Ne on sopivat käytettäviksi joka säällä. Malli 12x36 IS on rakenteeltaan vettä hylkivä, joten se ei pelkää pientä tihkusadetta. Kumipäällyste tarjoaa tukevan otteen myös märkänä.

  Sivun alkuun

Perustietoja kiikareista

Erityyppiset kuvanvakaimet ja niiden ominaispiirteet

Canonin lisäksi kaksi muuta valmistajaa markkinoi kuvanvakaimella varustettuja kiikareita.
  1. Muuttuvakulmaiset prismat
    Kiikarin kaksi tunnistinta havaitsevat sekä vaaka- että pystysuuntaisen liikkeen. Kiikarin kumpaankin linssistöön on sijoitettu muuttuvakulmainen prisma, joka välittömästi säätää mikroprosessorin ohjaamana sisääntulevan valon heijastuskulman. Tällaista kuvanvakainta käytetään Canonin IS-sarjan kiikareissa.

    Edut: pienikokoinen ja kevyt  toimii välittömästi, kun kuvanvakain on käynnistetty (käynnistyy napin painalluksella)  vakaa kuva myös panoroinnissa
    Haitat:  vaatii paristot
  2. Gyroskooppiin perustuva kuvanvakain
    Prisma on kytketty suurella kierrosnopeudella toimivaan gyroskooppiin. Kuva pysyy vakaana liikkeen määrästä riippumatta. Järjestelmä on käytössä Fujinonin malleissa Stabiscope S1240 ja S1640.

    Edut: kestää kovaa tärinää ja nopeita liikkeitä
    Haitat:   minuutin viive 12 000 rpm moottorin käynnistyessä;  painava;  järjestelmä ei tunnista tärinän ja panoroinnin eroa: kuva on epävakaa panoroitaessa; vaatii paristot
  3. Mekaaninen kuvanvakain
    Prisma on kytketty mekaanisiin iskunvaimentimiin, jotka ehkäisevät voimakkaankin tärinän vaikutuksen Järjestelmää käytetään Zeiss 20x60S Professional -mallissa.

    Edut: koska järjestelmä on mekaaninen, paristoja ei tarvita;  toimii välittömästi, kun kuvanvakain on käynnistetty (käynnistyy napin painalluksella)
    Haitat: painava; järjestelmä ei tunnista tärinän ja panoroinnin eroa; kuva on epävakaa panoroitaessa

spacer
					image
Katso myös
Image Stabilisation Binoculars