Kuvauskurssimme kolmannessa osassa aiheena on valotuksen säätäminen.

Kuvauskurssimme edellisessä osassa aiheena oli objektiivin läpi tulevan ja kameran filmiin tai kennoon osuvan valon määrän vaikutus valokuvaan. Kennoon osuvan valon määrää voidaan säätää valotusajalla – tarkastelimme, kuinka kuvan liikevaikutelmaa voidaan säätää valotusaikaa muuttamalla. Tässä kuussa aiheena on toinen mahdollisuus säätää valotusta.

Valotusta säädellään myös himmenninaukolla. Jos kameran ajatellaan toimivan silmän tavoin, niin valotusaika on kuten silmän räpäytys. Himmenninmekanismi taas toimii silmän iiriksen tavoin, avaten ja sulkien aukkoa, joka säätää kameraan pääsevän valon määrää. Erittäin kirkkaassa valaistuksessa silmän iiris pienenee; heikossa valaistuksessa iiris puolestaan suurenee päästäen silmään enemmän valoa. Silmän iiriksen tapaan, kameran himmenninaukkoa pienennetään kirkkaissa olosuhteissa ja näin vähennetään kameran kennoon osuvan valon määrää. Heikossa valaistuksessa himmentimen aukkoa avataan suuremmaksi ja päästetään siten enemmän valoa kameraan.

Himmentimen yhteydessä puhutaan aukkoarvoista, joiden merkki on iso F-kirjain. Aukkoarvoa muutetaan askelittain, -ja askel on himmenninaukon koon mitta. Himmenninaukkoarvot ovat  F 1.4, F 2, F 2.8, F 4, F 5.6, F 8, F 11, F 16, F 22 ja F 32. Päinvastoin kuin voisi kuvitella, himmenninaukko on sitä suurempi, mitä pienempi on aukon numeroarvo. Aukkoarvolla F 1.4 kameran himmenninaukko on suurimmillaan; aukkoarvolla F 32 himmenninaukko on pienimmillään.