Kuvauskurssimme neljännessä osassa tutustumme tarkemmin valotuksen säätöön.

Kuvauskurssimme edellisissä osissa olemme tutustuneet eri tapoihin, joilla voit säädellä kameraan tulevan ja filmiin tai kuvakennoon osuvan valon määrää. Seuraavaksi on otettava selville, paljonko kuvaan tarvitaan valoa. Niinpä keskitymme tässä numerossa valon ja kuvan kontrastin mittausmenetelmiin.

On kaksi tapaa mitata valoa. Voit mitata valoa, joka heijastuu kohteesta, tai valoa, joka osuu kohteeseen. Näistä käytetään nimitystä heijastuva valo ja kohdistuva valo.

Kohdistuvan valon mittaus

Kohdistuvaa valoa mitattaessa mittaus on suoritettava mahdollisimman läheltä kohdetta, mittarin osoittaessa kameraa kohti. Tavallinen tapa mitata kohdistuvaa valoa on käyttää erillistä mittaria, jossa on valonhajoitin.

Lisämateriaalia

Tutustu tästä

Heijastuvan valon mittaus

Heijastuvaa valoa mitattaessa mittauslaite on kohdistettava kohdetta kohti. Tällöin mittauksen suorittaa tavallisesti kamera. Heijastuvaa valoa mitattaessa on otettava huomioon, kuinka paljon kohteessa on valoa, mutta myös kohteen ”heijastusarvo” olisi syytä huomioida. Koska eri väreillä ja pinnoilla on eri heijastusarvo, monet käyttävät heijastuvan valon mittaukseen ”harmaakorttia”. Harmaakortin heijastusarvo on 18 prosenttia, jota pidetään ihanteellisena vakioarvona oikealle valonmittaukselle. Harmaakorttia pidetään mahdollisimman lähellä kohteen edessä, ja kamera tai muu mittauslaite ottaa lukeman kortista.

Neutraali heijastusarvo on tärkeä tekijä. Jos olet tilanteessa, jossa taustassa on tumma alue, kamera helposti ylivalottaa. Samaten, täsmälleen samanlaisessa valaistuksessa kamera alivalottaa kuvan, jos tausta on kirkas.

Lisämateriaalia

Tutustu tästä