Digitaalikameroita on kaikilla, mutta miten ne toimivat?

Digitaalikameroita tuntuu olevan melkein jokaisella. Digitaalitekniikka on niin uutta, että sitä voi olla vaikea ymmärtää. Digitaalikamera on paljon muutakin kuin megapikseleitä – kennolla, kuvaprosessorilla ja muistikortilla on kaikilla tärkeä rooli kameran toiminnassa. Jos olet tottunut kuvaamaan filmikameralla, nämä käsitteet ovat todennäköisesti sinulle uusia. You Connect –verkkolehden kaksiosainen sarja digitaalikameran peruskäsitteistä selvittää, mitä digitaalitekniikka on ja mitä eroja ja yhtäläisyyksiä sillä on filmikuvauksen kanssa.

Kennot

Digitaalikuvaus on uusi kuvantallennustapa. Kameraan tuleva valo ei kohdistu filmille vaan valoherkälle kennolle, jossa on tietty määrä pikseleitä eli kuvaelementtejä. Mitä enemmän pikseleitä on, sitä suurempi on kameran kyky erottaa yksityiskohtia. Tämä on kuitenkin vain yksi tapa määritellä, mihin kamera pystyy. Edullisissa peruskameroissakin on nykyään yleensä vähintään 1,3 megapikselin kuvakenno. Huippuluokan ammattilaiskameroissa, kuten Canon EOS-1Ds Mark II:ssa, on jopa 16,7 megapikselin kenno.

Kuvakenno on yleensä mustavalkoinen, ja se tarvitsee värikuvan tuottamiseksi värisuodattimen. Kaikki päävärit – sininen, punainen ja vihreä – voidaan tallentaa yhteen pikseliin, ja värisuodatin suodattaa pois kaikki paitsi kyseiselle pikselille valitut värit. Kamera tuottaa lopullisen kuvan yhdistämällä väritetyn pikselin viereisten pikselien kanssa.

Kennoja on monen kokoisia. Useimpien digitaalikameroiden kenno on pienempi kuin 35 mm:n filmiruutu. Kompaktikameroissa tämä ei ole ongelma, sillä niiden objektiivi on suunniteltu toimimaan kennon kanssa. Kuvaaminen niillä onnistuu laajakulmasta aina keskipitkään telepolttoväliin.