Simon on kuvannut lähes kaikki suuret urheilutapahtumat viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, mutta jalkapallon maailmanmestaruuskisoilla on aivan erityinen merkitys. ”Maailman parhaimmat pelaajat tulevat paikalle, joten kisat ovat urheilukuvaajalle
yksi parhaimmista urheilutapahtumista." Monet fanit antaisivat oikean kätensä valokuvaajien paikasta kentän laidalla. Lähituntuma voi olla myös haitaksi: ”Palloa on helppo seurata, mutta pelistä saisi paremman kuvan katselemalla sitä aitiosta tai televisiosta. Pelin vauhti on aistittavissa,
mutta pelin etenemistä on vaikea hahmottaa.” Simonilla on neljä Canonin EOS 1D Mark II N -kamerarunkoa mukanaan Saksassa, jotta hän pysyy mukana tahdissa. Koska pelin aikana ei ole aikaa vaihtaa objektiiveja, hän käyttää peleissä kolmea kokoonpanoa. Hän kuvaa rangaistusalueen ulkopuolista
toimintaa kameralla, jossa on 400 mm:n teleobjektiivi ja yksijalka. Maalialueen tapahtumat vaativat nopean vaihdon hänen kaulassaan roikkuvaan kameraan, jossa on lyhyempi objektiivi (135 mm:n tai 70–200 mm:n zoom). Tämä saattaa kuulostaa helpolta, mutta
vaatii todellista taitoa vaihtaa pitkästä teleobjektiivista lyhyempään objektiiviin irrottamatta katsetta pelistä. ”Kameraa ei kannata laskea käsistään”, Simon selittää, ”koska se tarkoittaa, että menetät sekunnin murto-osan ja se yksin riittää pilaamaan
koko tilaisuuden.” Kokemus auttaa, mutta jalkapallon kuvaaminen ei ole tarkkaa tiedettä. Tärkein asia, jos sellaista nyt onkaan, on keskittyminen. ”Keskittyminen ei saa herpaantua 90 minuuttiin. Joskus käy tuuri ja kaikki tapahtumat sattuvat sinun päässäsi kenttää,
joskus on odoteltava tapahtumien siirtymistä lähemmäksi.”
|
