Tuote
Tutustu EOS M5 -kameraan
Hetkessä mukana Gali Tibbonin kanssa
Hetkessä mukana Gali Tibbonin kanssa tekijä Gali Tibbon
Kuvajournalisti ja Canon Explorer -kuvaaja Gali Tibbon on matkustanut ympäri maailmaa kuvaamassa ihmisiä ja kulttuureja. Viimeksi hän kävi Serbiassa pienessä Vrnjačka Banjan kylpyläkaupungissa. Kyselimme häneltä hänen kuvausfilosofiastaan ja taianomaisista hetkistä, jotka kuvastuvat hänen EOS M5 -kameralla ottamistaan ajatuksia herättävistä kuvista.
Taikaa seuraamassa
Valokuvaamisesta puhuessaan Gali Tibbon käyttää usein taika-sanaa. Kunnioitus valokuvaamisen ihmeitä kohtaan heräsi hänessä jo 14-vuotiaana, kun hän näki isoisänsä kirjahyllystä löytyneessä vuoden 1956 Life Magazine Year Book -julkaisussa olevan valokuvan. Se muutti hänen elämänsä.
”Näin aivan uskomattoman upean, rakeisen ja liikettä ilmentävän mustavalkokuvan. En ollut sitä ennen tiennytkään, että kameralla saa aikaan muutakin kuin tuiki tavallisia Kodak-perheotoksia tai maisemakuvia. Kuva oli kuin elävä. Aivan mahtava! Sain siitä kimmokkeen ostaa ensimmäisen kamerani, ties kuinka monella käyttäjällä aiemmin olleen Canon AE1 -filmikameran. Ilmoittauduin myös valokuvakurssille Israel Jerusalem Museumiin, jossa opin käsittelemään filmejä ja kehittämään valokuvia. Käytin kaikki taskurahani filmiin ja omassa pienessä kotipimiössäni tarvittaviin kemikaaleihin, enkä koskaan väsynyt katselemaan, miten mustavalkokuvani kehittyivät astioissa kuin taikaiskusta.”
"Kamera vie minut erilaisiin paikkoihin kuin taikakompassi, joka menee minne haluaa – ja minä menen mukana."
Gali on kulkenut taikakompassinsa perässä kuvausmatkoilla ympäri maailmaa. Hän on kuvannut eri kansoja, kulttuureja ja uskontoja. Hänen mielestään kuvajournalismi on silti muutakin kuin pelkkää ”kivojen kuvien ottamista”.
”Dokumenttitarinoissa todellisuuden vangitseminen kaksiulotteisiin valokuviin on haastavaa. Valo, hajut ja äänet sekä ihmisten silmistä kuvastuvat tunteet täytyy osata yhdistää yhteen kuvaan. Onnistuessaan se on kuin taikaa, mutta se on myös kovaa työtä ja henkinen haaste. Kielimuuri on usein olemassa, mutta tunnen ihmisten mielialan ja energian. Kommunikointi onnistuu hymyillä, eleillä ja huonolla englannilla yllättävän hyvin.”
"Minun täytyy siirtää tämä energia valokuviin, jotta muutkin pystyvät jakamaan kokemuksen."
Hetkessä kiinni
Galin Serbiassa ottamista kuvista huomaa, että hänellä on taianomainen kyky tallentaa tuo vaikeasti tavoitettava energia – vieläpä kameralla, jota hän ei ole aiemmin käyttänyt. Hänen katu-, muotokuva- ja taidevalokuvista koostuvat tarinansa esittelevät meille intiimejä, ainutkertaisia hetkiä kaupungin asukkaiden elämästä. Galin kuvausfilosofian mukaan taika piilee noissa lyhyissä hetkissä, mutta se ei ole ihan niin yksinkertaista kuin voisi luulla.
”Valokuvaajana minun on oltava läsnä ja saatava ihmiset jakamaan elämänsä kanssani parin minuutin, tunnin tai päivän ajaksi. Minun on ikuistettava nykyhetki muuttuvassa maailmassa, taltioitava ohikiitävät hetket, ennen kuin ne ovat poissa. Ensin on kuitenkin vuorossa perinteinen Kodak-hetki. Kun ihmiset näkevät kameran, he ottavat vaistomaisesti poseerausasennon: oikaisevat ryhtinsä ylvääksi ja järjestävät kasvoilleen juhlallisen ilmeen. Se on opittu jo lapsuudessa, jolloin valokuvaaminen oli kallista. En tosin kaipaa poseerausta, mutta otan aina aluksi sellaisen kuvan, jotta saan jään murretuksi. Oikean kuvaamisen voi aloittaa vasta Kodak-hetken jälkeen.”
"Ihmiset luulevat myös tietävänsä, mitä kuvaan, mutta eiväthän he tiedä, mitä valokuvaajan mielessä liikkuu tai mitä hän näkee. He eivät tiedä, millaista yksityiskohtaa tai hetkeä odotan."
”Onneksi ihmiset alkavat rentoutua, kun heidän kanssaan viettää pitemmän aikaa, ja sen jälkeen voin kuvata mitä haluan. Kaikki Vrnjačka Banjassa tapaamani ihmiset olivat todella lämpimiä, ystävällisiä ja yhteistyöhalukkaita, samoin eläimet, kuten lampaat! Sain kuvia, joista välittyy aito tunnelma."
”Otin kuvan eräästä paimenesta – entisestä jalkapalloilijasta, joka nykyisin lueskelee päivät pitkät sanomalehtiä niityillä ja juttelee lampailleen – heti sadekuuron jälkeen. Valo oli uskomaton, mutta lampaat säntäilivät sinne tänne. Paimen käski niiden pysyä paikoillaan ja ne tottelivat, jotta sain kuvan. Ihan kuin hänellä olisi ollut kaukosäädin!”
”Joen varrella asusti puolestaan kukoistava yhteisö, joka koostui pääasiassa miehistä. Heillä ei ollut mitään estoja, vaan jokainen sai olla sellainen kuin oli. Minusta se oli upeaa. He pelasivat dominoa, kävivät uimassa ja ottivat aurinkoa keskipäivästä auringonlaskuun pelkissä uimahousuissa ruumiinrakenteestaan välittämättä. Heillä oli myös mahtava huumorintaju – kovat, tatuoidut kaverit vitsailivat toisilleen koko ajan.
”EOS M5 oli sopivan pieni näissä kuvaustilanteissa, eikä minun tarvinnut kantaa mukana massiivista varustearsenaalia. Huomio ei kiinnittynyt minuun tai kameraan, eivätkä kuvauskohteet hermoilleet turhaan. Pystyin kulkemaan ympäriinsä kameran kanssa kuin kuka tahansa, leikittelemään valoilla ja tekemään taidetta samalla, kun asukkaat elivät omaa elämäänsä.”
Galin mielestä taika piilee juuri noissa luovissa hetkissä.
”Kun kaikki palaset naksahtavat paikoilleen – sommittelu, ihmisten piirteet, kasvoihin hetkeksi osuva valonsäde – ja minulla on oikea objektiivi ja seison oikeassa paikassa, pystyn vangitsemaan tuon sekunnin murto-osan yhdellä painalluksella. Kun kaikki nämä yhdistyvät, se on taikaa.
"Sen tietää kuvatessaan, se on intuitiivista ja tunteisiin käyvää. Kuvaaja pyörii kohteen ympärillä kuin kukassa pörräävä kimalainen ja yrittää vangita sen syvimmän olemuksen."
”Kokeilen erilaisia kuvakulmia ja etsin täydellistä otosta. Digitaalikameralla on helppo tarkistaa, onko oikeilla jäljillä, toisin kuin filmikameralla. Tietysti vasta isosta tietokonenäytöstä pystyy näkemään, onko kuva todella onnistunut. Viime kädessä tärkeintä on kuitenkin itse prosessi, joka lähtee omasta sisimmästä. Vaikka on upeaa saada töitään näytteille gallerioihin ja museoihin ja tietää, että niitä keräillään, taika piilee hetkeen keskittyvässä luovassa prosessissa, joka on lopputulosta tärkeämpi.
Kamera – rakkautta ensi silmäyksellä?
Gali suhtautui Vrnjačka Banjan kuvausretkellään aluksi epäluuloisesti peilittömään kameraan, mutta hänen asenteensa muuttui, kun hän sai EOS M5:n käsiinsä ja alkoi käyttää sitä.
”Se oli ensinäkemältä tosi upea, kuin EOS 5D Mark III -kamerani pienemmässä koossa. Pidin sen muotoilusta. Se tuntui vankalta ja istui luonnollisesti käteen, ja kaikki painikkeet ja valitsimet olivat oikeissa paikoissa. En osannut odottaa sitä peilittömältä kameralta, sillä niissä on yleensä litteä ja ohut runko ilman kädensijaa tai etsintä.
”Sen käyttökin osoittautui helpoksi. Sain valittua samat asetukset kuin 5D Mark III -kamerassani, joten olin oitis mukavuusalueellani. Pystyin kuvaamaan intuitiivisesti keskeyttämättä luovaa prosessiani, sillä kamera teki niin kuin minä halusin.
Kuvanlaatu on upea, värit tallentuvat täyteläisinä ja ihonsävyt kauniina. Pienellä kameralla saa jpeg-kuvia, joista voi tehdä vaikka miten isoja tulosteita, ja sillä voi kuvata myös RAW-muodossa. Jatkuva kuvaus on myös tosi upea – sillä saa oikeasti 7 kuvaa sekunnissa.
”Pidin erityisesti valotuksen korjauksen ylimääräisestä valintakiekosta. Se on juuri oikeassa paikassa, joten voin kokeilla ali- tai ylivalotusta keskittymiseni häiriintymättä tai joutumatta irrottamaan katsettani kuvasta. Elektroninen etsin on todella hieno, sillä data kääntyy automaattisesti pystykuvia otettaessa eikä valotusta tarvitse tirkistellä pää kenossa.
Gali piti myös joustavista rajaus- ja tarkennusasetuksista, joita voi käyttää sekä elektronisen etsimen että kääntyvän kosketusnäytön kanssa: ”En koskaan uskonut käyttäväni näyttöä kuvaamiseen, mutta EOS M5:n kallistuva kosketusnäyttö tarjoaa paljon eri kuvauskulmia. Valikoitakin on todella helppo ja nopea käyttää kosketusnäytössä. Kosketusnäytön automaattitarkennusjärjestelmä on suoraan sanottuna nerokas! ”Voin rajata kuvan ja vetää sitten elektronisessa etsimessä tarkennusalueen peukalolla haluamaani kohtaan, eikä minun tarvitse sommitella kuvaa uudelleen tai lukita tarkennusta yhteen kohtaan ja siirtää kehystä.”
Galiin teki vaikutuksen erityisesti kameran kompakti koko: ”EOS M5 on kooltaan pieni, mutta toiminnoiltaan massiivinen! On hienoa käyttää niin kompaktia kameraa tinkimättä kuvien laadusta. Siinä on käytännössä samat toiminnot kuin EOS 5D Mark III:ssa, ja voin käyttää samoja objektiiveja. Silti se on pieni ja näppärä.
”Sisäänrakennettu Bluetooth on myös fiksu ominaisuus. Voin pitää kameran koko ajan yhdistettynä älypuhelimeen ilman kaapeleita tai tietokonetta. En tarvitse välttämättä mukaani kuin puhelimen ja kameran.
"Elektroninen etsin ja näyttö ovat muotokuvauksessa käteviä, sillä voin ohjata tarkennusta peukalolla ja puhua samalla kuvauskohteelle."
”Jos kamera jää kotiin, tärkeä hetki voi jäädä kuvaamatta, mikä on kuvajournalistin kannalta huono juttu. EOS M5 on salamalaitetta pienempi, joten sen kulkee mukana vaikka elokuvissa tai lomalla, ja silti sillä saa ammattilaistason valokuvia. Juuri tällaista kannettavaa EOS-kameraa olen odottanut!”
"Pienellä EOS M5 -kameralla saa aikaan suuria asioita."