Fluoriitti- ja UD-linssit
Jos katsot aurinkoa prisman läpi, näet sateenkaaren värit. Se johtuu siitä, että valon eri aallonpituudet taittuvat – tai taipuvat – prisman eri kohdissa. Sama ilmiö toistuu pienemmässä mittakaavassa valokuvausobjektiiveissa, ja sitä nimitetään kromaattiseksi poikkeamaksi. Se näkyy selvimmin valokuvissa kohteiden reunoilla olevina värivääristyminä. Koverien ja kuperien linssien käyttäminen yhdessä pienentää ongelmaa, mutta ei poista sitä kokonaan.

Fluoriitin valon hajonta on erittäin alhainen, joten sen avulla voidaan eliminoida tavallisten optisten lasien jäljiltä jäävät poikkeamat. 1960-luvulla Canon onnistui kehittämään fluoriittikiteitä keinotekoisesti ja tuottamaan ensimmäiset fluoriittielementeillä varustetut vaihdettavat järjestelmäkameraobjektiivit. 1970-luvulla Canon sai valmiiksi ensimmäiset UD (Ultra Low Dispersion) -linssielementit, joissa käytetään hajonta-arvoltaan alhaista optista lasia. Tekniikkaa kehitettiin edelleen, ja 1990-luvulla luotiin Super UD -linssit. Fluoriitti-, UD- ja Super UD -elementtien yhdistelmää käytetään monissa nykyisissä L-sarjan superteleobjektiiveissa sekä telezoom- ja laajakulmaobjektiiveissa.

Katso lisätietoja Canonin EF-objektiivien valikoimasta ja tekniikasta klikkaamalla tästä.